INTER PRESS SERVICE
Afrikka, Kehitysyhteistyö & Apu, Toimituksen valinta, Ohjelmaesimerkkejä, Elintarvikkeet & Maatalous, Elintarviketurva ja ravitsemus, Elintarvikekestävyys, Pääkirjoitukset, Alueluokat, TerraViva United Nations
Food Security and Nutrition
Print| Viime vuosina Zimbabwessa on tapahtunut nopeaa kasvua digitaalisen maanviljelyn käytössä, mutta nykyteknologian käyttöönotto on viljelijöille pääomavaltaista.
Kunnallinen viljelijä korjaa maissisatoaan Seken kunnallisilla mailla Zimbabwessa. Viime vuosina Zimbabwessa on nähty digitaalisen maatalouden nopea kasvu. Credit: Tonderayi Mukeredzi/IPS
HARARE, 27. toukokuuta 2020 (IPS) – Shurugwin kunnallinen maanviljelijä Elizabeth Siyapi (57) ei voi enää joutua häikäilemättömien välikäsien huijaamaksi myydäkseen satonsa halvalla. Nykyään ennen kuin hän vie tuotteensa markkinoille, hän etsii markkinoiden parhaita hintoja matkapuhelimestaan, josta on tullut olennainen digitaalinen maatalouden tietopankki.
”Kun karjani on sairas, sen sijaan, että odottaisin neuvontapalvelun työntekijän käyvän luonani pyytämässä apua, mikä voi kestää päiviä, katson vain puhelimestani tietoa siitä, mitä tehdä”, hän kertoi IPS:lle.
Siyaphi on yksi niistä noin 34 000 pienviljelijästä eri puolilla maata, jotka käyttävät kollektiivisesti kahta älypuhelimiin perustuvaa ratkaisua, Kurima Mari ja Agrishare, joita saksalainen kehitysyhteistyöjärjestö Welthungerhilfe Zimbabwe edistää löytääkseen markkinoita, neuvontapalveluita, säätietoja ja vuokratakseen maatalouskoneita.
Tawanda Mthintwa Hove, Welthungerhilfe Zimbabwen digitaalisen maatalouden päällikkö, sanoi, että maanviljelijät ovat käyttäneet Kurima Maria hyvien maatalouskäytäntöjen oppimiseen ja yhteyksien luomiseen markkinoihin vuodesta 2016 lähtien.
”Kurima Mari on saatavana offline-tilassa, mikä eliminoi tarpeen ostaa tietoja. Neuvontahenkilö päivittää sovellusta säännöllisesti, ja päivitykset jaetaan bluetoothin avulla, joten viljelijälle ei aiheudu kustannuksia”, hän kertoi IPS:lle. ”Vaikka Agrishare on verkkopohjainen ratkaisu, se antaa viljelijöille mahdollisuuden varmistaa parhaat laitteet kotonaan, mikä vähentää liikkumiskustannuksia.”
Viimeisten kolmen vuoden aikana Siyaphi on hyödyntänyt digitaalista maataloutta hyvien maatalouskäytäntöjen löytämiseksi. Ja hänen maissisatonsa on moninkertaistunut kahdesta 50-kiloisesta maissisäkistä yli kolmeen ja puoleen tonniin.
- Vaikka tämän eteläisen Afrikan maan nykyisen COVID-19-lukituksen aikana hänen satonsa ovat pienentyneet vesirajoitusten vuoksi.
- Sheaphi kertoi IPS:lle, että vaikka markkinoita on edelleen saatavilla sovelluksen kautta, enimmäkseen maanviljelijöiden välisten yhteyksien välityksellä, suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut tuotteiden kuljettaminen markkinoille lukitusrajoitusten vuoksi. Nykyinen lukitus on voimassa toistaiseksi, mutta hallitus tarkistaa sen kahden viikon välein.
Hoven mukaan digitaalinen mobiiliteknologia parantaa viljelijöiden sadon määrää ja laatua antamalla heille ajankohtaista tietoa tuotantokäytännöistä. Ne myös helpottavat yhteyksiä, sääneuvontapalveluja, lisäävät tehokkuutta hyödykejärjestelmiin, mikä pitkällä aikavälillä auttaa lisäämään viljelijöiden satoja ja tekee heistä kannattavampia.
Zimbabwessa digitaalisen maatalouden käyttö on viime vuosina kasvanut nopeasti.
- Muita digitaalisen maatalouden innovaatioita ovat muun muassa Zimbabwen maanviljelijöiden liiton (ZFU) ja Econet Wirelessin tukema Ecofarmer Combo -ohjelma, joka tarjoaa säähän perustuvia vakuutuksia, reaaliaikaisia paikkatietoon perustuvia säätietoja ja viljelyvinkkejä yli 80 000 kunnalliselle viljelijälle.
- Kirkkojen vuonna 2019 käynnistämä Turning Matabeleland Green on toinen digitaalinen maatalousohjelma, jossa käytetään satelliittiteknologiaa säätietojen ja viljelyneuvojen lähettämiseen yli 2 000 viljelijälle lyhytsanomapalvelun välityksellä.
ZFU:n toiminnanjohtaja Paul Zakariya kertoi IPS:lle, että mobiiliteknologian avulla viljelijät pystyvät saamaan viljelyneuvontaa reaaliajassa, maksamaan tuotantopanoksia ja palveluita verkkomaksujen avulla ja pääsemään neuvontapalveluihin puhelimella napauttamalla, palveluihin, jotka aiemmin olivat saatavissa vain lehtisten ja kokousten kautta.
Barilla Centre for Food and Nutritionin (BCFN) ja Economist Intelligence Unitin (EIU) luoman Food Sustainability Index -indeksin mukaan ”täsmäviljely ja uudet digitaaliset työkalut voivat auttaa, lisätä maatalouden tehokkuutta ja kestävyyttä ja samalla parantaa satoja”.
Mutta Charles Dhewa, toisen digitaalisen maatalousratkaisun eMkamboa ylläpitävän kotimaisen Knowledge Transfer Africa -järjestelmäyrityksen toimitusjohtaja, sanoi, että mobiilisovellukset eivät vielä hyödytä täällä suoraan pienviljelijöitä.
”Muutama eliittiviljelijä, jolla on sopivia android-puhelimia, voi hyötyä täällä ja siellä. Siksi emme ole asemoineet eMkambo Nestiä eMkambo-alustamme johtavaksi ratkaisuksi”, hän sanoi IPS:lle.
Dhewa totesi, että vaikka sisältö on tärkeää, monilla viljelijöillä ja kauppiailla ei ole aikaa eikä kaistanleveyttä leikkiä monilla saatavilla olevilla mobiili- ja digitaalisilla maataloussovelluksilla. Kanavat ovat saavuttaneet rajansa ja hajoavat, minkä lisäksi ne aiheuttavat tiedon epäsymmetriaa viljelijöiden keskuudessa.
Digitaalinen lukutaidottomuus ja matkaviestinnän korkeat kustannukset ovat myös kääntämässä päinvastaisiksi ne voitot, joita digitaalisella teknologialla olisi voitu saavuttaa.
”Mobiilirahan korkeat kustannukset pahentavat tilannetta ja tekevät mobiiliteknologiasta pikemminkin ylellisyyttä kuin välttämättömyyttä”, hän sanoi. ”Maataloushyödykkeiden maksaminen mobiilirahalla on nyt kalliimpaa.”
Zakariya sanoi, että huolimatta digitaalitekniikan lisääntyneestä käyttöönotosta maataloudessa maanviljelijät käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa paljon vähemmän maatalousliiketoiminnan parantamiseen. Mobiilisovellusten lisäksi maa on ottanut hitaasti käyttöön muita asianmukaisia teknologioita ja innovaatioita, jotka ovat ratkaisevia maan maatalouden kaupallistamisessa, joka on edelleen enimmäkseen omavaraista.
Korkeatasoisia teknologioita, joilla on potentiaalia parantaa tuotantoa ja arvoketjun kilpailukykyä, kuten kasvinsuojeluteknologiaa, maaperä- ja kosteusantureita, lennokkeja, täsmäviljelyä, molekulaarista teknologiaa, maailmanlaajuisten paikannusjärjestelmien käyttöä ja paikkatietojärjestelmiä (GIS), käytetään vain vähän.
Zakariyan mukaan nykyaikaisen, kehittyneen teknologian käyttöönotto oli useimmille viljelijöille pääomavaltaista, kun taas monilta viljelijöiltä puuttui tietoa uudemman teknologian käytöstä ja tehokkuudesta.
Dhewa sanoi, että GIS:llä on parempi tulevaisuus maataloudessa kuin tietoja jakavilla mobiilisovelluksilla.
- The Digitalisation of the African Agriculture Report 2018-19 -raportin mukaan maatalouden digitalisaatio on kasvanut merkittävästi koko maanosassa viimeisten 10 vuoden aikana.
- Maatalouden ja maaseudun teknisen yhteistyökeskuksen laatimassa raportissa todetaan, että vuoteen 2019 mennessä on noin 390 erillistä, aktiivista maatalouden digitalisointiratkaisua, joihin on rekisteröity 33 miljoonaa pienviljelijää.
- Mutta vaikuttavista kasvuluvuista huolimatta vain 42 prosenttia rekisteröidyistä maanviljelijöistä ja karjankasvattajista käyttää ratkaisuja riittävän usein.
Hoven mukaan COVID-19-lukitusrajoitukset ja kohtuuttomat datakustannukset ovat iskeneet pahasti maaseudun maanviljelijöihin, minkä vuoksi moni ei voi helposti siirtää tuotteitaan, ja he ovat jääneet ilman tuloja. Tämä on pakottanut jotkut viljelijät turvautumaan välikäsiin.
Hoven mukaan jotkut maaseudun viljelijät ovat silti pystyneet löytämään markkinoita sovelluksen yhteystietoluettelon (viljelijältä viljelijälle) kautta sen sijaan, että he olisivat käyttäneet reaaliaikaista markkinaluetteloa.
Siyapi puolestaan kertoi, että hänellä ja muilla viljelijöillä on vaikeuksia ostaa tietoja. Johtavana ja menestyvänä viljelijänä hän tarvitsee noin 16 dollaria kuukaudessa dataa, mutta sanoo, että muut viljelijät voivat tyytyä 2,20 dollariin päivitysten lataamiseen ja markkinoiden tutkimiseen.