InsideSources

Kongressin budjettitoimisto julkaisi 21. syyskuuta pitkän aikavälin näkymät valtionvelasta. Hirmuisessa varoituksessaan CBO ennustaa, että vuonna 2050 velka on 195 prosenttia BKT:stä.

Tällaisen suuruusluokan velkaräjähdyksen pitäisi oikeutetusti ravistella koko maata. Tämä on kasvava kansallinen kriisi, joka ylittää puoluerajat ja ideologiset kytkökset. Molemmat kongressin puolueet ovat jääneet pulaan tässä asiassa, ja sekä Donald Trump että Joe Biden sivuuttavat ongelman huolellisesti.

Tämä poliittinen toimettomuus on suoraan sanottuna anteeksiantamatonta. Pysyttelemällä umpikujassa puoluepoliittisessa umpikujassa kongressilta on nopeasti loppumassa aika puuttua kriisiin ennakoivasti. Tällä on tuhoisat seuraukset tuleville sukupolville.

Kongressin finanssipoliittisen vastuun puute tuli täysin esille COVID-19:n sulkemisen aikana. Taloudellisen analyysin toimistosta (Bureau of Economic Analysis, BEA) on tulossa tietoja, jotka osoittavat, että vaaleilla valitut edustajamme ylimitoittivat huomattavasti elvytysmenonsa.

On täysin kohtuullista, että kongressi maksaa korvauksia yksityiselle sektorille, kun yrityksiä määrätään sulkemaan. Mutta kuten BEA:n luvut osoittavat, tämä korvaus ylitti reilusti kaikki kohtuulliset mittasuhteet.

Tämän vuoden toisella vuosineljänneksellä amerikkalaiset kotitaloudet saivat 254 dollaria työttömyyskorvauksia jokaista 100 dollaria kohden, jonka he menettivät työperäisistä tuloistaan.

Sitten tulivat elvytyssekit, joita valtiovarainministeriö alkoi lähettää toukokuussa. Jos ne lisätään työttömyyskorvauksiin, amerikkalaiset saivat hallitukselta 566 dollaria jokaista 100 dollarin tulonmenetystä kohden.

On siis täysin kohtuullista, että hallitus korvaa tulonmenetykset, joita se aiheuttaa ihmisille pakottamalla heidät sulkemaan työpaikkansa. Se, mikä ei ole järkevää, on tämä korvausten jyrkkä ylimitoittaminen – erityisesti aikana, jolloin hallitus jo nyt lainaa jopa neljänneksen jokaisesta käyttämästään dollarista.

Kaiken kukkuraksi, kun tarkastellaan jälleen kerran BEA:n tietoja, osavaltiot ja paikallishallinnot ovat saaneet 200 miljardin dollarin edestä elvytysrahaa, jota ne eivät ole tarvinneet. Niiden menot pysyivät pitkälti ennallaan noin 750 miljardissa dollarissa vuosineljännestä kohti, ja niiden tavanomaiset tulot – liittovaltion ylimääräisiä rahoja lukuun ottamatta – olivat pitkälti vuosien 2018 ja 2019 tasolla.

Vaikka jotkin osavaltiot saivat finanssipoliittisen selkäsaunan, suurin osa niistä tukeutuu pääasiassa kiinteistö- ja liikevaihtoveroihin sekä maksuihin ja muihin maksuihin. Näihin tulonlähteisiin talouden pysähtyminen ei vaikuttanut suurelta osin.

Vastuuton ylikuluttaminen talouden pysähtymisen aikana on pahentanut merkittävästi velkaongelmia, joihin CBO viittaa. Kongressin on välittömästi jätettävä syrjään kaikki puolueellisuus ja kehitettävä yleissuunnitelma kansakuntamme pelastamiseksi velkakriisiltä.

Tämä kriisi alkaa, kun sijoittajat menettävät uskonsa hallituksen kykyyn maksaa velkansa. Velkojat vaativat korkeampia korkoja ja lyhyempiä velkojen maturiteetteja. Korot nousevat – ja nousevat nopeasti. Nyt klassinen esimerkki on Kreikka: kun velkakriisi kärjistyi vuonna 2010, korot nousivat 25 prosenttiin.

Ruotsin velkakriisin aikana 1990-luvun alussa korot kipusivat uskomattomaan 500 prosenttiin. Talous pysähtyi täysin, valuutta romahti ja parlamentti kiirehti toteuttamaan säästösuunnitelman, joka nosti talouteen kohdistuvaa nettoverotusta seitsemällä prosentilla BKT:stä.

Siten pääsemme velkakriisin seuraavaan vaiheeseen.

Sijoittajat vaativat kongressia korottamaan veroja ja leikkaamaan menoja, jotta he voisivat jatkaa valtionlainojen ostamista, ja tekemään sen nyt. Harkittaviin menouudistuksiin ei jää aikaa, eikä aikaa arvioida veronkorotusten pitkän aikavälin seurauksia. Mitä ankarampiin toimenpiteisiin kongressi ryhtyy ja mitä nopeammin se ne tekee, sitä tyytyväisempiä velkamarkkinat ovat.

Jos Yhdysvaltain kriisiä seuraisi säästötoimet Ruotsin tasolla, kongressi nostaisi veroja ja leikkaisi menoja lähes 1,5 biljoonan dollarin verran. Jos he seuraisivat Kreikan jalanjäljissä, asiat menisivät vielä pahemmaksi.

Viiden vuoden aikana toteutettujen kymmenien säästöpakettien jälkeen Kreikan hallitus oli leikannut etuusohjelmiaan 50-90 prosenttia, pyyhkäissyt työttömyyskorvaukset lähes kokonaan pois ja leikannut terveydenhuoltoa luuydintä myöten. Köyhien asumistukea leikattiin 90 prosenttia.

Verot nousivat 39 prosentista 50 prosenttiin BKT:sta. Kreikka menetti neljänneksen taloudestaan. Se on 5,5 biljoonaa dollaria Yhdysvaltain mittapuulla. Maa ei ole vieläkään toipunut tästä tuhosta.

Jotkut ehdottavat, että luotamme edelleen Federal Reserveen velkamme rahaksi muuttamisessa. Se johtaa väistämättä hyperinflaatioon; jo kauan ennen sitä 10-20 prosentin vuotuinen inflaatio tekee tuhoa taloudelle.

Toinen vaihtoehto on se, mitä byrokraatit kutsuvat ”velkojen uudelleenjärjestelyksi”. Selkokielellä me kutsumme sitä ”velkojen maksukyvyttömyydeksi”. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö päättäisi olla maksamatta takaisin osaa siitä, mitä se on velkojilleen velkaa. Vuonna 2012 Kreikan hallitus jätti maksamatta 25 prosenttia veloistaan.

Kään näistä vaihtoehdoista – säästötoimet, rahaksi muuttaminen ja velkojen maksun laiminlyönti – ei ole edes etäisesti toivottava. Ainoa vaihtoehto on, että kongressi ryhtyy nyt heti työstämään velan hillitsemistä koskevaa yleissuunnitelmaa. Jos se tekee niin, se voi palauttaa meidät terveen julkisen talouden tielle.

Jos se ei tee niin, no, Jumala meitä kaikkia auttakoon.