IASZoology.com

Hunajamehiläiset ovat kotoisin Euraasian ja Afrikan mantereilta, ja eurooppalaiset siirtolaiset toivat ne Amerikkaan ja Australiaan. Intiassa Apis-sukuun kuuluvat seuraavat lajit: läntinen hunajamehiläinen, Apis mellifera, itäinen hunajamehiläinen, Apis cerana indica, kalliomehiläinen, Apis dorsata ja pieni pensasmehiläinen, Apis florea.

Kääpiöhunajamehiläinen eli pensasmehiläinen (Apis florea)

Tätä lajia pidetään alkukantaisimpana hunajamehiläislajina, ja se on myös pienin. Apis florea on ruskehtava ja vatsan tyviosa on aina punainen. On olemassa toinen laji, A. andreniformis, joka on väriltään tummempi ja jonka ensimmäinen vatsasegmentti on kokonaan musta.

Kalliomehiläinen (Apis dorsata)

Tämä on kookas luonnonvarainen hunajamehiläinen, jota tavataan eteläisessä Aasiassa, pääasiassa metsäalueilla. Työläiset ovat yli 2 cm pitkiä ja niillä on hurja luonne. Pesiä rakennetaan alttiisiin paikkoihin kauas maanpinnan yläpuolelle, puiden oksille tai kalliojyrkänteiden alle sekä raunioiden ja hylättyjen rakennusten kattoihin. Pesä koostuu yhdestä pystysuorasta kammesta, joka on joskus yli metrin pituinen. Pesimäkaudella maalis-huhtikuussa ne parveilevat ja vaeltavat eri puolille metsiä etsien pesäpaikkoja.

Aasialainen hunajamehiläinen(Apis cerana indica)

Tämä on keskikokoinen hunajamehiläinen, jota tavataan Etelä-Aasiassa ja kaikissa Himalajan vuoriston maissa eli Afganistanista Indonesiasta Indonesiaan ja myös Japanissa, Malesiassa ja Thaimaassa. Apis cerana indica on alalaji, jota tavataan edelleen luonnossa Intiassa, erityisesti Himalajan vyöhykkeellä, jossa se pesii puiden koloissa ja kallioiden raoissa. Maanviljelijät voivat kesyttää lajin hunajantuotantoa varten, sillä se on lempeä luonteeltaan ja tekee pesiä suljetuissa tiloissa. Apis cerana on keskikokoinen, ja sen vatsassa on poikittaisia raitoja. Sitä tavataan yleisesti Himalajalla, jossa lauhkeat hedelmät kukkivat ja tarjoavat runsaasti nektaria. Se selviytyy talvella jopa 0ºC:n lämpötiloissa.

Läntinen hunajamehiläinen eli eurooppalainen mehiläinen (Apis mellifera)

Tämä laji ei ole Intian alkuperäislaji, vaan se on tuotu maahan Yhdysvalloista ja Euroopan maista mehiläistarhojen hunajantuotannon lisäämiseksi. Laji on kooltaan hieman suurempi ja väriltään vaaleampi ja sillä on suurempi kyky tuottaa hunajaa, minkä vuoksi mehiläishoitajat suosivat sitä.

Laji on kuitenkin myös altis taudeille, kuten amerikkalaiselle foulbroodille, joka tuhoaa toisinaan suuren määrän mehiläisyhdyskuntia.

ELÄMÄSJÄRJESTYS

Kuningattarenainen on suurin kasti, jonka pupillistumisaika on 16 päivää. Kuningattaret kasvatetaan suurennetuissa kennoissa, joissa niiden toukkia ruokitaan yksinomaan kuninkaallisella hyytelöllä. Työmehiläiset voivat kasvattaa uusia kuningattaria milloin tahansa, jos pääkuningatar kuolee. Neitsytkuningatar lähtee neitsytlennolle parittelemaan ja asettuu sitten pesään munimaan. Steriilit työläismehiläiset puhdistavat pesää ja ruokkivat toukkia ensimmäisten 10 päivän aikana, minkä jälkeen ne rakentavat pesään kampasoluja. Työläismehiläinen valmistaa 16.-20. päivänä hunajaa keräilijöiden tuomasta nektarista. 20. päivän jälkeen työläinen lähtee pesästä ja viettää loppuelämänsä metsästäjänä ja kuolee lopulta vedenkantajana.

Työläisiä, kuhnureita ja kuningatar-toukkia ruokitaan kuninkaallisella hyytelöllä ensimmäisten kolmen elinvuorokauden ajan, minkä jälkeen työläistoukkia ruokitaan siitepölyllä ja laimennetulla hunajalla, kun taas kuningattariksi kehittyviä toukkia ruokitaan proteiinipitoisella kuninkaallisella hyytelöllä.

Kuningattaret kasvatetaan erikoistuneissa suurissa kuningatarpesissä, jotka on rakennettu erityisesti kuningatar-toukkia varten ja jotka ovat pystysuorassa. Kun vanha kuningatar kuolee tai heikkenee, työläiset rakentavat hätäkennot, joita kutsutaan supersedure-kuningattarisoluiksi, jotka ovat suurempia ja työntyvät ulos kammesta.

Dronit ovat geneettisesti haploideja uroksia, joilla on heikot suulakit, eivätkä ne näin ollen pysty itse etsimään nektaria tai siitepölyä, vaan työläisten on ruokittava niitä. Kuhnurit hedelmöittävät kuningattaren parittelemalla nuptialennossa, jonka jälkeen kuhnuri kuolee. Kuhnurit karkotetaan yleensä pesästä, ja ne kuolevat kylmyyteen ja nälkään. Kuningatar varastoi siittiöitä pieneen spermatheca-nimiseen pussimaiseen elimeen, joka sijaitsee kuningattaren vatsassa.

HUNAJAN TEKEMINEN

Mehiläisten hunajanteko on erikoistunutta työtä, jossa mehiläiset keräävät mettä kukista. Nektari on kirkas neste, joka sisältää 80 % vettä ja sokereita. Työmehiläiset keräävät nektaria satoon ja siitepölyä takajalkoihin ja palaavat sitten pesään ja purkavat sen kennoon. Pesässä olevat työläismehiläiset sulattavat raakaa nektaria noin 30 minuutin ajan ja oksennuttavat sen takaisin kennoon. Tämä tehdään useita kertoja entsyymien ja muiden aineiden lisäämiseksi siihen. Hunaja sijoitetaan tyhjiin kennoihin, jotta sen vesipitoisuus olisi alle 20 prosenttia. Ne tuulettavat hunajaa siivillään vesipitoisuuden laskemiseksi. Kun hunajakennot ovat kypsiä, ne suljetaan vahakorkilla.

Superseduraatio on ilmiö, jossa vanha ja sairas kuningatar korvataan uudella. Kuningattaren ikääntyessä tai sairastuessa kuningattaren aineferomonin tuotanto jää pois. Tämä viestii työntekijöille uuden kuningattaren kasvattamisesta. Työläiset havaitsevat nopeasti sairaan kuningattaren tai sen kyvyttömyyden munia ja kasvattavat tällöin uuden kuningattaren.

FEROMONIT

Kemialliset eritteet eli kuningattaren tuottamat feromonit sitovat yhdyskunnan yhteen. Työläiset erittävät feromoneja Nasanovin rauhasista, jotka ovat vatsan kärjen sisällä. Tämä auttaa työläisiä tunnistamaan yhdyskuntansa jäsenet, kun ne ryhmittyvät yhteen tai keräävät nektaria tai vettä. Saman yhdyskunnan mehiläiset tunnistavat yhdyskuntaferomonit nopeasti sen ainutlaatuisen kemiallisen koostumuksen vuoksi.

Kun kuningatar lentää parittelemaan, sen feromonit houkuttelevat kaikki kuhnurit. Toisen feromonin, jota kutsutaan kuningattaren aineeksi, työläiset nuolevat kuningattaren kehosta ja siirtävät sen muille. Kuningataraines estää myös työläisten munasarjat ja tekee niistä steriilejä.

Työläisten mandibulaariset rauhaset tuottavat myös hälytysferomonia, joka hälyttää pesäkettä, kun se on uhattuna tai petoeläimen hyökkäyksen kohteena. Työläiset jättävät piston uhrin vartaloon, joka tuottaa myös piston hajua, jonka tarkoituksena on houkutella muita mehiläisiä alueelle pistämistä varten,

MEHILÄISLEIPÄ

Mehiläisleipä on mehiläisten keräämien siitepölyjen seos, johon on sekoitettu sylkeä ja hunajaa, ja se sisältää suurimman osan pesäkkeen tarvitsemista välttämättömistä ravintoaineista. Mehiläisten siitepöly sisältää noin 25 % proteiineja, joissa on noin 18 aminohappoa. Se sisältää myös kaikkia välttämättömiä vitamiineja, kivennäisaineita, useita entsyymejä, kaikkia välttämättömiä rasvahappoja ja hiilihydraatteja. Mehiläisen siitepöly on vähäkalorista ja osoittautuu varsin hyödylliseksi toiminnan tehostamisessa. Mehiläisleipä antaa mehiläisille energiaa ja parantaa niiden suorituskykyä.

Mehiläisvaha

Mehiläisvaha erittyy vatsasegmenttien 4-7 rauhasista. Mehiläisvahaa mehiläiset käyttävät hunajakennon rakentamiseen. Vatsasegmenteissä 4-7 on ventraalipuolella sijaitsevat rintakehän vahalevyt, joista vaha irtoaa hiutaleina ja pureskellaan mandibuloilla. Vaha pehmennetään mandibulaaristen rauhasten eritteellä, jotta siitä saadaan tahnaa.

Propolis

Se on liiman kaltaista ainetta, jota mehiläiset keräävät puista. Tahmea hartsi sekoitetaan vahaan, jolloin siitä saadaan tahmeaa liimaa, jota käytetään kampan perustan rakentamiseen vahvaksi. Mehiläiset käyttävät propolista myös pesän halkeamien tiivistämiseen.

Kuninkaallinen hyytelö

Kuninkaallinen hyytelö on maitomainen aine, joka on valmistettu sulatetuista siitepölyistä ja hunajasta sekoitettuna imettävän mehiläisen nielurisojen eritteeseen. Se on täynnä proteiineja, rasvoja ja kaikkia B-vitamiineja.

Mehiläisen myrkky

Hunajamehiläisen myrkky sisältää Melittinia, joka on voimakas tulehdusta ehkäisevä aine. Adolapiini on toinen voimakas tulehdusta ehkäisevä aine. Myrkyn sisältämä apamiini estää kalsiumriippuvaisia kaliumkanavia. Hyaluronidaasi, fosfolipaasi ja histamiini osallistuvat myrkyn aiheuttamaan tulehdusreaktioon. Myrkky sisältää myös pieniä määriä välittäjäaineita, kuten dopamiinia, noradrenaliinia ja seratoniinia.

Mehiläismyrkky on vaikutukseltaan hemorraginen. Apamiini, melittiini, fosfolipaasi, hyaluronidaasi, estävät hermostoa ja stimuloivat sydäntä ja lisämunuaisia. Myrkyssä on myös tiettyjä antibiootteja.

Seuraavassa e-kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti tästä aiheesta värikuvioin. Osta täältä.