IndianFolk

”Tämä vaikuttaa aivan järjettömältä, mutta sen, joka haluaa tulla filosofiksi, on opittava olemaan pelkäämättä järjettömyyksiä.”

– Bertrand Russell

Historiallisesti filosofian ensimmäiseksi kysymykseksi nousi: ”Onko olemassa todellisuus, joka ei muutu, vaikka asioiden ulkonäkö muuttuu jatkuvasti?”. Ja onko tuo todellisuus yksi ainoa asia vai useita erilaisia asioita?’ Tämän kysymyksen esitti yksi varhaisimmista filosofeista, milesialaiset (kreikkalaisesta Jooniasta), kauan ennen Sokrateen päiviä.

Uudemmassa kysymyksessä, joka kulkee samansuuntaisesti, kyseenalaistetaan näkemyksemme ja ymmärryksemme esineistä, joita käytämme jokapäiväisessä elämässämme, ja esineistä, joiden pehmeät tieteet, kuten fysiikka, kemia ja niin edelleen sanotut tieteet, sanovat, että ne ovat miljoonista molekyyleistä koostuvia esineitä, kuten pöytä ja tuoli. Olemme niin varmoja niiden olemassaolosta elämässä ja pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Tässä kohtaa filosofia ajattelee eri tavalla ja melko absurdisti, kuten voisi sanoa, kysyessään, onko tuoli, jolla kaikki istuvat, ja pöytä, jonka takana kaikki istuvat juuri nyt, todella olemassa todellisuudessa? Mutta mitä todellisuus sitten on? Eikö tämä todellinen ja konkreettinen objekti ole itse asiassa havainto siitä ”ulkonäöstä”, jonka olemme rekisteröineet tuolista, pöydästä. Bertrand Russell toteaa täten, että ”ulkonäön” ja ”todellisuuden” välillä on ero, joka nyt tulee esiin.

Tuolit ja pöydät näyttäytyvät edessämme tietyllä tavalla, tietyssä muodossa ja värissä, mutta tekeekö se ne välttämättä todellisiksi? Rationaalisena ihmislapsena tässä tiedemaailmassa kutsuisin tätä roskaa. Irrationaalinen filosofi minussa, jos sellainen on olemassa, väittäisi, että niitä ei ole olemassa, ainakaan todellisina esineinä. Ja näin syntyy mielen ja materian välinen ristiriita. Ei voi kieltää, että tietty aine on olemassa, jota tässä tapauksessa päätämme kutsua tuoliksi ja pöydäksi. Ne eivät ole vain sen tuote, mikä näkyy edessämme, koska tämä materia on olemassa silloinkin, kun poistumme huoneesta. Mutta onko tämä materia todella pöydän ja tuolin muodossa? Ei, tuo havainto on mielemme tuote. Aine ei kykene tietoisuuteen tai ajatteluun. Mutta mielemme ja näköaistimme antavat sille pöydän ja tuolin muodon. Ja tässä kohtaa syntyy kaksi filosofien luokkaa – idealistit, jotka uskovat, ettei mikään muu ole todellista kuin mieli ja ideat, ja realistit, joiden mielestä jotain todellista on olemassa ihmismielen läsnäolosta riippumatta, vaikka se voikin näyttäytyä jokaiselle meistä eri tavalla.

Palatakseni kysymykseen todellisuudesta, kun näemme pöydän, välittömänä prosessointina käytämme aistiemme antamia tietoja, jotka poimivat pöydän erilaiset ominaispiirteet, jotka antavat meille pöydän ulkonäön, ja jotka ajavat meidät johtopäätökseen pöydän todellisesta olemassaolosta. Mutta jos todellisuus ei ole sitä, miltä se näyttää, niin onko todellisuutta ylipäätään olemassa? Vai onko kaikki vain epämääräistä tulkintaa aiemmista ehdollistumisista ja erilaisista käsityksistä, jotka pakotamme ilmentymään todellisuudeksi, jonka haluamme uskoa.

Tästä syntyy illuusioiden ja hallusinaatioiden käsite. Jos kaikki on mielemme tulkintojen tuotetta, emmekö voisi kutsua koko elämäämme illuusioksi? Mitä todisteita meillä on siitä, että se, mitä näemme edessämme, on perimmäinen todellisuus? Toisella argumentilla perustellaan, että sen täytyy olla todellista, koska kaikki havaitsevat saman asian samalla tavalla. Vain siksi, että luokkahuoneessa säilytettävä pöytä näyttää samanlaiselta kaikille kyseisessä huoneessa oleville ihmisille, antaako se minkäänlaista vahvistusta sille, että se on todella todellinen? Se on materiaa; se on olemassa. Mutta millä perusteella voimme perustella sen olemassaolon näkemämme pöytänä? Enemmistö ei voi validoida kaikkea. Mutta entä mielenterveyshäiriöt, kuten skitsofrenia. Tällöin ihminen leimataan erilaiseksi, koska hänen todellisuutensa poikkeaa enemmistöstä. Mutta tekeekö se siitä väärän? Jos näemme, se vain vahvistaa sitä, että todellisuutta ei ole olemassa, vaan ainoastaan eri yksilöiden havaitsema ero ulkonäössä lukumäärästä riippumatta, mikä tekee varmaksi sen, että materia ja kaikki muu, mitä näemme tässä maailmassa, on kaikki mielen ja sen ajatusten ilmentymää ja sitä, miten me näemme maailman. Todellista lopullista maailmaa ei ole olemassa. Fyysinen maailma on olemassa, vaikkakin erillään ihmismielestä. Ja siten palatakseni takaisin tuoliimme, on helppo nähdä, miksi sitä ei selvästikään ole olemassa tuolina.”

Voidaksemme antaa lisää esimerkkejä ja perusteluja, jotka vahvistavat edellä esitetyn seikan, esitetään anekdootti. Sanotaan, että se alkoi John Locken sukasta. Hän pohti: ”Jos sukassani on reikä ja se sitten myöhemmin paikataan, pysyykö se samana sukkana?”. Sitten hän kysyi edelleen: ”Entä jos se korjattaisiin kahdesti? Entä jos sitä korjattaisiin niin monta kertaa, ettei alkuperäisiä lankoja olisi enää jäljellä – olisiko se edelleen sama sukka?” Keskellä raivokkaita väittelyjä olisi jälleen kerran helppo tapa sanoa: ”Sukkia ei ole koskaan ollutkaan olemassa.”

Objektien ongelma on se, että ero kasan ja hiekanjyvän, kepin ja oksan välillä on pelkästään kielellinen. Vastaavasti kuution muotoista laatikkoa voidaan käyttää aseena, tuolina, pöytänä, ja sen käytöstä riippuen sen nimi ja siten sen todellisuus muuttuisi. Kun lopuksi tarkastelemme maailmankaikkeutta kokonaisuutena, katsomme ylöspäin ja näemme tähtiä, ja aikojen saatossa olemme kehittäneet käsitteen tähdistöt. Teimme taivaalla olevista pisteistä kuvion, annoimme sille nimen ja sisällytimme sen todellisuuteemme. Mutta tuolla avaruudessa nämä tähdet ovat vain yksittäisiä tulipalloja. Olemme antaneet sille tähtikuvioiden käsitteen, vaikka sellaista ei todellisuudessa ole olemassa. Se on mielemme tuote.

Vaikka tämä keskustelu ei koskaan tule päättymään lopullisesti, rationaalinen osa minussa ei välitä siitä. Filosofinen osa kuitenkin väittää, että tuoli ja kaikki muukaan asia ei ole olemassa todellisuudessa, vaan se on pelkkä mielemme ja sen ajatusten ilmentymä. Mieli antaa identiteetin aineelle, joka näyttäytyy todellisuutenamme.

Picture Courtesy- englishns17.wordpress.com