KatsausThe amphibian decline crisis: A watershed for conservation biology?

Amphibians have declined dramatically in many areas of the world. Tämä väheneminen näyttää pahentuneen viimeisten 25 vuoden aikana, ja sammakkoeläimet ovat nyt uhanalaisempia kuin nisäkkäät tai linnut, vaikka vertailua muihin taksoneihin vaikeuttaa luotettavien tietojen puute. Sammakkoeläinten vähenemistä koskeva tutkimus on keskittynyt seuraaviin aiheisiin: (1) dokumentointiin maisema- tai populaatiotasolla ja 2) havainnointiin ja kokeelliseen työhön taantumisen mahdollisten syiden selvittämiseksi. Vaikka elinympäristön häviämisen tiedetään vaikuttaneen sammakkoeläimiin jo vuosikymmeniä, viimeaikaisessa tutkimuksessa on keskitytty ympäristön epäpuhtauksien, UV-B-säteilyn, uusien tautien, tulokaslajien kulkeutumisen, suoran hyödyntämisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Nämä tekijät voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään, mutta suuri kuolleisuus ei välttämättä johda populaatioiden vähenemiseen. Suuria haasteita on edelleen ekstrapoloida kokeellisista tiedoista populaatiotason vaikutuksiin ja kehittää menetelmiä, joilla voidaan kuvata puolueettomasti sammakkoeläinten populaatiodynamiikkaa. Vaikka sammakkoeläimiä on pidetty laajalti hyvinä biologisina indikaattoreina, ei ole juurikaan näyttöä siitä, että ne olisivat muita taksoneita tehokkaampia biologisen monimuotoisuuden tai elinympäristön laadun korvaavia mittareita. Koska monia sammakkoeläimiin kohdistuvista uhkista on erittäin vaikea neutralisoida lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, mahdollisuudet sammakkoeläinten taantumisen lieventämiseen – saati kääntämiseen – näyttävät hyvin huonoilta.