Jackie KennedyAndy Warhol

Löydä lisää Andy Warholin Jackie Kennedy -sarjasta, selaa tulosteita & myytäviä painoksia & katsele teoksia, joita aktiiviset ostajat etsivät juuri nyt.

Vuonna 1962 Warhol alkoi tehdä muotokuvia julkkiksista, kuten Mick Jaggerista ja Marilyn Monroesta, joiden ikoniset kasvot olivat hänelle yhtä tärkeitä kuin Mona Lisan kasvot. Sitten, vuonna 1963, Yhdysvallat pysähtyi presidentti John F. Kennedyn salamurhan vuoksi. Raporttien mukaan Warhol ei vaikuttanut tapahtumasta liikuttuneelta, mutta myöhemmin hänen kiinnostuksensa heräsi surun murtaman Jackie Kennedyn kuvista, joita tuolloin levitettiin sanomalehtiin ja tiedotteisiin.

Samana vuonna Warhol päätti tehdä salkun Jackie-vedoksia ja valitsi kaksi valokuvaa, jotka esittivät Jackieta vaaleanpunaisessa Chanel-puvussaan ennen salamurhaa, kaksi Lyndon B. Johnsonin virkavalan vannomisesta ja neljä valokuvaa miehensä hautajaisista. Näin Warholin salkku esittää surun muotokuvan, jota ahdistaa menneen onnen haamu. Värit ovat yleensä hillittyjä, harmaat ja siniset sävyt ovat entisen ensimmäisen naisen valokopioidun kuvan syvän mustan päälle sijoitettuina, ja hänen kauniit piirteensä ja lumoava tyylinsä ovat jähmettyneet aikaan. Vaikka hän ei ollut filmitähti, Jackie oli valloittanut naisten sydämet kaikkialla Amerikassa. Warholin päätös keskittyä hänen kasvoihinsa miehensä kasvojen sijasta osoittaa hänen taitavaa vaistoaan ikonin valitsemisessa.

Teokset paitsi kommentoivat kuvien toistumista Kennedyn kuoleman ympärillä vallinneen mediakohun aikana, paljastavat myös Warholin oman kuoleman mieltymyksen. Tämä teema hiipii hänen teoksiinsa pääkallojen, aseiden ja sähkötuolien muodossa. Kriitikot ovat myös arvelleet, että Warholin ortodoksis-katolinen kasvatus on saattanut vaikuttaa hänen ihastukseensa kuuluisiin ja kauniisiin naisiin, jotka hän nosti pyhimysten asemaan uskonnollisen ikonin modernissa versiossa, kun hän värjäsi heidät väreillä ja joskus jopa lehtikullalla ja timanttipölyllä. Maailmassa, jossa uutistenlukijoilla ja talk show -juontajilla oli enemmän valtaa kuin katolisen kirkon päämiehillä, Warhol saattoi nähdä, että julkkiksista pakkomielteisesti pitävässä maallisessa yhteiskunnassa tarvittiin uutta ikonografiaa.