Isolated Acetabuloplasty and Labral Repair for Combined-Type Femoroacetabular Impingement: Are We Doing We Doing Too Much?

Tarkoitus: Arvioida potilastuloksia eristetyn artroskooppisen volumetrisen asetabulaarisen osteoplastian ja labraalikorjauksen jälkeen sellaisten potilaiden hoidossa, joilla on yhdistetty femoroacetabulaarinen impingement (FAI) -vaurio.

Menetelmät: Prospektiivisesti kerätyn rekisterin katsauksessa tunnistettiin 86 potilasta (106 lonkkaa), joiden keski-ikä oli 38,1 vuotta (vaihteluväli 17-59 vuotta) ja joilla oli yhdistelmätyyppinen FAI ja joille tehtiin eristetty acetabulaarinen osteoplastia ja labralin korjaus. Leikkausta edeltävä α-kulma, radiografisten degeneratiivisten muutosten aste ja crossover-merkin esiintyminen kirjattiin ylös. Kliiniset tulokset arvioitiin modifioidulla Harrisin lonkkapistemäärällä (modified Harris Hip Score, mHHS), kansainvälisellä lonkkatulostyökalulla (International Hip Outcome Tool-12, iHOT-12), lonkkatulospistemäärän urheilukohtaisella osa-asteikolla (Hip Outcome Score Sport-Specific Subscale, HOS-SSS) ja potilastyytyväisyyspistemäärällä (10:stä) vähintään kahden vuoden seurannassa.

Päätelmät: Eristetty acetabulaarinen dekompressio voi puuttua riittävästi taustalla olevaan impingementiin yhdistelmätyyppisessä FAI:ssä välttäen samalla reisiluun puoleiseen dekompressioon liittyvät riskit. Potilaiden raportoimat tulokset ja tyytyväisyyspisteet vaihtelivat hyvistä erinomaisiin, ja ne olivat huomattavasti korkeammat potilailla, joiden niveltulehdus oli muuttunut vain vähän. Potilaan iällä ja leikkausta edeltävällä α-kulmalla oli vähemmän vaikutusta leikkauksen jälkeisiin tuloksiin.

Todisteiden taso: Taso IV, terapeuttinen tapaussarja.