Itäinen pikkubambumemuri
punainen H. g. griseus
vihreä = H. g. ranomafanensis
violetti = H. g. gilberti
Itäinen pikkubambulemuriEdit
Itäinen pikkubambulemuri (Hapalemur griseus griseus), joka tunnetaan myös nimellä harmaa bambulemuri, itäinen harmaa bambulemuri tai harmaa lempeä lemuri, oli alkuperäinen laji, jonka Johann Heinrich Friedrich Link kuvasi vuonna 1795. Se on väriltään harmaa, ja joskus sen päässä on punainen laikku. Se on keskimäärin 284 mm pitkä ja sen häntä on 37 mm pitkä. Vuosina 2004-2009 tehdyistä yli sadasta poikkileikkaustutkimuksesta saatujen tietojen perusteella kannan arvioidaan olevan vähenemässä. Ranomafanan kansallispuistossa arvioidaan olevan 818 yksilöä, ja kannan väheneminen johtuu metsästyksestä ja elinympäristön häviämisestä. CITES-yleissopimus (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) mainitsee sen liitteessä 1, ja IUCN pitää sitä haavoittuvana.
Gilbertin bambulemuriEdit
Gilbertin bambulemuri (H. g. gilberti), joka tunnetaan myös nimellä Gilbertin lempeä lemuri tai Beanamalaon bambulemuri, kuvattiin alalajiksi vuonna 2007, mutta se nostettiin lajin asemaan vuonna 2008. Vuonna 2010 se palautettiin alalajiksi. Sen tarkasta levinneisyydestä ei ole varmuutta, mutta se tunnetaan pieneltä alueelta Madagaskarin itäisestä keskiosasta Beanamalaon tyyppipaikalta, pieneltä alueelta Nesivolojoen pohjoispuolelta ja mahdollisesti Mangorojoen ja Onivejoen eteläpuoliselta alueelta. Tämä alalaji elää tiheissä bambukasvustoissa ja bambuköynnösten peittämillä alueilla, ja elinympäristön häviäminen ja heikentyminen uhkaavat sitä. Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan tämän alalajin tiedot ovat puutteelliset, ja se on sisällytetty luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteen 1 luetteloon.
Ranomafanan bambumakrilliMuutos
Ranomafanan bambumakrilli (H. g. ranomafanensis) eli Ranomafanan lemurimakrilli on kolmas alalaji, ja sitä tavataan kolmessa toisistaan kaukana olevassa populaatiossa. Tarkkaa levinneisyysaluetta ei tunneta, mutta saaren länsiosassa sitä tavataan Tsingy de Bemarahan metsissä, luultavasti Betsiboka-joen pohjoispuolella, ja Makay-massiivissa Madagaskarin lounaisosassa. Itäistä populaatiota tavataan Mangorojoen ja Onivejoen eteläpuolisissa metsissä Ranomafanan kansallispuistossa. Se elää tiheissä bambu- ja bambuköynnöksissä trooppisissa kosteissa alanko- ja vuoristometsissä, ja kolme neljäsosaa sen ravinnosta on bambua. Se syö myös viikunanlehtiä, kukkia, sieniä, ruohonvarret, pieniä hedelmiä ja sokeriruokoa. Elinympäristön häviämisen vuoksi IUCN on luokitellut tämän lajin haavoittuvaksi. Uhanalaisten villieläimistön ja -kasviston lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteessä 1.
.