Jumalan henkäys
Paavali kirjoitti, että ”kaikki kirjoitukset ovat Jumalan puhaltamia” (2. Tim. 3:16). Tämä merkittävä lause Jumalan hengityksestä antaa meille katsauksen Jumalan ja hänen sanansa väliseen läheiseen suhteeseen.
Tälle jakeelle viitataan usein, kun puhutaan Raamatun virheettömyydestä: Jumala on ristiriidaton, joten siitä seuraa, että myös hänen sanansa on ristiriidaton. Perusteluna tässä on se, että Jumalan luonne kietoutuu yhteen Raamatun luonteen kanssa.
Kuten Jumala on, niin on myös Raamattu. Tämä yhteys ei koske vain sisältöä vaan myös muotoa – ei vain sitä, mitä sanotaan, vaan myös sitä, miten se sanotaan.
Hyvät kirjoittajat erottuvat huonoista kirjoittajista ilmaisemalla ajatuksensa selkeästi. Hyvät kirjoittajat erottavat itsensä hyvistä kirjoittajista ilmaisemalla selkeät ajatuksensa tarkoituksellisessa muodossa, joka on muotoiltu vastaamaan sisällön tunnelmaa.
Jos suuret kirjailijat pystyvät tähän, miettikää, miten monimutkaisesti, hienostuneesti ja ihmeellisesti yksi täydellinen kirjailija pystyy yhdistämään aiotun viestinsä valitsemaansa muotoon.
Jumalan hengitys
Tahdon keskittyä Paavalin yllä olevassa lauseessa sanaan hengittää.
Vaikkea opiskelematta voi ymmärtää tässä olevan kuvaston. Henkäys on jotain pehmeää, intiimiä. Henkäys voi olla hiljainen, mutta se on myös varma merkki elämästä. Jumalan henkäys on Jumalan elämän antamista.
Ja niinpä Jumalan hengen antaminen viittaa hänen kaltaisuutensa heijastumiseen.
Katsokaa vaikka maailman luomista. Kaikki elolliset olennot, jotka Jumala loi, luotiin ”lajinsa mukaan” tai ”lajinsa mukaan”, paitsi yksi – ihminen. Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän sanoi: ”Tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26).
Ja miten Jumala teki tämän? 1. Mooseksen kirja 2 tarjoaa tarkemman katsauksen: ”Ja Herra Jumala muodosti ihmisen tomusta maasta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja ihmisestä tuli elävä olento” (2:7, kursivointi lisätty).
Tässä 1. Mooseksen kirjassa voimme siis nähdä yhteyden Jumalan kaltaisuuden ja Jumalan hengenvedon välillä. Katsotaanpa kahta muuta esimerkkiä:
Jeesus ristillä
Siirry ajassa eteenpäin Golgatan kukkulalle. Jeesus roikkuu ristillä kantaen maailman syntejä. Kun se oli päättynyt, sekä Markuksen että Luukkaan evankeliumissa sanotaan, että Jeesus ”puhalsi viimeisen henkäyksensä” (Mark. 15:37, 39; Luuk. 23:46).
En halua liikaa analysoida sanamuotoa tässä, tämä ei ole Jeesuksen yksinoikeuslause – Luukas käyttää tätä samaa lausetta kolmessa eri kohdassa Apostolien teoissa (5:5; 5:10; 12:23).
Mutta yhteys on silti olemassa. Jeesuksen kuolema oli hänen lampaidensa syntien sovitus. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ostivat vanhurskauden kansalleen. Tämä viimeinen henkäys repi esiripun Jumalan ja ihmisen väliltä, mikä merkitsi sovintoa – ihmiselle annettua Jumalan kaltaisuutta.
Opilaat saavat Pyhän Hengen
Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen. He olivat riemuissaan nähdessään hänet. Sitten Jeesus ”puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: ’Ottakaa vastaan Pyhä Henki'”. (Joh. 20:22, kursivointi lisätty).
Tässä näemme jälleen Jumalan henkäyksen vastaavan Jumalan luonteen antamista. Jumalan henkäyksellä on pyhittävä vaikutus – kun otat sen vastaan, sinusta tehdään Jumalan kaltainen.
Jumalan henkäys tuo perspektiiviä
Tahdon tässä artikkelissa selventää, että vaikka Jumalan henkäys tuo Jumalan kaltaisuuden, se ei tee kenestäkään tai mistään muusta Jumalaa. Meille annettu Jumalan henkäys ei tarkoita, että olemme nyt omia jumalia.
Vaan päinvastoin, jos tulemme näkemään, miten meille, Jumalan luomakunnalle, joka on luotu hänen kaltaisekseen, annettiin hänen henkäyksensä, saamme raitistavan, nöyrän näkökulman elämäämme.
Harkitse näitä kahta raamatunkohtaa. Ensinnäkin Daavid psalmeissa:
Katso, sinä olet tehnyt minun päivistäni muutaman kädenleveyden, ja minun elinaikani on kuin ei mitään sinun edessäsi. Totisesti koko ihmiskunta on kuin pelkkä henkäys! (Psalmi 39:5)
Ja Job:
”…sillä minun päiväni ovat kuin henkäys.” (Job 7:16)
Ottaessamme vastaan Jumalan henkäyksen elämämme lähteenä (”Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän” ), voimme havainnollistaa, kuinka pieni ja katoavainen elämämme on Kaikkivaltiaaseen verrattuna.
Meidän elämämme, kaikki, mihin pyrimme, kaikki, minkä eteen työskentelemme, on kuin yksi henkäys Jumalalle.
Kuten tuo henkäys, parasta, mitä voimme toivoa tekevämme, ja se, mikä tuo meille eniten tyydytystä, iloa ja täyttymystä, on osoittaa ja jakaa sen elämää, joka hengitti – Jumalan itsensä.
Kristillinen elämä
Job sanoi, että Kaikkivaltiaan henkäys antaa elämän. Tämä on totta sikäli, että se siirtää ihmisen olemattomuudesta elämään (kuten Genesiksestä käy ilmi), ja totta myös sikäli, että se lisää elämämme hedelmää, elävyyttä.
Kristillinen elämä on siis elämää, joka saa voimansa Jumalan hengityksestä ja muuttaa ihmisen yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi.
Miten voimme saada tämän elämän? ”Tuhkasta oleva ihminen” sai elämän, koska Jumala puhalsi häneen henkeä. Mistä meille annetaan Jumalan henkäys?
Paavalin lause 2. Tim. 3:16, huomaa, osoittaa meille, että Raamattu ei ole Jumalan ”puhaltama”, vaan ”puhalluttama”. Jumalan Sana on Jumalan henkäys meille, joka tuo meille elämän, tekee meistä enemmän Kristuksen kaltaisia.
Raamatulla on Pyhän Hengen työn kautta voima sekä opettaa että osoittaa kaikkia Hengen hedelmiä – rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää.
Kasvatko nämä hedelmät sinussa lukemalla Jumalan sanaa?