Innings

Inning tai innings on pesäpallopelissä kiinteän pituinen jakso, jonka aikana yksi joukkue yrittää tehdä pisteitä, kun taas toinen joukkue yrittää estää ensimmäistä joukkuetta tekemästä pisteitä.

Monissa muissa urheilulajeissa pelin pituus määräytyy kellon mukaan, ja joukkueet vaihtavat hyökkääviä ja puolustavia rooleja dynaamisesti ottamalla pallon tai muun vastaavan esineen haltuunsa. Baseballissa (ja kriketissä) toinen joukkue, jonka sanotaan olevan ”lyöjäjoukkue”, yrittää tehdä ”juoksuja” (ks. juoksu), kun taas toinen joukkue, jonka sanotaan olevan ”kenttäjoukkue”, yrittää estää juoksujen tekemisen ja saada lyöjäjoukkueen jäsenet ulos. Joukkueet vaihtavat paikkaa sen jälkeen, kun kenttäjoukkue on onnistunut saamaan kolme pelaajaa ulos, jolloin kello on tarpeeton.

Kriketissä termiä sisävuoro (innings) käytetään myös viittaamaan yhden tietyn pelaajan peliin (Smithillä oli huono sisävuoro, hän teki vain 12 pistettä). Laajennuksena tätä termiä voidaan käyttää brittienglannissa lähes mistä tahansa toiminnasta, joka kestää jonkin aikaa (The Liberal government had a good innings, but finally lost office in 1972, tai You’ve had a fair innings, now it’s my turn, joka tarkoittaa ”olet puhunut tarpeeksi kauan, anna minun nyt puhua”). Sitä käytetään myös viitattaessa henkilöön, joka on kuollut kohtuullisen vanhalla iällä tai elänyt rikkaan ja antoisan elämän (Ah, well. John was 83. At least he had a good innings.). Pesäpallosta peräisin oleva rinnakkaisilmaus tälle amerikanenglannissa on termi at bat.

Termiä inning on käytetty englannin kielessä ainakin vuodesta 1735 lähtien; lähde: Merriam-Webster’s Collegiate Dictionary. Koska kriketti oli 1600-luvulla Englannissa kypsä, pitkälle organisoitu urheilulaji (lähde: Wikipedia), termin alkuperä voi hyvinkin olla ennen vuotta 1735.

Baseball

Baseballissa inning koostuu kahdesta puoliajasta. Kummallakin puoliajalla yksi joukkue lyö, kunnes kolme outia on tehty, ja toinen joukkue pelaa puolustusta. Jokainen puolivälierä alkaa muodollisesti, kun erotuomari huutaa ”Batter up!”. Kokonainen sisävuoro koostuu kuudesta lyönnistä, joista kummallakin joukkueella on kolme, ja Major League Baseballin normaaliottelu koostuu yhdeksästä sisävuorosta. Muilla tasoilla, kuten monissa lukion peleissä, seitsemän sisävuoroa on standardi, ja seitsemän sisävuoroa on standardi myös joissakin Minor League Baseballin peleissä, kun pelataan kaksinkertainen ottelu. Vierasjoukkue lyö aina ensimmäisenä jokaisessa vuoroparissa, ja vierasjoukkueen lyöntivuoroa kutsutaan usein vuoroparin kärkeen, joka on johdettu vierasjoukkueen sijainnista baseball-viivan ylimmällä rivillä. Kotijoukkueen vuoropuoliskoa kutsutaan myös vuoropuoliskon loppupuoliskoksi, ja vuoropuoliskojen välistä taukoa kutsutaan vuoropuoliskon puoliväliksi. Jos kotijoukkue johtaa yhdeksännen vuoroparin puolivälissä tai tekee maalin siirtyäkseen johtoon yhdeksännen vuoroparin loppupuolella, peli päättyy välittömästi kotivoittoon. Puolivälierän päättämistä kutsutaan nimellä ”retiring the side”. Puolivälierää, jossa kaikki lyöjät laitetaan ulos ottamatta pesää, kutsutaan ”yksi-kaksi-kolme-välieräksi.”

Jos pisteet ovat tasan säännönmukaisen välierämäärän jälkeen, peli menee jatkoeriin, kunnes yksi välierä päättyy yhden joukkueen ollessa toisen edellä. Japanilaisessa pesäpallossa pelit kuitenkin päättyvät, jos ne ovat tasan 12 sisävuoron jälkeen. Kuten yhdeksännen vuoroparin tapauksessa, kotijoukkue, joka tekee maalin siirtyäkseen johtoon missä tahansa jatkovuoroparissa, voittaa automaattisesti, ja vuoropari (ja peli) katsotaan päättyneeksi sillä hetkellä riippumatta ulosajojen määrästä. Tätä kutsutaan yleisesti ”walk-off”-tilanteeksi, koska viimeisen pelin seurauksena joukkueet kävelevät kentältä, koska peli on ohi.

Yhdysvaltalaisessa englanninkielessä tätä pesäpallosta peräisin olevaa terminologiaa esiintyy joskus muussa kuin urheilukäytössä kireässä tilanteessa: ”It’s the bottom of the ninth with the home team behind”, mikä tarkoittaa ”there is not much time to turn things around here.”