Kansalaissota länsirajalla: The Missouri-Kansas Conflict, 1854-1865

Thure de Thulstrupin maalaus Gettysburgin taistelusta. Courtesy of the Library of the Congress.

Chancellorsvillen voiton jälkeen kenraali Robert E. Lee johtaa Pohjois-Virginian armeijan Pennsylvaniaan tavoitteenaan purkaa sodan runteleman Pohjois-Virginian paineita ja iskeä isku pohjoisen moraalia vastaan marssimalla Philadelphiaan asti. Potomacin armeija, jota kenraalimajuri George G. Meade komentaa vain kolmen päivän ajan, pysäyttää konfederaatiot Gettysburgin kaupungissa Pennsylvaniassa, jossa taistelut alkavat 1. heinäkuuta 1863. Leen armeija hyökkää aggressiivisesti unionin joukkoja vastaan, jotka miehittävät Gettysburgin ja sen ympäristön korkeat kohdat. Konfederaatiot valtaavat Gettysburgin ensimmäisenä taistelupäivänä, ja toisena päivänä seuraa raskaita taisteluita unionin oikealla ja vasemmalla sivustalla. Yhden sodan suurimpiin kuuluvan tykistötulen jälkeen 3. heinäkuuta 12 500 konfederaattia kenraalimajuri George Picketin johdolla nousee puiden katveesta ja marssii 3/4 mailia avoimen kentän poikki kohti unionin linjojen keskiosaa Cemetery Ridgellä. Unionin puolustajat vastustavat ”Picket’s Charge” -hyökkäystä raskaalla tykistö- ja kivääritulesta korkealla sijaitsevasta edullisesta asemastaan. Leen aggressiivinen tyyli epäonnistuu lopulta, ja hän joutuu vetäytymään 4. heinäkuuta. Tappio vaimentaa etelässä joitakin suunnitelmia hyväksyä Abraham Lincolnin antautuminen suuren taistelun jälkeen, mutta kenttätaistelu ei lopeta konfederaation kapinaa. Jälleen kerran Potomacin armeijan komentaja, kenraali Meade, ei onnistu ajamaan takaa ja tuhoamaan Leen armeijan ydintä, vaan se jää taistelemaan toista päivää. Sota jatkuu vielä kaksi vuotta, mutta Gettysburgin taistelu (jossa on sodan korkeimmat tappiot) lopettaa kenraali Leen kyvyn tehdä hyökkäyksiä pohjoiseen. Tästä syystä se muistetaan laajalti sodan merkittävänä käännekohtana, jonka jälkeen Konfederaatio joutui puolustuskannalle idässä.