Kommentti Apostolien teoista 11:1-18

Monien tulkkien mukaan tässä kohdassa on ilmeinen redundanssi.

Korniuksen episodi ja sen vaikutukset ovat olleet keskiössä luvun 10 alusta lähtien. Ymmärrämme asian ytimen! Jumala hyväksyy pakanat ilman vaatimusta heidän osallistumisestaan juutalaisuuteen.

Mutta tässä ei ole kyse vain toistosta toiston vuoksi. Joka kerta, kun pakanoiden hyväksymisestä kerrotaan, eri näkökulma paistaa läpi, riippuen yleisöstä ja erityistilanteesta. Vakiintuneena pysyy kuitenkin se, että jokaisessa kertomuksessa keskitytään Jumalan aloitteeseen Hengen kautta ja sen vaikutuksiin.

Tässä pitkälle venyneessä kertomuksessa pakanoiden hyväksymisestä näemme, että Hengen työn tuloksena syntyvällä uutuudella on useita puolia, ja se tulee hitaasti vaiheittain. Pietari kokee ensin näyn Jumalalta, joka kumoaa hänen olemassaoloaan muovanneet puhtaiden ja epäpuhtaiden kategoriat (Ap. t. 10:1-23). Edes kaikkein rakkaimmat asiat eivät ole immuuneja sille uutuudelle, joka syntyy ylösnousemuksesta. Sitten Pietarin oivallus sanallistuu julistuksessa pakanoille. Vaikutuksena ei ole vain se, että Pietari näkee asiat toisin, vaan se hyödyttää pakanoiden osallistumista Jumalan pelastukseen (10:23-48). Paitsi että Pietari muuttuu, myös pakanoiden suhde Jumalaan muuttuu.

Tämä perikopea on kolmas aalto, joka rapauttaa hitaasti pois muurin, joka estää pakanoita pääsemästä osallisiksi pelastuksen vesistä. Tällä kertaa tilanne koskee niitä, jotka ovat Jerusalemissa, varhaiskirkon koetussa auktoriteettikeskuksessa. Kun Pietari tulee Jerusalemiin, he eivät edes kysy pakanoista. He kyseenalaistavat Pietarin toiminnan: ”Sinä siis söit aterian yhdessä pakanoiden kanssa, hmmm?” Syyte on selvä. He olivat huolissaan siitä, että Pietari toimi kunnon juutalaisena ja säilytti identiteettinsä yhtenä Jumalan pyhään kansaan kuuluvana.

Tilanne on melkein yhtä humoristinen kuin traaginenkin. Kertomuksen lukijalle Jerusalemin asukkaiden huoli näyttää menevän villisti ohi asian ytimen. Pyhä Henki oli juuri murtanut yleiset ja kyseenalaistamattomat etnisesti ja sosiaalisesti perustellut arviot ihmisyydestä, ja Jerusalemin ”johtajat” ovat huolissaan siitä, että Pietari söi pakanallisen kodissa. Tämä kertomus asettaa lukijan asemaan, jossa hän voi tunnistaa jerusalemilaisten huolen pinnallisuuden. Se viittaa myös siihen, että muutos ei aina ala koetusta huipusta, josta voisi odottaa. Koetut auktoriteetit leikkivät kiinni Jumalan työtä.

Kokemuksen julkisen jakamisen arvo
Pietarin puhe luokitellaan usein puolustuspuheeksi tai oikeusretoriikan teokseksi. Vaikka muodollisesti se saattaa olla sitä, kertomus kutsuu meitä myös näkemään Pietarin vastauksen enemmän pastoraalisena kuin argumentatiivisena. Siinä ei ole hienoja teologisesti ladattuja sanoja. Hän ei väittele heidän kanssaan Raamatusta. Hän ei väittele niiden taustalla olevan hermeneuttisen linssin kanssa. Jakeessa neljä sanotaan, että Pietari ”selitti… askel askeleelta” kokemuksensa Jumalan työstä pakanoiden keskuudessa. Muodollisesti se on ehkä rikosteknistä retoriikkaa, mutta vetoaminen kohdistuu kokemukseen – hänen kokemukseensa Jumalasta ja siitä, että pakanat ovat vastaanottaneet Hengen. ”Antakaa minun kertoa teille tarina…”

Apostolien teoissa henkilökohtaisten kokemusten julkinen jakaminen Jumalasta on olennainen osa jatkuvaa hyvän uutisen julistamista. Toisaalta kokemus Jumalasta tulee epätyypillisten kanavien kautta; se ei tarvitse seurakunnan johtajien vahvistusta. Vaikka Luukkaan kertomuksen yleinen pointti näyttääkin osoittavan Jerusalemin asukkaiden myönteisen vastaanoton, heidän suostumuksensa ei ole välttämätön, aivan kuten juutalaisen johdon suostumus ei ollut välttämätön Apostolien teoissa 5. Siitä huolimatta kertomuksessa Jumalan työn eteneminen tapahtuu Pietarin kokemuksestaan antaman todistuksen kautta. Hänen kokemuksellaan olisi vain vähän arvoa, ellei hän jakaisi sitä muun uskon yhteisön kanssa.

He ”ottivat” Jumalan sanan vastaan
Pietarin kertomusta tässä kohdassa edeltää toteamus: ”Pakanat ottivat Jumalan sanan vastaan”. Huomaa myös, että siinä missä Jerusalemin johtajat keskittyivät Pietarin toimintaan, Pietari kiinnittää huomiota Jumalan toimintaan pakanoiden keskuudessa. Hän ei selittele itseään heidän syytöstensä edessä, vaan hän selittää Jumalan toimintaa.

Sekä edellisessä kohtauksessa Apostolien teot 10:ssä että Pietarin tässä puheessa mainitaan ”hyväksyminen”. Apostolien teoissa 10 Jumala ”hyväksyy” kaikki, jotka pelkäävät Jumalaa ja toimivat oikeudenmukaisesti; tässä pakanakansat ottavat vastaan tai ”hyväksyvät” Jumalan sanan. Molemmissa tapauksissa käytetään samaa kreikankielistä juurta. Tämän lisäksi nykyisen perikopeemme tarkoitus näyttää olevan osoittaa myös johtajien oma hyväksyntä Jumalan uudelle työlle. Sekä pakanoiden hyväksyntä että johtajien hyväksyntä Jumalan aloitteelle ovat tämän perikopen keskiössä. Hyväksyminen merkitsee kuitenkin molemmille osapuolille jotakin hieman erilaista. Pakanat hyväksyvät Jumalan logoksen, jonka seurauksena he osallistuvat pelastuksen yhteisöön. Johtajat hyväksyvät myös tämän sanoman, mutta heidän hyväksyntänsä tulee pakanoiden hyväksymisestä pöytäseuraksi, ei vain henkisestä suostumuksesta sanoman totuuteen.

Se on lahja
Pietari korostaa, että se, mitä sekä pakanoilla että juutalaisilla uskovilla on yhteistä, on lahja Jumalalta. Ei ole heti selvää, mikä tuo lahja on. Se voi olla Pyhä Henki; se voi olla parannus, joka johtaa elämään; se voi olla pelastus. Vaikka Hengen työ näyttäisi olevan ensisijainen viittaus, ehdottaisin myös kaikkea edellä mainittua. Pyhän Hengen, elämään johtavan parannuksen ja pelastuksen antaminen liittyvät toisiinsa; yhden vastaanottaminen merkitsee kaikkien vastaanottamista. Tärkeys on jälleen Jumalan aloitteessa lahjan antajana.

Pietarin todistus tekee julkiseksi hänen henkilökohtaisen kokemuksensa ja hänen kokemuksensa muiden uskosta. Kokemuksen jakaminen tässä tapauksessa muuttaa ja johtaa yhteiseen Jumalan kirkastumiseen (11:18). Jumalan lahjaa kaikille ei aina jaeta tai välitetä korkealentoisin ”teologisesti korrektein” ilmauksin. Ne eivät useinkaan sovi vakiintuneisiin teologisiin kategorioihin tai tule tyypillisten kanavien kautta. Mutta ne todistavat siitä pohjimmiltaan inhimillisestä luonteesta, jolla Jumala murtautuu läpi. Pohjimmiltaan hyvä uutinen ei ole yleispätevä teologinen totuus, joka on uskottava, vaan kokemus Jumalasta, joka vetää meidät yhteiseen ja jaettuun tunnustukseen ja Jumalan kirkastamiseen. ”Tiedätkö sinä, mitä Jumala on tehnyt? Minäpä kerron teille…”