Jalkaterän ja nilkan luut ja nivelet Yleiskatsaus
- Kuva 1. Jalkaterän ja nilkan luut
- Jalkaterän alueet:
- Kuva2: Jalkaterän alueet
- Nivelet, jotka liikkuvat kohtalaisesti:
- Kuva 3: Jalkaterän ja nilkan yleiset nivelet
- Alasäären ja takajalkaterän luut: Tibia, Fibula, Talus, Calcaneus.
- Tibia ja Fibula (pitkät luut)
- Talus
- Taluksen osat
- Kuva 4: Taluksen anatomia
- Calcaneus (kantapääluu)
- Kuva 5: Calcaneuksen anatomia
- Subtalarinivel
- Keskijalan luut: Cuboid, Navicular, Cuneiform (3)
- Kuva 6: Keskijalkaterän luut
- Cuboid
- Calkaneo-cuboid-nivel
- Naviculaarinen
- Talonavikulaarinen nivel
- Kyynärluut
- Etujalkaterän luut: Metatarsaaliluut (5), falangit (14), seesmaluut (2)
- Metatarsaaliluut
- Phalangit
- Avio 7: Varpaiden nivelet
- Sesamoidiluut
Kuva 1. Jalkaterän ja nilkan luut
Jalkaterän alueet:
Kuva2: Jalkaterän alueet
- Takajalkaterä – kuten nimikin kertoo, takajalkaterä on jalkaterän se osa, joka on lähimpänä vartalon keskikohtaa. Se alkaa nilkkanivelestä ja päättyy calcaneus-cuboidiniveleen.
- Keskijalkaterä – Keskijalkaterä alkaa calcaneus-cuboidinivelestä ja päättyy periaatteessa siihen, mistä metatarsaalit alkavat. Vaikka siinä on useita niveliä enemmän kuin takajalkaterässä, sen liikkuvuus on silti vähäistä.
- Etujalkaterä – Etujalkaterä muodostuu metatarsaaleista ja nivelkierukoista. Etujalkaterän muodostavat ne luut, jotka lähtevät viimeisenä maasta kävelyn aikana.
Jalkaterän ja nilkan liikkuvat nivelet:
(Ks. kuva 3).)
- Nilkkanivel
- Sub-talar-nivel
- Talo-nivelnivel
- Metatarso-phalangeaaliset (MTP) nivelet.
Nivelet, jotka liikkuvat kohtalaisesti:
- Kantaluu-kuutionivel
- Kuutio-metatarsaaliluu-nivel neljännen ja viidennen metatarsaaliluun osalta.
- Navicular-cuneiform -nivel
- Jalkaterän keskiosan nivelet eli ”Lisfranc”-nivel (a.k.a. tarso-metatarsaaliset (TMT) nivelet tai cuneiform-metatarsaaliset nivelet)
Kuva 3: Jalkaterän ja nilkan yleiset nivelet
Alasäären ja takajalkaterän luut: Tibia, Fibula, Talus, Calcaneus.
Tibia ja Fibula (pitkät luut)
Vaikka sääriluu (yleisesti sääriluu) ei ole osa jalkaterää, sillä on tärkeä rooli. Jalkaterä liittyy kehoon siinä kohdassa, jossa jalkaterän ja nilkan luut kohtaavat sääriluun ja pohjeluun (sääriluun ulkopuolella oleva pieni luu). Sääriluun tehtävänä on myös pitää pystyssä 85 prosenttia painosta, joka kohdistuu jalkaan seisoma-asennossa. Sääriluuta ja pohjeluuta pitää yhdessä sitkeä sidekudoskerros, jota kutsutaan luukalvoksi. Kalvo paksuuntuu jalan alaosassa, jotta nilkka olisi vakaampi. Nämä kaksi luuta liittyvät talukseen muodostamalla eräänlaisen astalon, johon talus sopii. Tätä lautasta kutsutaan nilkkanivelen nivelkuopaksi.
Talus
Talus on eräänlainen omituinen luu, koska se on omituisen muotoinen ja koska 70 prosenttia tästä luusta on hyaliiniruston (nivelruston) peitossa. Talus toimii ”pallonivelenä”, jolla on ratkaiseva rooli alaraajan ja jalkaterän yhdistämisessä. Talusluuta peittää niin paljon rustoa, koska se yhdistää niin monia eri luita. Talus pitää nilkan koossa yhdistämällä sen alaraajan sääriin pallonivelen avulla, yhdistämällä sen alapuolella olevaan pohjeluun subtalarinivelen kautta ja auttamalla yhdistämään jalkaterän takaosan (takajalkaterän) keskijalkaterään talo-navikulaarinivelen kautta. Näiden yhteyksien ansiosta jalkaterä pyörii sujuvasti taluksen ympärillä, kuten nilkan pyörittäessä ympyrää. Valitettavasti talusluun verenkierto on suhteellisen heikko, mikä tarkoittaa, että tämän luun vammojen paraneminen kestää kauemmin kuin muiden luiden paraneminen.
Taluksen osat
Taluksen ajatellaan yleensä koostuvan kolmesta tai neljästä osasta (kuva 4):
- Taluksen runko mukaan lukien taluksen ”kupoli”
- Taluksen kaula
- Taluksen pää
Taluksen runko on muodoltaan suurin piirtein neliönmuotoinen, ja sen päällä on kupoli. Se yhdistää taluksen sääriluun sääriluun nilkkaniveleen. Talarin pää on vuorovaikutuksessa navikulaariluun kanssa muodostaen talo-navikulaarinivelen. Taluksen kaula sijaitsee taluksen rungon ja pään välissä, ja se on merkittävä, koska se on yksi harvoista taluksen alueista, jotka eivät ole ruston peitossa, ja se on yksi harvoista paikoista, joihin veri voi virrata taluksessa.
Kuva 4: Taluksen anatomia
Calcaneus (kantapääluu)
Calcaneuksesta (kuva 5) käytetään yleisesti nimitystä kantapääluu. Calcaneus on jalkaterän suurin luu, ja se muodostaa yhdessä taluksen kanssa jalkaterän alueen, jota kutsutaan takajalkateräksi. Calcaneus on kuin oudon muotoinen muna, jonka ulkopuoli on kovaa kortikaalista luuta ja sisäpuoli pehmeämpää sarveiskalvoluuta. Calcaneuksen yläpinnalla on kolme uloketta (takimmainen, keskimmäinen ja etummainen ”fasetti”), joiden ansiosta talus voi istua calcaneuksen päällä muodostaen subtalarisen nivelen. Calcaneus liittyy myös toiseen luuhun kauimmaisessa päässä, joka on poispäin säärestä ja kohti varpaita. Tässä päässä calcaneus yhdistyy cuboidiluun kanssa muodostaen calcaneus-cuboidinivelen.
Kuva 5: Calcaneuksen anatomia
Subtalarinivel
Talus lepää calcaneuksen yläpuolella muodostaen subtalarinivelen. Talus ei kuitenkaan istu suoraan calcaneuksen päällä. Sen sijaan se lepää hieman sivussa jalkaterän ulkosivulle päin (lähimpänä pikkuvarvasta olevalle puolelle). Tämän asennon ansiosta jalka selviytyy epätasaisesta maastosta, koska se on hieman joustavampi puolelta toiselle. Subtalarinivel ei liiku itsenäisesti, vaan se liikkuu yhdessä talo-navikulaarinivelen ja calcaneokuboidinivelen kanssa, jotka ovat kaksi niveltä, jotka sijaitsevat lähellä taluksen etuosaa.
Kuva 6: Keskijalkaterän luut
Cuboid
Cuboid-luu on keskijalkaterän tärkein luu. Se on neliönmuotoinen luu jalkaterän ulkopuolella, ja sillä on useita paikkoja liittyä muihin luihin. Tärkein kuutioluun kanssa muodostettu nivel on calcaneo-cuboid-nivel. Kauempana pituudeltaan cuboid liittyy myös neljännen ja viidennen metatarsaaliluun (kahden viimeisen varpaan metatarsaaliluun) tyviluun kanssa. Sisäpuolella se on yhteydessä myös yhteen lateraalisista kiileliluista.
Calkaneo-cuboid-nivel
Calkaneo-cuboid-nivel liittää kantapään luun cuboidiin.
Naviculaarinen nivel (naviculaarinen nivel) sijaitsee jalkapöydän (talus) etupuolella, ja se liittyy siihen jalkapöydän (talus) nivelen kautta. Navicular on kaareva nilkkaa lähinnä olevalla pinnalla. Nilkkanivelestä kauimpana oleva puoli liittyy kuhunkin kolmesta keilaluun luusta. Talusluun tavoin navikulaariluun verenkierto on heikko. Sisäpuolella (lähimpänä jalkaterän keskiosaa) on ulospäin työntyvä luunpätkä, jota kutsutaan navikulaariseksi tuberositeetiksi. Tähän kohtaan sääriluun takaosan jänne ankkuroituu luuhun.
Nimensä mukaisesti talo-navikulaarinen nivel yhdistää taluksen navikulaariin. Navikulaarin käyrä on muotoiltu siten, että se liittyy sujuvasti taluksen etupintaan. Tämä nivel mahdollistaa merkittävän liikkeen takajalkaterän ja keskijalkaterän välillä riippuen siitä, missä asennossa takajalkaterä on.
Kyynärluut
Keskijalkaterässä on kolme erilaista kyynärluuta, jotka ovat vierekkäin. Keskijalkaterän sisäpuolella sijaitsevaa kutsutaan mediaaliseksi cuneiformiksi. Keskimmäinen cuneiform sijaitsee keskellä keskijalkaterää, ja sen ulkopuolella on lateraalinen cuneiform. Kaikki kolme kiilakiveä asettuvat peräkkäin ja niveltyvät nilkkanivelen kanssa muodostaen nivelkierukan ja nivelkierukan nivelen. Nivelkierukan rakenne muistuttaa roomalaista kaarta. Kukin kiilakivi liittyy toisiinsa muodostaakseen vakaamman kokonaisuuden. Nämä luut sekä niihin liittyvät vahvat plantaariset ja dorsaaliset nivelsiteet takaavat keskijalkaterän hyvän stabiliteetin.
Etujalkaterän luut: Metatarsaaliluut (5), falangit (14), seesmaluut (2)
Metatarsaaliluut
Metatarsaaliluut
Jokaiseen jalkaterään kuuluu viisi metatarsaaliluuta. Nämä ovat pitkiä luita, jotka johtavat kunkin varpaan tyvelle. Varvasluut on numeroitu 1-5, alkaen sisäpuolelta ja ulospäin (isovarpaasta pienimpään). Kukin metatarsaaliluu on pitkä luu, joka yhdistyy keskijalkaterän tyvestä niveleen, jota kutsutaan tarsal-metatarsaaliniveleksi tai Lisfranc-niveleksi. Yleensä kolme ensimmäistä metatarsaaliluuta pysyvät jäykemmin paikoillaan kuin kaksi viimeistä, vaikka joillakin henkilöillä 1. metatarsaaliluun liikkuvuus on lisääntynyt siinä kohdassa, jossa se yhtyy keskijalkaterään (1. tarso-metatarsaaliluun nivelessä), ja tämä lisääntynyt liikkuvuus voi altistaa bunionin kehittymiselle.
Tatarsaaliluun pitkää osaa kutsutaan metatarsaaliluun ”akseliksi” ja varpaita lähinnä olevaa luun paksua päätä metatarsaaliluun ”pääksi” (metatarsaaliluun kaula sijaitsee akselin ja pään välissä). Pää palvelee kahta erittäin tärkeää tehtävää:
- Ensiksi, metatarsaaliluun päät ovat paikkoja, joissa painon kantaminen tapahtuu.
- Toisekseen, jalkapöydän nivelet yhdistyvät jalkaterään metatarsaaliluun päiden kohdalla nivelessä, jota kutsutaan metatarsaaliluuniveleksi. Nämä nivelet ovat hyvin joustavat, minkä ansiosta metatarsaalipäiden on mahdollista tukea jatkuvasti kehon painoa, kun jalka liikkuu kantapäästä varpaaseen.
Ensimmäinen metatarsaaliluu – Suurin metatarsaaliluu sekä pituudeltaan että leveydeltään.
Toinen metatarsaaliluu – Etujalkaterästä tekevät erittäin vakaan paitsi luut yhdistävät nivelsiteet, myös se, että toinen metatarsaaliluu on muihin verrattuna syvennyksessä mediaaliseen cuneiformiin. Toinen metatarsaaliluu saattaa joillakin henkilöillä olla liian pitkä, mikä altistaa heidät 2. metatarsaalialgialle.
Neljäs ja viides metatarsaaliluu – Neljännen ja viidennen metatarsaaliluun liikelaajuus saattaa olla suurempi kuin muiden metatarsaaliluun liikelaajuus.
Phalangit
Phalangit muodostavat varpaiden luut. Ne on yhdistetty muuhun jalkaterään metatarsaalifalanganivelellä. Ensimmäinen varvas, jota suhteellisen suuren kokonsa vuoksi kutsutaan myös isovarpaaksi, on ainoa, joka koostuu vain kahdesta falangista. Nämä tunnetaan nimillä proksimaalinen falangi (lähimpänä nilkkaa) ja distaalinen falangi (kauimpana nilkasta).Neljässä ”pikkuvarpaassa” (varpaat 2-5) on kaikissa kolme falangia. Lähimpänä nilkkaa oleva jalkapöydänpää tunnetaan nimellä proksimaalinen jalkapöydänpää (proximal phalanx), joka niveltyy ”keskimmäiseen” jalkapöydänpäähän, proksimaaliseen interfalangeaaliniveleen (PIP-nivel). Keskimmäinen falangi kohtaa ”distaalisen” falangin distaalisessa interfalangiaalinivelessä. Näiden varpaiden pienten nivelten yli vetävien jänteiden epätasapaino johtaa varpaan epämuodostumaan, kuten kynnenvarpaaseen. Alla on luettelo varpaiden nivelistä (kuva 7).
- Sisäpään nivel (vain isovarpaan nivel)
- Proksimaalinen nivel (PIP-nivel – varpaat 2-5)
- Distaalinen nivel (DIP-nivel – varpaat 2-5)
Avio 7: Varpaiden nivelet
Sesamoidiluut
Sesamoidiluu on luu, joka on myös osa jänteestä. Helppo esimerkki tällaisesta luusta on polvilumpio (patella). Jalkaterässä on kaksi seesamluuta, joista kumpikin sijaitsee suoraan ensimmäisen metatarsaaliluun pään alapuolella. Nämä seasmoidiluut ovat osa flexor hallucis brevis -jänettä.