Isidoros Miletolainen

(s. Miletus; k. Konstantinopoli, 6. vuosisata)

arkkitehtuuri, matematiikka.

Isidoros Miletolainen osallistui yhdessä Trallesin Anthemiuksen (naapurikaupunki Vähä-Aasiassa) kanssa Hagia Sofian kirkon rakentamiseen Konstantinopolissa. Konstantinuksen aloittama kirkko tuhoutui Nikan kapinassa 15. tammikuuta 532.1 Justinianus määräsi välittömästi uuden kirkon rakennettavaksi samalle paikalle, ja se aloitettiin seuraavassa kuussa.2 Prokopios nimeää Anthemiuksen mieheksi, joka organisoi työmiesten tehtävät ja teki malleja tulevasta rakennuksesta, ja lisää: ”Hänen seurassaan oli toinenkin arkkitehti, nimeltä Isidorus, syntyperältään milesialainen, älykäs mies ja muutenkin arvokas toteuttamaan Justinianuksen suunnitelmia.3 Paavali Hiljainen yhtyy vaivalloisiin heksametreihinsa: ”Anthemius, suuren nerokkuuden mies, ja hänen kanssaan Isidorus, joka oli kaikkitietävä – nämä kaksi, jotka palvelivat kauneutta tavoittelevien herrojen tahtoa, rakensivat mahtavan kirkon. ”4 Yleisesti katsotaan, että Anthemius kuoli vuonna 534 tai sen tienoilla,5 jolloin Isidorus jäi yksin vastuuseen kirkon rakentamisesta, mutta tätä on pidettävä todistamattomana. Kirkko vihittiin käyttöön 27. joulukuuta 537.6

Hämmästyttävässä viiden vuoden aikana Anthemius ja Isidorus pystyttivät yhden kaikkien aikojen suurimmista, nerokkaimmista ja kauneimmista rakennuksista. Pohjapiirros on suorakulmio, jonka mitat ovat seitsemänkymmentäseitsemän kertaa seitsemänkymmentäyksi metriä, mutta sisätilat näyttävät basilikalta, joka päättyy apsikseen, jota reunustavat käytävät ja lehterit ja jonka päällä on kupoli, joka on suurempi kuin yksikään koskaan rakennettu kirkollinen kupoli. Kupoli nojaa neljään suureen kaareen, jotka tukeutuvat neljään valtavaan pilariin; kaarien välissä olevat riipukset olivat tuohon aikaan uusi laite. Kuten SS. Sergiuksen ja Bacchuksen kirkon tapaan samassa kaupungissa sijaitsevan keskikupolin painotukset on jaettu lännessä ja idässä sijaitsevien puolikupolien kanssa, ja suunnitelman yleinen samankaltaisuus on johtanut arveluihin, että samat arkkitehdit rakensivat aikaisemman kirkon. Kupoli kuitenkin painoi sitä kannattelevia pilareita ulospäin enemmän kuin oli turvallista, ja kun se jouduttiin jälleenrakentamaan maanjäristyksen jälkeen kaksikymmentä vuotta myöhemmin, se tehtiin kuusi metriä korkeammaksi. Yleisesti ottaen arkkitehtien matematiikka (jota he epäilemättä sovelsivat pikemminkin vaistonvaraisesti kuin tietoisesti) on kuitenkin osoittautunut neljätoista vuosisataa kestäneiden vaativien vaatimusten mukaiseksi. Rakennuksen koristelu oli sen taidokkuuden arvoinen; valtakunta ryöstettiin, jotta sitä voitiin koristella kullalla, hopealla, mosaiikeilla, hienoilla marmoreilla ja rikkailla verhoiluilla. Sen ambo herätti erityistä ihailua.

Justinianus kysyi Anthemiukselta ja Isidorukselta neuvoa, kun tulvat vaurioittivat Mesopotamiassa sijaitsevan Daraksen linnoituksia; mutta tässä tapauksessa etusijalle asetettiin johtavan insinöörin Krysesin neuvot.7

Isidorus kuoli luultavasti ennen vuotta 558, sillä kun maanjäristys tuhosi osan Hagia Sofian kupolista ja muita osia edellisen vuoden lopulla, hänen veljenpoikansa, jota kutsuttiin nimellä Isidorus nuorempi, suoritti restauroinnin.8 Hän oli epäilemättä oppinut taitonsa setänsä toimistossa. Jäljellä on lähinnä Anthemiuksen ja Isidoruksen kirkko, sellaisena kuin jälkimmäisen veljenpoika sen korjasi ja sitä paikkailtiin peräti kolmenkymmenen myöhemmän maanjäristyksen jälkeen tavanomaisten ajan aiheuttamien tuhojen lisäksi.

Isidorus oli arkkitehdin ohella myös jonkin verran arvostettu matemaatikko. Merkinnät Eutociuksen kommenttien lopussa, jotka koskevat Arkhimedeksen teoksen ”Pallosta ja syklinteristä” ja ”Ympyrän mittaamisesta” kirjoja I ja II, osoittavat, että Isidorus toimitti näitä kommentteja.9 Ensimmäisessä tällaisessa huomautuksessa lukee: ”Askalonilaisen Eutociuksen kommentti Arkhimedeksen ensimmäisestä kirjasta Pallo ja sylinteri, opettajamme insinööri (μéχαντκóζ) Isidoros Miletolaisen tarkistama painos”; ja soveltuvin osin kaksi muuta huomautusta ovat identtiset. Aiemmin oletettiin näiden muistiinpanojen perusteella, että Eutocius oli Isidoroksen oppilas; mutta muut seikat tekevät tämän mahdottomaksi, ja nyt ollaan yhtä mieltä siitä, että näiden kolmen muistiinpanon on oltava Isidoroksen oppilaan tekemiä interpolointeja.10 Samankaltaista huomautusta, joka on lisätty Eutociuksen toiseen ratkaisuun kahden keskisuhteen löytämistä koskevaan ongelmaan – ”Parabeli on piirretty Miletolaisen Isidoroksen, insinöörin, opettajamme, keksimällä diabeteksella, jonka hän on kuvannut kommentoidessaan Heron Holvauksia käsittelevää kirjaa” – on myös pidettävä Isidoroksen oppilaan tekemänä interpolointina.11 Isidoroksen keksimän välineen luonnetta voidaan vain arvailla – kreikankielinen sana tarkoittaa tavallisesti ”kompassia” – eikä Heron kirjasta tai Isidoroksen kommentista siihen tiedetä muutoin mitään.

Eukleideen elementtien niin sanotun kirjan XV kolmannessa jaksossa esitetään, miten määritetään kallistuskulma (dihedraalinen kulma) missä tahansa viidestä säännönmukaisesta kiinteästä aineesta missä tahansa särmässä kohdanneiden sivujen välillä. Menettely aloitetaan rakentamalla tasakylkinen kolmio, jonka pystykulma on yhtä suuri kuin kaltevuuskulma. Näiden tasakylkisten kolmioiden piirtämistä varten annetaan säännöt, ja säännöt omistetaan ”Isidorukselle, suurelle opettajallemme”.12 Näin ollen voidaan olettaa, että ainakin kirjan kolmannen osan on kirjoittanut joku hänen oppilaistaan.

Yllä olevat kohdat ovat todiste siitä, että Isidoroksella oli koulu, ja näyttäisi siltä, että juuri tässä koulussa käännettiin Arkhimedeen teokset On the Sphere and the Cyclinder and Measurement of the Circle (Pallo ja syklinder ja ympyrän mittaaminen) mdash;joihin Eutocius oli herättänyt kiinnostuksen uudelleen kommenteillaan – alkuperäisestä dorijankielisestä versiosta kansankielelle, ja niihin oli tehty useita muutoksia, joiden tarkoituksena oli tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä aloittelijoille. Verrattaessa Eutociuksen lainauksia säilyneiden käsikirjoitusten tekstiin käy ilmi, että Eutociuksen hallussaan pitämä näiden traktaattien teksti poikkesi monessa suhteessa siitä, mikä meillä on nykyään, ja käsikirjoituksiin tehtyjen muutosten on näin ollen täytynyt tapahtua myöhemmin kuin Eutocius.13

NOTES

1. ”Chronicon Paschale”, teoksessa Corpus Scriptorum historiae Byzantinae, X (Bonn, 1832), 621.20-622.2.

2. Zonaras, Epitome historiarum, XIV.6, Dindorfin painoksessa, III (Leipzig, 1870), 273.23-29.

3. Procopius, De aedificiis, I.1.24, teoksessa Opera omnia, Haury, ed., IV (Leipzig, 1954), 9.9-16. Toisessa kohdassa Prokopius sanoo, että ”Justinianus ja arkkitehti Anthemius yhdessä Isidoruksen kanssa käyttivät monia keinoja rakentaakseen niin korkean kirkon turvallisesti” (ibid., I.1.1.50; Opera omnia, IV, 13.12-15), ja vielä eräässä toisessa maininnassa hän kertoo, kuinka Anthemius ja Isidorus, jotka olivat huolestuneita mahdollisesta romahduksesta, kääntyivät keisarin puoleen, ja tämä määräsi eräässä tapauksessa, että kaari oli viimeisteltävä, ja eräässä toisessa tapauksessa määräsi, että joidenkin kaarien ylemmät osat oli laskettava alas, kunnes kosteus oli ehtinyt kuivua – molemmissa tapauksissa onnellisella lopputuloksella – ja että molemmissa tapauksissa tämä johti onnellisiin tuloksiin (ibid., I.1.66-77;Opera omnia, IV, 15.17-17.7). Näissä kohdissa sana, joka on käännetty ”arkkitehti” (μéχανoπoτoζ), voitaisiin yhtä hyvin kääntää ”insinööri”. Tuohon aikaan ei tehty jyrkkää eroa. Ehkä ”materin rakentaja” olisi paras käännös.

4. Paavali Hiljainen, Pyhän Viisauden kirkon kuvaus, II. 552-555, Bekker, ed., Corpus scriptorum historiae Byzantinae, XL (Bonn, 1837), 28. Agathias, Historiae, V.9, R. Keydell, toim. (Berliini, 1967), 174.17-18, mainitsee vain Anthemiuksen, mutta tämä ei ole merkittävää; Evagrius Scholastius-Ecclesiastical History, Bidez and Parmentier, eds. (London, 1898), 180.6-181.14- ei mainitse kumpaakaan.

5. F. Hultsch, ”Anthemius 4”, teoksessa Pauly-Wissowa, I (Stuttgart, 1894), s. 2368, ”um 534”; tarkemmin G. L. Huxley, Anthemius of Tralles (Cambridge, Mass., 1959), ”in A.D. 534”. Mutta Agathias, V.9, johon Hultsch tukeutuu, ei pysty toimittamaan tätä päivämäärää; ja viimeisin toimittaja, R. Keydell, Index nominum -teoksessaan vain päättelee kohdasta pridem ante annum 558 mortuus.

6. Marcellinus Comes, ”Chronicon”, teoksessa J. P. Migne, ed., Patrologia latina, LI (Paris, 1846), col. 943D.

7. Procopius, op. cit., II.3.1-15; Opera omnia, IV, 53.20-55.17.

8. Agathias, op. cit., 296. Ks. esim. Prokopios kirjoittaa, että nuorempi Isidorue oli aiemmin ollut Justinianuksen palveluksessa yhdessä Bysantin Johanneksen kanssa Zenobian kaupungin jälleenrakentamisessa Mesopotamiassa (op. cit., II.8.25; Opera omnia, IV, 72.12-18).

9. Archimedis opera omnia, J. L. Heiberg ed., 2. painos, III (Leipzig, 1915), 48.28-31, 224.7–0, 260.10-12. Kreikankielinen tulkinta tukee tulkintaa, jonka mukaan Isidorus tarkisti pikemminkin Arkhimedeen tutkielmia kuin Eutorciuksen kommentteja. Tätä mieltä oli ensimmäisenä Heiberg-Jahrbuch für classische philologie, supp. 11 (1880), 359, mutta Tannery käännytti hänet tekstissä esitettyyn näkemykseen: Archimedis opera omnia, III, xciii.

10. Paul Tannery, ”Eutocius et ses contemporains”, in Bulletin des science mathematiques, 2nd ser., 8 (1884), 315-329, repr. in Mémoires scientifiques, II (Toulouse-paris, 1912), 118-136.

11. Archimedis opera omnia, III, 84.8-11.

12. Euclidis opera omnia, J. L. Heiberg ja Menge, toim., v (leipzig, 1888), 50.21-22. Ks. myös T. L. Heath, The Thirteen Books of Euclid’s Elements, 2nd ed., III (Cambrige, 1926), 519-520.

13. J. L. Heiberg, ”Philologische Studien zu griechischen Mathematikern II. Ueber die Restitution der zwei Bücher des Archimedis πέ μέρέτ δέ τητ Ãπατραζ κατ κυλτνδρον,” in Neues Jahrbuch für Philogie und Pädagogik, supp. 11 (1880), 384-385; Quaestions Archimedeae (Kööpenhamina, 1879), s. 69-77; Archimedis opera omnia, III, xciii. Se ilo, jolla Eutocius löysi vanhan kirjan, jossa säilyi osittain Arkhimedeen rakastettu dorilainen murre -έν μέρέτ δέ την’Aρχτέ πτλν δωπδα γδωÃÃÃν απέÃωχν – osoittaa, että dorilaiset muodot olivat osittain kadonneet jo ennen hänen aikaansa.

BIBLIOGRAFIA

I. Alkuperäiset teokset. Isidors toimitti Eutociuksen kommentit Arkhimedeen teoksiin On the Sphere and the Cylinder ja Measurement of the Circle. Nämä ovat säilyneet – myöhempine toimituksellisine muutoksineen – ja ovat teoksessa Archimedis opera omnia, J. L. Heiberg, toim., 2. painos, III (Leipzig, 1915). Ckommentti, jonka Isidoros kirjoitti erääseen muuten tuntemattomaan Heron kirjaan, On Vaultings, ei ole säilynyt.

II. Sekundaarinen kirjallisuus. Tärkeimmät antiikin auktoriteetit Isidoroksen arkkitehtuurityölle ovat Procopius, De aedificiis in Opera omnia, Haury. ed., IV (Leiozig, 1954); Paavali Hiljainen, Pyhän Viisauden kirkon kuvaus, Bekker, ed Corpus scriptorum historiae Byzantinae, XL (Bonn, 1837);ja Agathias Scholasticus, Historiae, R. Keydell, ed. (Berliini, 1967). Yksi parhaista nykyaikaisista kirjoista on W. R. Lethaby ja Harold Swainson, The Church of Sancta Sophia Constantinople (Lontoo, 1894). Uudempi monografia on E. H. Swift, Hagia Sophia (New York, 1940). Hyviä lyhyempiä selostuksia on Cecil Stewart, Simpson’s History of Architectural Development, II (Lontoo, 1954), 66-72; ja Michael Maclagan, The City of Constantinople (Lontoo, 1968), s. 52-62.

Isidoroksen panoksesta viiden säännöllisen kiinteän kappaleen tutkimukseen ks. T. L. Health, The Thirteen Books of Euclid’s Elements, 2nd ed. (Cambridge, 1926; reper. New York, 1956), III, 519-520.

Ivor Bulmer-Thomas