Katsaus Ateroskleroottisen kalkkeutumisen pimeä ja valoisa puoli

Vaskulaarinen kalkkeutuminen on epäsuotuisa tapahtuma ateroskleroosin luonnollisessa historiassa, joka ennustaa kardiovaskulaarista sairastavuutta ja kuolleisuutta. Yhä useammat todisteet viittaavat kuitenkin siihen, että erilaiset kalkkeutumismallit liittyvät erilaisiin tai jopa vastakkaisiin histopatologisiin ja kliinisiin piirteisiin, mikä kuvastaa tulehduksen ja kalkkeutumisen välistä kaksitahoista suhdetta. Itse asiassa alkuvaiheen kalsiumin kertyminen vastauksena tulehdusta edistäviin ärsykkeisiin johtaa laikukkaaseen tai rakeiseen kalkkikertymään (”mikrokalsifikaatio”), joka saa aikaan tulehduksen jatkumisen. Tämä noidankehä suosii plakin repeämistä, ellei adaptiivinen vaste pääse vallalle, jolloin tulehdus tyrehtyy ja verisuonten sileät lihassolut (VSMC) selviytyvät. VSMC-solut edistävät fibroosia ja käyvät läpi myös osteogeenisen transdifferentioitumisen, jolloin muodostuu homogeenista tai levymäistä kalkkiutumista (”makrokalkkiutumista”), joka vakauttaa plakkia toimimalla esteenä tulehdukselle. Valitettavasti tätä adaptiivista vastetta säätelevistä molekyylimekanismeista tiedetään vain vähän. Pitkälle edenneen glykaation/lipoksidaation lopputuotteiden (AGE:t/ALE:t) on osoitettu edistävän verisuonten kalkkeutumista ja ateroskleroosia. Viimeaikaiset todisteet viittaavat siihen, että kaksi AGE/ALE-reseptoria, RAGE ja galektiini-3, säätelevät eri tavoin paitsi tulehdusta myös verisuonten osteogeneesiä suosimalla ”mikrokalsifikaatiota” ja ”makrokalsifikaatiota”. Galektiini-3 näyttää olevan välttämätön VSMC:n transdifferentioitumiselle osteoblastin kaltaisiksi soluiksi WNT-β-kateniinisignaalin suoran moduloinnin kautta, mikä edistää ”makrokalkkiutumisen” muodostumista, kun taas RAGE suosii ”mikrokalkkiutumista” edistämällä ja ylläpitämällä tulehdusta ja kumoamalla galektiini-3:n osteoblastogeenisen vaikutuksen. Tarvitaan lisätutkimuksia, jotta voidaan ymmärtää molekyylimekanismeja, jotka säätelevät siirtymistä ”mikrokalsifikaatiosta” ”makrokalsifikaatioon”, jolloin voidaan suunnitella terapeuttisia strategioita, jotka suosivat tätä adaptiivista prosessia, jotta voidaan rajoittaa vakiintuneen ateroskleroottisen kalkkeutumisen haittavaikutuksia.