Kemian ja kemiallisen biologian laitos

Laboratoriopäällikkö/hallinnoija: Andrew G. Myers valmistui MIT:stä vuonna 1981 luonnontieteiden kandidaatiksi. Hän tutustui kemialliseen tutkimukseen perustutkinto-opiskelijana professori William R. Roushin laboratoriossa, ja hän opiskeli vuosina 1981-1986 Harvardin yliopistossa professori E.J. Coreyn johdolla sekä jatko-opiskelijana että lyhyen aikaa postdoc-tutkijana.

Myers aloitti itsenäisen akateemisen uransa Caltechissa (1986), jossa hän toimi assistenttina, apulaisprofessorina ja sen jälkeen professorina (1994). Vuonna 1998 hän siirtyi Harvardin yliopiston kemian ja kemiallisen biologian laitokselle, jossa hän toimi laitoksen puheenjohtajana vuosina 2007-2010, ja tällä hetkellä hän on kemian Amory Houghton -professori.

Professori Myersin tutkimusohjelmaan kuuluu biologian ja lääketieteen kannalta tärkeiden monimutkaisten molekyylien synteesi ja tutkimus. Hänen ryhmänsä on kehittänyt laboratoriossa synteettisiä reittejä laajalle joukolle monimutkaisia luonnontuotteita, mukaan lukien ene-diyyni-antibiootit neokarzinostatiinikromofori, dynemisiini A, N1999A2 ja kedartsidiinikromofori, yrityksiä, joita vaikeuttaa suuresti luokan kaikkien jäsenten kemiallinen epävakaus. Hänen laboratorionsa kehitti ensimmäisen käytännöllisen synteettisen reitin tetrasykliini-antibioottien synteesiin, mikä mahdollisti yli kolmen tuhannen täysin synteettisen analogin synteesin (yhdisteet, joihin ei pääse käsiksi puolisynteesillä: luonnontuotteiden kemiallisella muuntamisella) skaalautuvalla prosessilla. Myersin perustamassa Tetraphase Pharmaceuticals -yhtiössä kehitetään parhaillaan useita kliinisiä ehdokkaita tartuntatautien hoitoon, jotka kaikki ovat täysin synteettisiä tetrasykliinianalogeja. Lisäksi Myersin laboratorio on kehittänyt lyhyitä, käytännöllisiä ja skaalautuvia synteettisiä reittejä saframysiini-, sytokalasiini-, stephacidin B-avrainvillamidi- ja trioksakariini-luokkien luonnollisiin antiproliferatiivisiin aineisiin. Hänen ryhmänsä on raportoinut synteettisistä reiteistä epoksibasmenonin, syanosykliinin, terpestasiinin, salinosporamidien ja kortistatiini A:n, J:n, K:n ja L:n synteettisiin tuotteisiin. Myersin laboratorio on yhä enenevässä määrin omistautunut sellaisten hyvin yhtenevien synteettisten reittien kehittämiselle, jotka (1) tarjoavat käytännöllisiä, skaalautuvia ratkaisuja sellaisten molekyyliluokkien rakentamiseen, joita voidaan moninkertaisesti laajentaa (2) sisällyttämällä niihin modulaarisia muunnelmia.

Myers ja hänen oppilaansa ovat myös kehittäneet lukuisia reagensseja ja menettelyjä, jotka ovat yleisesti käyttökelpoisia monimutkaisten molekyylien rakentamisessa. Näihin kuuluu menetelmien kehittäminen erittäin enantiomeerisesti rikastettujen ketonien, aldehydien, alkoholien, karboksyylihappojen, orgaanisten fluoriyhdisteiden ja α-aminohappojen valmistamiseksi, ja kvaternäärisiä hiilikeskuksia sisältävien molekyylien kehittäminen käyttämällä pseudoefenamiinia ja pseudoefedriiniä kiraalisina apuaineina, menetelmä alkoholien reduktiiviseen deoksygenointiin, jossa ei käytetä metallihydridireagensseja, sekä menetelmät alkeenien stereoselektiiviseen synteesiin sulfonyylihydratsoneista, stereospesifinen alleenien synteesi propargyylialkoholeista, allyylialkoholien 1,3-reduktiivinen transponointi, piiohjattu aldoliadditioreaktio, menetelmä aldehydien ja allyylialkoholien reduktiivista kytkentää varten, tehokkaan pelkistysaineen litiumamidotrihydroboraatin löytäminen, α-aminoaldehydien käyttö synteesissä, diatsoyhdisteiden synteesi- ja transformaatiomenetelmät, erittäin monipuolinen menetelmä isokinoliinien synteesiin sekä muita. Lisäksi he ovat tunnistaneet ja tutkineet kemian kannalta perustavanlaatuisen tärkeitä muunnoksia, kuten alleeni-ene-yne→α,3-dehydrotolueeni, 1,6-didehydrotolueeni-ene-annuleeni→1,5-naftaleenidiyyli- ja neokarsinostatiinin biradikaaleja muodostavia sykloaromatisaatioreaktioita sekä dekarboksyloivaa palladiaatioreaktiota.