Kauneus on katsojan nenässä

Jotkut haistavat sen happamalta, toiset makealta.Punchstock

Androstenoniyhdiste voi aiheuttaa monia reaktioita riippuen siitä, kuka on vastaanottajana. Joillekin se tuoksuu makealta, kuten kukilta tai vaniljalta, toisille se on pahanhajuinen, kuten hiki tai virtsa. Ja sitten on niitä, jotka eivät haista sitä lainkaan.

Nyt tutkijat ovat löytäneet molekyylireseptorin, joka on vastuussa androstenonin aistimisesta, ja geneettiset variaatiot sen erilaisten hajuvaikutusten takana. Löydös saattaa jonain päivänä auttaa ratkaisemaan keskustelun siitä, toimiiko testosteronin hajoamistuotteena oleva yhdiste feromonina ihmisessä.

Androstenonin tiedetään olevan sikojen keskeinen paritteluferomoni. ”Jos olisit naaraspuolinen sika, joka ei pystyisi haistamaan tätä, sinulla olisi vaikeuksia treffeillä”, sanoo Leslie Vosshall, New Yorkissa sijaitsevan Rockefellerin yliopiston neurobiologi ja tutkimuksen tekijä. ”Se on hyvin jännittävä haju sioille.” Yhdiste selvästi kiihdyttää sikojen intohimoa, mutta sen vaikutuksesta ihmisiin voidaan kiistellä.

Haistatko tuon?

Vosshall ja hänen työtoverinsa testasivat 335 ihmisen oletettua hajureseptoria – yli 85 prosenttia ihmisen arvioidusta täydestä reseptorikannasta – reagoidakseen 66 eri hajuun. Yksi reseptori, jolla on selvästi epäseksikäs nimi OR7D4, reagoi voimakkaimmin androstenoniin ja sen lähisukulaiseen androstadienoniin. Se ei reagoinut muihin 64 hajuyhdisteeseen1.

Voidakseen selvittää, onko tämä reseptori erilainen ja miten se eroaa toisistaan eri ihmisillä, työryhmä tutki sitä koodaavan geenin geneettistä järjestystä. Vosshall ja hänen kollegansa sekvensoivat OR7D4-geenin 391 ihmiseltä ja löysivät kaksi yleistä geenivarianttia, joihin keskittyä.

Kävi ilmi, että ihmisillä, joilla oli kaksi kopiota yleisintä OR7D4-muunnosta, oli taipumus kokea androstenonin haju voimakkaampana ja kuvata sitä ”kuvottavaksi”. Henkilöt, joilla oli yksi tai kaksi kopiota toiseksi yleisintä muunnosta, kokivat tuoksun todennäköisemmin ”erittäin heikoksi” ja leimasivat sen ”makeaksi”. Ihmiset, joilla oli kolmas, harvinaisempi variantti, eivät todennäköisemmin pystyneet havaitsemaan androstenonia lainkaan. Kaikissa näissä tapauksissa muiden hajujen havaitsemiseen ei ollut vaikutusta.

”Olemme aina ajatelleet, että mekanismin täytyy johtua reseptorien eroista”, sanoo Gary Beauchamp, Philadelphiassa Pennsylvaniassa sijaitsevan Monellin kemiallisten aistien keskuksen (Monell Chemical Senses Center of Philadelphia, Pennsylvania) johtaja, joka aloitti androstenonin tutkimisen yli 25 vuotta sitten, mutta joka ei osallistunut tähän tutkimukseen. ”Hienoa tässä on sen todistaminen.”

Kemiallinen vetovoima

Nyt kun reseptori on tiedossa, tutkijoiden on helpompi vastata jäljellä oleviin kysymyksiin androstenonin mahdollisesta roolista ihmisen feromonina, sanoo Kalifornian yliopistossa San Diegossa työskentelevä neurobiologi Jeffry Isaacson. ”Sillä tasolla tämä on suuri läpimurto”, hän sanoo. ”Se on ollut varsin kiistanalainen tutkimusalue.”

Feromonit ovat kemikaaleja, jotka toimivat viestinviejinä saman lajin jäsenille. Seksiferomonit ovat tunnetuin esimerkki, mutta muitakin hajuviestinnän muotoja on olemassa.

Androstadienonin haistelun on osoitettu aiheuttavan fysiologisia vaikutuksia sekä miehillä että naisilla. Siitä, luokittelevatko tällaiset vasteet yhdisteen feromoniksi, on käyty kiivasta keskustelua, osittain siksi, että sen vaikutusmekanismi on epäselvä, Vosshall sanoo.

Myyty ajatus

Vaikka tieteelliset keskustelut eivät ole tehneet mitään hidastaakseen kapitalismin väistämätöntä marssia. Love-scent.com, yksi monista androstenonisuihkeiden tarjoajista, on jo julistanut androstenonin ihmisen feromoniksi ja ”tieteellisesti todistetuksi seksiä houkuttelevaksi aineeksi”.

Kaupallinen ja mediassa esiintyvä kiire julistaa nämä yhdisteet ihmisen feromoniksi on saanut jotkut tutkijat hermostumaan. ”Sitä on ylikorostettu paljon feromonina”, Vosshall sanoo. ”Niinpä luulen, että on ollut paljon vastareaktioita.”

Nyt kun reseptori on tunnistettu, Vosshall toivoo voivansa selvittää, liittyvätkö OR7D4:n vaihtelut myös fysiologisiin vaikutuksiin tai jopa ihmisen käyttäytymiseen.

Sellainen tutkimus olisi tervetullutta, Isaacson sanoo. 45-vuotiaana, naimattomana neurobiologina hän sanoo olevansa henkilökohtaisesti kiitollinen mistä tahansa uudesta näkemyksestä ihmisen feromoneista: ”Niiden on varmasti voitettava nettideittailu.”

”Ne ovat varmasti parempia kuin nettideittailu.”