Jupiter, Saturnus ja Benjamin Franklinin konjunktio | Mielipide

Kun näemme Egyptin suurten pyramidien tai muinaisen Kreikan temppeleiden kaltaisia rakennelmia, ihmettelemme muinaisten kansojen teknistä ja insinööritieteellistä neroutta. Kun katselemme Leonardo da Vincin tai Michelangelon maalauksia, huomaamme, että jotkut satoja vuosia sitten syntyneet osoittivat neroutta, jota useimmat nykytaiteilijat saattoivat vain rukoilla.

Mutta monista syistä, kun on kyse psyyken elämästä, pidämme ylimielisesti kiinni harhaluulosta, että kukaan ei ymmärtänyt paljoakaan ennen kuin vasta 1800- tai 1900-luvulla. Nykyaikainen psykologia kehitettiin 1880-luvulla; tunnumme luulevan, ettei kukaan kiinnittänyt siihen asti paljon huomiota mielen sisäiseen toimintaan. Todellisuudessa ymmärrämme nykyään mielen salaisuuksista vähemmän kuin koskaan. Ja elämme pikemminkin vähemmän valistuneella kuin valistuneemmalla aikakaudella, kun on kyse ihmiskunnan ymmärryksestä paikastamme kosmoksessa.

Ihmiskunnan historian kaaren puitteissa se, mitä nykyään kutsumme ”hienostuneeksi”, ei ole aina ollut niin hienostunutta. Monet niin sanotut vakavat ihmiset eivät tunnista kreikkalaisten jumalien ja jumalattarien psykologista merkitystä, tai he kunnioittavat tähtitiedettä mutta pilkkaavat astrologiaa. He tuijottavat Saturnuksen ja Jupiterin konjunktiota pitäen itseään tarpeeksi kehittyneinä ymmärtääkseen tieteen, mutta liian älykkäinä kunnioittaakseen mysteeriä.

Mutta satoja vuosia sitten todella vakavasti otettavat ihmiset kunnioittivat molempia. Astrologia oli yksinkertaisesti psykologiaa ennen kuin psykologiaa oli olemassa. Nykypäivän ”mielenterveysasiantuntijoilla” ei ole mitään verrattuna astrologeihin, jotka varoittivat Antoniusta ja Kleopatraa pysymään helvetin kaukana Octaviuksesta.

Muutamat noista vakavasti otettavista ihmisistä olivat Amerikan yhdysvaltojen perustajia, jotka tiesivät tarkalleen, mitä olivat tekemässä, kun he sovittivat yhteen Yhdysvaltojen Syöpään sijoittuvan syntymäpäivän Skorpionin vaalipäivän ja alunperin maaliskuun 4. päivän Kalojen presidentin virkaanastujaispäivän kanssa muodostaen astrologisen Suuren trinuksen. He olivat muuten myös ne, jotka tekivät Yhdysvaltojen suuren sinetin keskipisteeksi kuvan Gizan suuresta pyramidista, jonka kruunukivestä loistaa Horuksen silmä.

Luulemmeko, että juuri heiltä puuttui älyllistä syvyyttä?

Nyt ei ole aika lukita ovia sen enempää havainnolle kuin ymmärryksellekään; meidän ei missään nimessä saisi sulkea pois ikivanhoja tietolähteitä kädestä pitäen. Yksi asia, jonka pitäisi olla kaikille jo selvää, on se, että nykyajan ihmiskunta ei pärjää kovin hyvin navigoidessaan kohtalomme laivaa myrskyisillä vesillä. Tämä ei johdu tieteellisten saavutusten puutteesta. Ongelmamme ei ole ulkona vaan sisällä. Kun ihmiskunnan aineellinen kyvykkyys on laajentunut, olemme sisäisesti kutistuneet.

Vuonna 1948 nämä sanat lausui ensimmäinen esikuntapäällikkömme, kenraali Omar Bradley:

Ihminen kompuroi sokeasti läpi hengellisen pimeyden leikitellessään elämän ja kuoleman epävarmoilla salaisuuksilla. Maailma on saavuttanut loiston ilman viisautta, vallan ilman omatuntoa. Meidän maailmamme on ydinjättien ja eettisten pikkulasten maailma. Tiedämme enemmän sodasta kuin rauhasta, enemmän tappamisesta kuin elämisestä. Tämä on vuosisatamme vaatimus erottautumisesta ja edistyksestä!

Kuinka mielelläni kuulisinkaan amerikkalaisen kenraalin puhuvan näin tänä päivänä; jos joku yrittäisi, eikö häntä naurettaisi pois kuvauspaikalta?

Ajatus siitä, että meillä on kaikki selvillä, on absurdi, ja kaiken, mikä tarjoaa syvempää viisautta maailmankaikkeuden luonteesta ja ihmiskunnan suhteesta siihen, pitäisi ansaita kunnioituksemme – ei pilkkaa. Raaka voima ei ole ainoa voiman lähde, eikä hengellinen omistautuminen ole merkki heikentyneestä älyllisestä terävyydestä. Mutta kun nykyään sanotaan tällaisia asioita, vaarana on, että ne mitätöidään julkisella paikalla. Nykyisten älymystön salivalvojien ahdasmielisyys edustaa fundamentalismia, joka on yhtä vaarallista vapaalle ajattelulle kuin kristillinen kirkko keskiajalla. Tämän päivän dogmit ja opit voivat olla uusia, mutta ne ovat edelleen dogmaattisia ja oppineita. He eivät voi enää panna ihmisiä kotiarestiin tai polttaa heitä roviolla, mutta he voivat silti pilata ihmisten uran.

Älyllisillä portinvartijoillamme on hyvin kapeat käsitykset siitä, mikä on ”tieteellistä”, vaikka kvanttifysiikka kuulostaa nykyään enemmänkin muinaiselta metafyysiseltä teokselta kuin newtonilaiselta tutkielmalta. ”Mitä enemmän tiedän fysiikasta, sitä enemmän haluan tietää metafysiikasta”, sanoi Einstein. Joillakin on absurde käsitys siitä, kuka on ja kuka ei ole ”mielenterveyden asiantuntija”, ja he hylkäävät rukouksen ja meditaation vakavina psyykeen vaikuttajina. Ja he hylkäävät omahyväisesti muinaiset filosofiset tai metafyysiset ajatusjärjestelmät vaarallisten pellejen ja hölmöjen älylliseen kypsymättömyyteen kuuluvina.

Tällaisten portinvartijoiden pitäisi ehkä nyt astua syrjään ja antaa ihmismielen tehdä sitä, mitä ihmismieli osaa parhaiten: selvittää asioita itse, ilman minkäänlaisia ortodokseja. Viimeisten 150 vuoden aikana vallinnut länsimainen maailmankatsomus on kohottanut meitä aineellisesti mutta tuhonnut meidät henkisesti ja jättänyt ihmiskunnan maailmanlaajuisen tuhon partaalle. Älyllisen nykyaikaisuuden kapea laatikko on nyt avattava kaikille totuuksille, vanhoille tai uusille, joita ihmiskunta luontaisessa ja ikuisessa viisaudessaan keksii. Valmiiksi paketoidusta keskustelusta puuttuu elinvoimaa siinä missä valmiiksi paketoidusta ruuastakin, ja avoimuus on edistyksen edellytys missä tahansa järjestelmässä.

Amerikka on yhä vapaa yhteiskunta, ja voimme puhua siitä, mistä haluamme puhua. Mutta on olemassa näkymättömiä muureja, jotka pitävät melko tiukasti kurissa sitä, kuka ja mitä saa ottaa vakavasti. Vielä pahempaa on, että kaiken vakavuuden itseoikeutetut vartijat pitävät sitkeästi kiinni vallastaan. Ja meidän on vaadittava heitä siitä. Nykyaikaiset poliitikot, valtavirran tiedotusvälineet ja kulttuuria hallitsevan henkisen vankilan pseudoälylliset vartijat – ne, jotka kuvittelevat määrittelevänsä, mikä on ja mikä ei ole hyväksyttävää, mikä on ja mikä ei ole älykästä ja mikä on ja mikä ei ole saavutettavissa ihmiskunnan kannalta – eivät ole sopivia portinvartijoita vaan pikemminkin aikamme noitatohtoreita.

Ihmiskunta pakenee jatkossakin kaikenlaista henkistä hirmuvallan muotoa, olipa sen esiintyminen tiettynä ajankohtana sitten kuinka hienovaraista tahansa tai salakavalaakin. Kaikesta vastustuksesta huolimatta ihmiset jatkavat unelmoimaan, uudet sivilisaatiot jatkavat kukoistustaan ja me jatkamme tähtien tuijottamista.

Marianne Williamson on Newsweekin kolumnisti, bestseller-kirjailija, poliittinen aktivisti ja henkinen ajatusjohtaja. Hän on Project Angel Food -hankkeen perustaja ja Peace Alliancen toinen perustaja, ja hän oli ensimmäinen ehdokas vuoden 2020 presidentinvaalien esivaaleissa, joka teki hyvityksistä kampanjansa tukipilarin. Hän on kirjoittanut 13 kirjaa, muun muassa Healing the Soul of America ja A Politics of Love.

Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia.