koulutuksessa

Tulevaisuuden lääkäreille ja lääketieteen ammattilaisille on tärkeää ymmärtää lääkekannabiksen erilaisia vastakkaisia argumentteja. Lähivuosina kannabis tullaan todennäköisesti hyväksymään laajemmin vakiintuneeksi lääketieteelliseksi hoidoksi, ja on tärkeää ymmärtää sen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Tässä hahmotan yhden kiistakohdan lääkekannabiskeskustelussa lisätäkseni ymmärrystä lääkekannabiksesta ja sen suhteesta potilaisiin.

Pitkäkestoista ja jatkuvaa motivaation vähenemistä tai apatian tunteen lisääntymistä, joka saattaa johtaa tuottavuuden vähenemiseen, kutsutaan ”amotivointioireyhtymäksi”. Se on ilmiö, johon lääkekannabiksen vastustajat ovat vedonneet perustellessaan lääkekannabiksen kiellon säilyttämistä. Tohtori Brian Johnson, MD, SUNY Upstate Medical Universityn riippuvuuspsykiatrian apulaisosaston johtaja, sanoi hiljattain eräässä artikkelissa: ”Hypetys lääkinnällisenä hoitona on naurettavaa … New Yorkissa on lopulta joukko typeriä pilviveikkoja, joilla on keuhkosairaus ja jotka ajattelevat, että ehkä heidän pitäisi mennä työkyvyttömyyseläkkeelle, koska he eivät halua nousta sohvalta.”

Tällaiset kommentit ovat spekulatiivisia, ne eivät perustu pätevään tieteelliseen tutkimukseen, ja ne voivat olla väheksyviä niitä tuhansia potilaita kohtaan, jotka voisivat hyötyä ja kokevat hyötyvänsä lääkekannabiksen käytöstä kivun, pahoinvoinnin, ruokahaluttomuuden, unettomuuden, traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja muiden heikentävien oireiden hoidossa. Valitettavasti nämä kommentit voivat myös antaa ihmisille vääriä tietoja ja käsityksiä lääkekannabiksesta. Tämä voi johtaa lääkekannabiksen laillistamisen viivästymiseen ja tuhansien kannabiksen lääkekäyttöön oikeutettujen potilaiden kärsimysten tarpeettomaan jatkumiseen.

Vaikka tietyt lääkekannabiksen lajikkeet saattavat aiheuttaa lyhytaikaista väsymystä joillakin potilailla käytön aikana, käsitys kannabiksen käytön oletettavasti aiheuttamasta ”amotivaatio-oireyhtymästä” ei saa tukea tutkimuksista. Lisäksi tutkimuksissa, joissa on väitetty todisteita kannabiksen käytön ja motivaation puutteen syy-seuraussuhteesta, on sekoittavia muuttujia, jotka heikentävät tulosten pätevyyttä. Joissakin tutkimuksissa ei esimerkiksi käytetä satunnaistamista vertailuryhmien muodostamisessa eettisten rajoitusten vuoksi. Näin ollen luontaiset erot ryhmien välillä ennen arviointia hämärtävät kannabiksen roolia ja johtavat siten tulosten vääristymiseen. Mahdollisia sekoittavia tekijöitä voivat olla alttius mielenterveysongelmille, kuten masennukselle ja ahdistuneisuudelle (ongelmat, jotka voivat jo luonteensa vuoksi vähentää motivaatiota), jotka johtavat itsehoitoon kannabiksen avulla, muiden aineiden, kuten alkoholin, käyttö tai alhainen motivaatio ennen kannabiksen käytön aloittamista. Nämä seikat on selvitettävä ennen kuin hyväksytään näiden tutkimusten johtopäätökset, joissa väitetään kannabiksen käytön aiheuttavan amotivaatio-oireyhtymää.

Lisäksi monissa näistä tutkimuksista ei vertailla motivaatiota käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä. Eräässä tutkimuksessa, jossa tehtiin tällainen vertailu, todettiin: ”Amotivaatio-oireyhtymäkysymykseen vastasi kyllä 7 (6,2 %) ei-käyttäjistä, 4 (6,3 %) satunnaiskäyttäjistä ja 3 (5,6 %) niistä, joilla oli kokemusta päivittäisestä käytöstä. Marihuanan käyttöhistorian ja amotivaatio-oireyhtymän kriteerin välillä ei ollut merkittävää yhteyttä … ei näytä olevan mitään todellista näyttöä siitä, että marihuanan käyttö välttämättä edistää .”” Kaikkien näiden todisteiden vuoksi tieteelliset tutkimukset eivät tue kannabiksen käytön aiheuttamaa ilmiötä ”amotivaatio-oireyhtymästä”, eikä sitä voida soveltaa lääkekannabiksen laillistamiseen tai lääketieteellisen kannabiksen käyttöön.

Tarkan tiedon saamiseksi erityisesti potilaiden hoitoa ja uusien hoitojen tuloa koskevista aiheista olisi aina tutkittava ja analysoitava alkuperäistä lääketieteellistä kirjallisuutta käyttäen asianmukaista ymmärrystä tilastoista ja tutkimuksesta. Amotivaatio-oireyhtymän ja sen yhteyden kannabiksen käyttöön välistä suhdetta, jos sellaista on, on tutkittava perusteellisemmin, ennen kuin voidaan tehdä lopullisia päätelmiä mahdollisesta yhteydestä. Tämänhetkinen näyttö ei tue lopullista yhteyttä amotivaatio-oireyhtymän ja kannabiksen käytön välillä. Näin ollen väitettä, jonka mukaan kannabiksen käyttö aiheuttaa amotivaatio-oireyhtymää, ei pitäisi pitää perusteltuna todisteena lääkekannabiksen jatkuvan kieltämisen puolesta potilailla, joilla on heikentäviä oireita.

Lisätietoa lääkekannabiksen käytöstä löytyy sarjan ”Lääkekannabis” osasta 1, osasta 2 ja osasta 3: A Matter of Patients, Not Politics.”

Arielle Gerard (7 viestiä)

Arielle Gerard (7 viestiä)

Kirjoittaja ja harjoittelussa oleva henkilökunnan jäsen
Albany Medical College
Arielle on tällä hetkellä lääketieteen tohtorikokelas Albany Medical Collegessa vuoden 2017 luokalla, ja hän on saanut kandidaatin paperit psykologiasta UCLA:sta. Hänellä on intohimo edunvalvontaan ja elämänlaadun parantamiseen eri aloilla, ja hän suorittaa parhaillaan edunvalvontatutkintoa tukeakseen kannabiksen liittovaltion uudelleenluokittelua, joka mahdollistaa kannabinoiditutkimuksen lisääntymisen Yhdysvalloissa ja voi johtaa kannabiksen turvallisen saatavuuden lisääntymiseen koko kasvin kannabiksen parissa potilailla, jotka mahdollisesti hyötyisivät kannabiksen käytöstä.