John M. Olinin säätiö

Säätiö oli merkittävä lahjoittaja eliittiyliopistoille, jotka olivat ylivoimaisesti suurimmat Olinin rahan saajat säätiön kahden viimeisen toimintavuosikymmenen aikana, vaikka säätiö suhtautuikin ilmeisen vihamielisesti korkeakouluopetukseen (sen entinen johtaja Pierson sanoi kerran, että liberaalit akateemikot ”eivät pidä amerikkalaisesta kapitalismista, amerikkalaisesta kulttuurista eivätkä Amerikan historiasta – he näkevät, että kyseessä on sortohistoria”). Kuusi suurinta Olinin apurahansaajaa vuosina 1985-2005 olivat Harvardin yliopisto, Chicagon yliopisto, Washingtonin yliopisto, Yalen yliopisto, Rochesterin yliopisto ja Stanfordin yliopisto, jotka saivat tuona aikana yhteensä noin 100 miljoonaa dollaria, josta suuri osa yleistukiavustuksina.

Olin työskenteli myös pitääkseen ajatushautomot poliittisten näkemystensä mukaisina. Covington kirjoittaa, että AEI menetti kerran Olinin rahoituksen 1980-luvulla. ”AEI:n omista lausunnoista päätellen laitos … siirtyi omaksumaan aggressiivisemman ja konservatiivisemman julkisen politiikan roolin, mikä johtui ehkä konservatiivien pyrkimyksistä ’lakkauttaa’ ajatushautomo 1980-luvun puolivälissä, kun jotkut arvioivat sen tutkimussuuntauksen olevan liian keskustalainen. Vuonna 1986 Olinin ja Smith Richardsonin säätiöt vetivät AEI:ltä tukensa pois, koska ne olivat eri mieltä tietyistä sen toimintalinjoista, minkä vuoksi Baroody joutui eroamaan sitä seuranneen rahoituskriisin aikana.”