Korvakuoriaisen elinkaari ja tartunnat talossa

RolfAasa/Getty Images

Korvakuoriaisia on monia eri lajeja, mutta ne säilyttävät yleisesti ottaen melko samankaltaiset elinkaarensa ja ruumiinrakennuksensa. Keskimääräinen korvakärpäsen elinikä on yksi vuosi. Ne kamppailevat kylmemmissä ympäristöissä, minkä vuoksi korvasieniä tavataan yleensä lämpimämmässä ilmastossa. Kuten useimmat hyönteiset, myös korvasienet käyvät läpi metamorfoosin vaiheita, sillä niiden keho kehittyy koko elämänsä ajan saadakseen täysin toimintakykyiset fyysiset piirteensä.

Metamorfoosi

Metamorfoosi on hyönteisen muodonmuutosprosessi, jossa hyönteinen kehittyy epäkypsästä olomuodostaan toimintakykyiseksi aikuiseksi. Korvasienet käyvät läpi elämänsä aikana kolme yksinkertaisen metamorfoosin vaihetta: muna, nymfi ja aikuinen. Kyseessä on yksinkertaisempi eli epätäydellinen metamorfoosi, sillä niiltä puuttuvat kasvuvaiheet, kuten toukka ja nukke.

Bugboy52.40/Wikimedia Commons

Reproduktio – Munavaihe

Korvakärpäsen pariutumisaika ajoittuu tyypillisesti syksylle ja alkutalveen. Naaras kantaa muniaan mukanaan, kunnes se löytää sopivan paikan munia varten niin sanottuun soluun. Tämä paikka on tyypillisesti kaivautunut paikkaan lehtien alle, maaperään tai rakoon. Naaras voi munia 20-80 munaa, ja se voi jopa hautoa kaksi kertaa kauden aikana. Naaraspuoliset korvasienet ovat sikäli melko harvinaisia hyönteismaailmassa, että ne ovat yksi harvoista ötököistä, jotka huolehtivat munistaan.

gailhampshire/Wikimedia Commons

Muniensa munimisessa kennoon emo huolehtii munista, puhdistaa ne mahdollisista loisista ja sienistä sekä tuo takaisin ja asettaa uudelleen paikalleen kennosta irronneet munat. Kun munat ovat kuoriutuneet, emo jatkaa poikastensa ruokkimista, kunnes ne ovat valmiita huolehtimaan itsestään. Emo voi kantaa munia sisällään pitkään, joskus jopa muutaman kuukauden ajan. Muninnan jälkeen munat kuoriutuvat tyypillisesti 7 päivän kuluttua, jolloin korvasieni kokee ensimmäisen karvanvaihdon.

Korvasieni – nymfivaihe

Nymfivaiheessa, joka on vauva- tai nuoruusvaihe, korvasieni kokee 4 – 6 karvanvaihdon, ennen kuin se saavuttaa täysi-ikäisyyden. Molting on prosessi, jossa vanha iho ja kuori irtoavat ja tekevät tilaa uudelle kasvulle. Kun nämä nymfit molttaantuvat, ne kasvavat jatkuvasti ja saavat aikuisen korvakärpäsen piirteet. Tähän kuuluu muun muassa kuoren, antennien, siipien ja pihtien kasvattaminen.

Arp/Wikimedia Commons

Korvakärpäsenpoikanen ei ehkä aluksi näytäkään täsmälleen samanlaiselta kuin aikuinen korvapuustinsa, mutta yleismuodoltaan se on silti melko samankaltainen ja erottuva. Tyypillisesti väriltään vaaleammat nymfit kasvavat 40-60 päivän kuluessa tummemmaksi, karaistuneemmaksi aikuisen vartalotyypiksi.

Kehittynyt pistiäiskorva – Aikuisvaihe

Kun korvasieni on kokenut viimeisen moltingin, se on täysikasvuinen ja seksuaalisesti aktiivinen aikuinen. Ne ovat täysin siivekkäitä ja niillä on toimivat antennit ja pihdit, jotka tekevät niistä elinkelpoisia, jotta ne voivat elää, syödä ja metsästää täysin itsenäisesti. Niiden kehoon kuuluvat tyypillisesti seuraavat fyysiset piirteet: pää, jossa on kaksi silmää, kaksi antennia, jotka ovat noin puolet sen vartalon pituudesta, ja suuosat ruoan pureskelua varten.

Bugboy52.40/Wikimedia Commons

Korvasienieni rintakehässä on kuuden jalan varsiosa, joita on kolme kummallakin puolella. Useimmilla korvasienillä on kaksi siipiparia, joista toinen toimii nahkamaisena suojana (etusiivet), joka suojaa muita ohuita, lähes silkkimäisiä takasiipiä. Takana on niiden vatsa, jossa kaikki niiden veri- ja verenkiertojärjestelmät toimivat. Vatsaontelosta työntyy esiin selkeät pihdit, joita käytetään puolustautumiseen saalistajia vastaan tai saaliin kimppuun hyökkäämiseen. Uroksen pihdit (vasemmalla) ovat pyöreämmät ja hurjemman näköiset, kun taas naaraan pihdit (oikealla) ovat pitkät ja kapeat. Näistä pihdeistä ne ovat saaneet lempinimensä ”pihtieläin”. Korvakuoriainen on usein väritykseltään tumman punaruskea.

Korvakuoriaistartunnat

Korvakuoriaistartuntoihin törmää melko harvoin, sillä niitä pidetään yksilöllisempinä hyönteisinä, jotka eivät kuulu kuningattareen tai yhdyskuntaan. Suurten määrien löytäminen ryhmiteltynä yhteen osana perhettä tai todellista tartuntaa on epätodennäköistä. Tästä huolimatta on mahdollista löytää kourallinen tai jopa kymmeniä yhdestä paikasta, jos kyseessä on paikka, joka jäljittelee niiden ihanneympäristöä.

Henrik_L/Getty Images

Korvasienet eivät lisäänny sisätiloissa eivätkä ne vietä siellä pitkiä aikoja. Mutta jos on viileä ja kostea paikka, kuten kellari, jossa on vuotavia putkia tai kostea ilmakehä, korvamadot saattavat uskaltautua sinne paetakseen auringon kuivaa lämpöä. Ulkona saatat löytää muutamia niistä lymyilemässä maaperässä tai taloa ympäröivän kasvillisuuden ympärillä. Koska ne syövät mielellään kuolleita kasveja tai lehtiä, talon lähellä olevat puutarhat, jotka tarjoavat tasaisen ravinnonlähteen ja viihtyisän kodin, voivat olla paikka, josta löytyy lukuisia korvamatoja.

How to Handle an Earwig Infestation

Korvamatojen ymmärtämisen avaintekijä on se, että tiedetään, mitä ne haluavat ja tarvitsevat. Korvapistiäiset ovat siinä mielessä yksinkertaisia hyönteisiä, että ne etsivät jatkuvasti ruokaa ja turvaa. Ne eivät ole aggressiivisia eivätkä yleensä pysy kiinni korvasieniperheessä. Tämän tietämyksen perusteella korvasienien ravinnonlähteiden (kuolleet lehdet, makeat hedelmät, kasvillisuus) poistaminen ja niiden turvallisuuden poistaminen (lehtikasat, vanhat tukit, puunkannot, roikkuvat puut ja pensaat, märät paikat) voi olla tehokas keino pitää tartunnat poissa kotoa.

Lisätietoa korvasienistä

Jos haluat lisätietoja korvasienistä ja siitä, mitä tarkoittaa, kun löydät tämän tuholaisen kodistasi, tutustu näihin tuholaistorjunta-artikkeleihin.

• Korvapistiäisen opas
• Korvapistiäisen tyypit
• Korvapistiäisen elinkaari
• Korvapistiäisen tartunnat
• Miten päästä eroon korvasienistä
• Miten ehkäistä korvasieniä
• Korvasienienien turvallisuus
• Korvasieniä koskevia faktoja