Katabaattiset ja anabaattiset tuulet

Katabaattiset tuulet kehittyvät yöllä, kun taivas on kirkas, yleinen painegradientti on löysä ja maa jäähtyy nopeasti. Rinteeseen rajoittuvan X:n kohdalla oleva ilma, josta tulee viileämpää ja siten tiheämpää kuin kauempana samassa tasossa (Y) oleva ilma, alkaa painovoiman vaikutuksesta liukua alaspäin muodostaen katabaattisen tuulen (kreikankielessä ’kata’ tarkoittaa alaspäin ja ’biano’ tarkoittaa liikkua. Saavuttuaan rinteen alapäähän tuuli siirtyy merelle. Ilman adiabaattinen lämpeneminen laskeutumisen aikana estyy johtumalla, koska se on jatkuvassa kosketuksessa kylmempään vuorenrinteeseen. Kun rinne on jään tai lumen peitossa, jotka ovat tehokkaita eristeitä, johtuminen rinteen ja jään tai lumipeitteen yläpinnan välillä on hyvin vähäistä. Näin ollen yön yli tapahtuvan jäähtymisen aikana yläpinnan lämpötila laskee nopeammin kuin paljaan rinteen lämpötila. Tällaisissa olosuhteissa viereinen ilma, josta tulee hyvin kylmää ja tiheää, laskeutuu nopeudella, joka voi saavuttaa myrskyn voimakkuuden.
Katabaattiset (alaspäin suuntautuvat) tuulet vaikuttavat meriolosuhteisiin vuoristoisten rannikkoalueiden edustalla, erityisesti Norjan vuonoilla sekä Grönlannin ja Etelämantereen jääpeitteisillä alueilla.

Päivän aikana kehittyy anabolinen tuuli. Kirkkaalla taivaalla rinne absorboi auringon säteilyä ja lämmittää suoraan kosketuksissa olevaa ilmaa (P). Tämä ilma virtaa sitten rinnettä ylöspäin, koska sen lämpötila on korkeampi kuin kauempana samalla tasolla olevan ilman (Q). Rinnettä ylöspäin liikkuva ilma laajenee ja siten jäähtyy. Kosketus lämpimään rinteeseen takaa sen jatkuvan nousun, jonka nopeus on suurimmillaan iltapäivän puolivälissä. Anabaattisia tuulia esiintyy Alpeilla kesäkuukausina, jolloin painegradientti on yleensä löysä.