Internet-kerjääminen

Internetin alkuaikoina verkkokerjääminen ilmeni henkilökohtaisina avustusilmoituksina paikallisissa ilmoitustaulujärjestelmissä (BBS). Kun henkilökohtaiset verkkosivut yleistyivät, yksityishenkilöt alkoivat mainostaa tarpeitaan käyttämällä verkkosivujen kirjoittamisen tarjoamia ominaisuuksia. Monet Internet-palveluntarjoajat (ISP) tarjosivat ilmaisen kotisivun yhdessä perusvalintayhteyspalvelun kanssa. Monille ihmisille tämä oli tilaisuus luoda edullinen verkkosivusto, jolla he voivat isännöidä ja jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tarpeitaan.

Kun voittoa tavoittelemattomat järjestöt alkoivat siirtää varainhankintaansa etanapostista (postipostista) World Wide Webiin, yksityishenkilöt alkoivat luoda kehittyneempiä henkilökohtaisen ”varainhankinnan” muotoja hyödyntämällä monia samoja Internet-tekniikoita.

1990-luvun loppupuoliskolla Internetin kehittyessä kehittyneempään muotoon tulivat voimavarat, jotka mahdollistivat, että kuka tahansa yksityishenkilö pystyi luomaan viehättävän verkkosivun ilman HTML:n tai minkään muun web-ohjelman kirjoittamiseen tarkoitetun järjestelmätekniikan osaamista. Nämä ilmaisista edullisiin vaihtelevat web-hosting-palvelut ovat edelleen pysyviä Internetissä, joten yleisön on helppo käyttää, luoda ja mainostaa Internet-kerjäyssivustoa.

Internet-kerjääminen sai mainetta ja vauhtia kesäkuun 2002 jälkeen, kun Karyn Bosnak perusti SaveKaryn.com-sivuston yrittäessään saada Internet-yleisön auttamaan maksamaan luottokorttivelkojaan, jotka johtuivat osittain hänen mieltymyksestään merkkivaatteisiin ja Starbucksin kahviin. Bosnakin kohdalla tulokset johtivat perinteiseen mediahuomioon, esiintymisiin suosituissa televisio-ohjelmissa ja kirjaan. Hänen verkkosivustonsa oli luultavasti ensimmäinen internetissä kerjäävä sivusto, joka sai laajaa näkyvyyttä, ja siitä tuli esimerkki, jota monet seurasivat.

Lokakuussa 2009 Boston Globe julkaisi jutun niin sanotusta cyberkerjäämisestä eli internetkerjäämisestä, jonka kerrottiin olevan uusi trendi maailmanlaajuisesti.