Kuka keksi ensimmäisenä BCE:n, CE:n, BC:n ja AD:n ja mitä eroa niillä on?

By Mellisa

BCE (Before Common Era) ja BC (Before Christ) tarkoittavat samaa asiaa- ennen vuotta 1 CE (Common Era). Tämä on sama kuin vuosi AD 1 (Anno Domini); jälkimmäinen tarkoittaa ”herran vuonna”, usein käännettynä ”Herramme vuonna”. (Kun AD-päivämääräjärjestelmä luotiin, ajateltiin, että sen vuosi 1 oli vuosi, jolloin Jeesus Nasaretilainen syntyi.)

Anno Domini oli ensimmäinen näistä. Ennen 6. vuosisataa jKr. monet kristityt, jotka eivät käyttäneet Anno Mundi (maailman vuonna) -tyyppistä järjestelmää, tukeutuivat roomalaiseen ajanmääritykseen joko merkitsemällä päivämäärät siitä vuodesta, jolloin Romulus ja Remus legendan mukaan perustivat Rooman (753 eKr.), tai tukeutumalla Rooman keisari Diocletianuksen (244-311) aikana perustettuun päivämääränmääritysjärjestelmään, jonka perustana oli Diokletianuksen valtaantulo.

Vähemmistö kristityistä ei kuitenkaan pitänyt Diocletianuksesta, sillä hän vainosi heitä raa’asti valtakautensa loppupuolella kolmannen vuosisadan lopulla / neljännen vuosisadan alussa. Tämä oli oletettavasti osittain vastaus neuvoihin, jotka Diocletianus sai Apollon oraakkelilta Didymassa. Tätä ennen hän oli tiettävästi vain kannattanut kristittyjen kieltämistä esimerkiksi armeijasta ja hallintoelimistä siinä toivossa, että se rauhoittaisi jumalia. Tämän jälkeen hän siirtyi kiihtyvään vainopolitiikkaan yrittäessään saada kristityt palvomaan Rooman jumalia. Tämä alkoi yksinkertaisesti takavarikoimalla kristittyjen omaisuutta, tuhoamalla heidän kotinsa, polttamalla kaikki kristilliset tekstit jne. Kun tällaiset toimet eivät tuottaneet tulosta, siirryttiin kristittyjen pidättämiseen ja kiduttamiseen, alkaen johtajista. Kun tämä ei tehonnut, kristittyjä alettiin tappaa erilaisilla julmilla tavoilla, mukaan lukien toisinaan eläinten repiminen kappaleiksi massojen huvitukseksi (Damnatio ad bestias).

Tämä tapa vakuuttaa ihmiset palvomaan roomalaisia jumalia päätyi lopulta hämmästyttävään epäonnistumiseen, ja vaino näyttää jatkuneen vasta vuoden 305 jKr. jälkeen keisarikunnan itäisellä puoliskolla Galeriuksen ja Maximinuksen aikana. Lopulta huhtikuussa 311 jKr. keisarillisella asetuksella suuri vaino lopetettiin myös idässä. Muutamaa vuotta myöhemmin Konstantinus Suuri (hallitsi vuodesta 306 vuoteen 337 jKr.) julisti itsensä julkisesti kristityksi, ja kristinusko alkoi siirtyä Rooman valtakunnan hallitsevaksi uskonnoksi.

Jokatapauksessa pääsiäinen oli/on kristillisen perinteen tärkein pyhäpäivä, ja ensimmäisellä Nikean kirkolliskokouksella (325 jKr.) päätettiin, että pääsiäinen olisi vietettävä joka vuosi kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Jotta voitiin ennustaa, milloin juhlapyhä tarkalleen ottaen osui kunakin vuonna, luotiin pääsiäistaulukoita.

Vuonna 525 jKr. munkki Dionysius Exiguus Scythia Minorista työsti taulukkoaan pääsiäisen ajankohdan määrittämiseksi, kun hän päätti poistaa viittauksen Diocletianukseen mainitsemalla taulukkonsa ensimmäiseksi vuodeksi Anno Domini 532 ja ilmoittamalla nimenomaisesti, että tämä viittasi suoraan vanhassa Diocletianukseen perustuvassa taulukossaan viimeistä vuotta, Anno Diocletiani 247, seuraavaa vuotta vastaavaan vuoteen. Ei ole selvää, miten Dionysios päätyi 525 vuoteen siitä, kun Jeesus syntyi taulukkonsa laskenta-ajankohtana (532 vuotta taulukon päivämäärien alkamisajankohdasta), mutta hän ei ollut kaukana siitä, mitä useimmat raamatuntutkijat nykyään ajattelevat, ja nykyaikaisemmat arviot pyrkivät sijoittamaan Kristuksen todellisen syntymän jonnekin vuosien 6-4 eKr. välille.

Anno Domini -järjestelmä, jota joskus kutsutaan dionyysiseksi aikakaudeksi tai kristilliseksi aikakaudeksi, alkoi yleistyä Italian papiston keskuudessa suhteellisen pian sen jälkeen, ja vaikka se ei ollutkaan kovin suosittu, se levisi jonkin verran papiston keskuudessa muualla Euroopassa. Erityisesti 800-luvulla englantilainen munkki Bede (joka tunnetaan nykyään nimellä Venerable Bede) käytti ajoitusjärjestelmää erittäin suositussa teoksessaan Ecclesiastical History of the English People (Ecclesiastical History of the English People) (731 jKr.). Hänen katsotaan usein tehneen kalenteriviittauksen tunnetuksi ja ottaneen käyttöön myös käsitteen BC (BC), jossa 1 BC asetetaan vuotta AD 1 edeltäväksi vuodeksi, jolloin mahdolliset nollavuodet jätetään huomiotta. (Tämä ei ole yllätys, sillä Bede, kuten Dionysioskaan, ei voinut työskennellä nollan kanssa, ks: The Story of Zero. Molemmat kuitenkin viittasivat eri aikoina latinankieliseen nihiliin, ”ei mitään”, tietyissä paikoissa laskiessaan taulukoitaan, joihin luvun nolla olisi pitänyt mennä, jos heillä olisi ollut tällainen luku.)

On myös huomattava, että Bede ei itse asiassa käyttänyt mitään tällaista ”BC”-lyhennettä, vaan mainitsi vain yhdessä tapauksessa vuosiluvun, joka perustui muotoon ante incarnationis dominikais dominikais tempus (”ennen Herran inkarnaation aikaa”). Vaikka ”ennen herran inkarnaation aikaa” -vuosia mainittaisiin tästä eteenpäin harvoin ja satunnaisesti, vasta Werner Rolevinckin vuonna 1474 ilmestyneessä teoksessa Fasciculus Temporum sitä käytettäisiin toistuvasti yhdessä teoksessa. Englanninkielinen ”Before Christ” ilmestyi vasta 1600-luvun jälkipuoliskolla, ja vasta 1800-luvulla siitä alettaisiin tehdä lyhennettä.

Lyhyesti Englannin kirkollisen historian jälkeen Anno Domini -nimitystä käytettiin virallisesti Pyhän Rooman keisarin Kaarle Suuren (742-814 jKr.) aikana, ja 1100-luvulla roomalaiskatolinen kirkko otti sen viralliseen käyttöönsä.

CE ja BCE ovat paljon uudempia keksintöjä. Tämä alkoi 1600-luvulla, jolloin tuli käyttöön termi Vulgar Era; tämä ei johtunut siitä, että ihmiset pitivät sitä aikakautena, jolloin kaikki olivat töykeitä tai epäkohteliaita, vaan siitä, että ”vulgar” tarkoitti enemmän tai vähemmän ”tavallista” tai ”yleistä”, mikä heijasti sitä, että aikakausi oli ”tavallisesta kansasta tai kuului tavalliselle kansalle” (latinan vulgaris-sanasta).

Ensimmäinen dokumentoitu tapaus, jossa Vulgaris Aerae (vulgaarinen aikakausi, joka tarkoittaa ”yleistä aikakautta”) käytettiin vaihdellen Anno Dominin kanssa, oli esillä Johannes Keplerin latinankielisissä teoksissa vuosina 1615, 1616 ja 1617. Englanninkielinen versio lauseesta ilmestyi myöhemmin vuonna 1635 Keplerin vuoden 1615 teoksen englanninkielisessä käännöksessä. (1600-luvun puolivälissä englanninkielinen ”vulgar” sai uuden määritelmän ”karkea”, mutta vasta kun tämä ”karkea/jalostamaton” määritelmä yleistyisi 1900-luvulla, Vulgar Eraan viittaaminen loppuisi.)

Latinankielistä ilmaisua Aerae Christianae (kristillinen aikakausi) ja siihen liittyvää englanninkielistä sanaa ”Christian Era” jotkut käyttivät myös 1600-luvulla, esimerkiksi Robert Sliter käytti sitä teoksessaan A Celestiall Glass or Ephemeris for the Year of the Christian Era 1 (1652).

Lyhyesti sen jälkeen syntyi toinen ”CE”, kun Common Eraa käytettiin vaihdellen Vulgar Eran kanssa, ja se esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1708 ilmestyneessä The History of the Works of the Learned -teoksen painoksessa ja uudelleen David Gregoryn teoksessa The Elements of Astronomy (The Elements of Astronomy, Tähtitieteen alkeet) (1715).

Tosiasiallisesta lyhenteestä CE:tä (Common Era) on väitetty käytetyksi jo vuonna 1831, vaikkakaan en pystynyt löytämään nimenomaan sitä, missä teoksessa sen väitetään esiintyneen. Joka tapauksessa sekä se että BCE (Before the Common Era) esiintyivät varmasti rabbi Morris Jacob Raphallin teoksessa Post-Biblical History of the Jews vuonna 1856. BCE:n ja CE:n käyttö oli erityisen suosittua juutalaisyhteisössä, jossa haluttiin välttää sellaisten nimitysten käyttöä, joissa viitataan Kristukseen nimenomaisesti ”herrana”. Nykyään BCE:n ja CE:n käyttäminen BC:n ja AD:n sijasta on tullut melko yleiseksi muiden ryhmien keskuudessa samankaltaisista syistä.

Tämä artikkeli julkaistiin alun perin sivustolla Today I Found Out. Seuraa heitä heidän Youtube-kanavallaan.

Featured image credits: Unsplash