Korkeanaikainen uniapnea eli ennenaikaisten vauvojen uniapnea

Korkeanaikainen uniapnea eli ennenaikainen uniapnea (AOP) – kliininen termi uniapnealle ennenaikaisilla vauvoilla – on sairaus, jossa tyypillistä raskausajanjaksoa varhaisemmalla iällä syntyneillä vauvoilla esiintyy hengityksen pysähtymisjaksoja.

Amerikkalaisen lastenlääketieteen akatemian virallisen lehden Pediatricsin mukaan ennenaikaisuusapnea on äkillinen hengityksen pysähtyminen, ”joka kestää vähintään 20 sekuntia tai johon liittyy bradykardiaa tai … syanoosia … alle 37 raskausviikon ikäisellä lapsella.”1 (Bradykardia tarkoittaa hidasta sydämen sykettä; syanoosi on hapenpuutteesta johtuva ihon sininen tai violetti sävy).

Ensikiöisen hengitysvajaus: Children’s Healthcare of Atlantan verkkosivuston mukaan ennenaikaisten vauvojen uniapnea on yleistä. ”Ennenaikaisilla lapsilla, erityisesti yli seitsemän viikkoa etuajassa (ennen 32. raskausviikkoa) syntyneillä, on usein uniapnea”, verkkosivustolla todetaan.

Ja Apnea-of-Prematurity Group, ennenaikaisten vauvojen uniapneaa koskevaan tutkimukseen sitoutuneiden lääkäreiden yhteisö, on kirjoittanut Pediatrics-lehdessä, että ennenaikainen uniapnea ”on yleisin ja usein toistuva ongelma hyvin pienipainoisilla syntymäpainoisilla vauvoilla”, ja sitä tavataan vajaalla puolella ennenaikaisista vauvoista, ja se on ”melkein yleismaailmallinen” vauvoilla, jotka painavat syntyessään alle 1000 grammaa.2

Apneaa ”voi esiintyä vain kerran päivässä tai monta kertaa päivässä”, Children’s Healthcare of Atlantan katsauksessa lisätään. ”Mitä epäkypsempi vauva on, sitä useammin apneakohtauksia esiintyy.”

Pediatrics-artikkelissa toistetaan ajatus siitä, että ennenaikaisen hengitysvaikeuden aiheuttamat apneakohtaukset korjaantuvat usein vauvan vanhetessa. ”Se loppuu yleensä 37. raskausviikkoon mennessä, mutta voi jatkua useita viikkoja yli synnytysviikon, erityisesti lapsilla, jotka ovat syntyneet ennen 28. raskausviikkoa.” Artikkelissa lisätään, että jotkin ”äärimmäiset jaksot” voivat kestää jopa 43 raskausviikkoa (ei siis syntymästä, vaan hedelmöittymisen alusta).

Keskosenaikainen uniapnea: What we don’t know

Mutta vaikka tutkijat ovatkin yhtä mieltä edellä mainituista tosiasioista, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki ennenaikaisen lapsivuodepysähdyksen apneaan liittyvät asiat olisivat selkeitä ja hyvin ymmärrettyjä.

Yllämainitun Apnea-of-Prematurity Groupin lausunnon mukaan ”ei ole yksimielisyyttä siitä, kuinka pitkäkestoisen apnean kestoa tulisi pitää patologisena”. Siitäkään ”ei ole yksimielisyyttä”, mikä ”muodostaa tärkeän apneatapahtuman”. Ja vaikka apneatapahtumat reagoivat lääkkeisiin ja fysikaalisiin toimenpiteisiin, ei vielä tiedetä, onko näillä toimenpiteillä ”pitkäaikaisia vaikutuksia.”

”Kliinikot käyttävät usein off-label-lääkkeitä, jotka on hyväksytty gastroesofageaaliseen refluksitautiin, joka on yleistä ennenaikaisilla vauvoilla, uskomalla, että tällaiset hoidot vaikuttavat myös AOP:hen, vaikka tätä yhteyttä ei ole koskaan pystytty osoittamaan”, ryhmä lisää.

Nämä asiantuntijat kuitenkin myöntävät, että näistä ennenaikaisen apnean hoitoon liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta ”hoidon antamatta jättäminen, kun imeväisikäinen lakkaa hengittämästä vastasyntyneiden vastasyntyneiden teho-osastolla, ei ole vaihtoehto.”

He lisäävät: ”Välitön ja vastustamaton tarve reagoida uniapneaan perustuu osittain epävarmuuteen siitä, mikä tarkalleen ottaen on syynä apneaepisodin syntyyn, ja siihen, että tuntemattomasta aiheuttajatekijästä saattaa olla haittaa aivoille tai muille systeemeille ja se voi tuottaa pitkäaikaisia vaikutuksia hermoston kehitykseen.”