Kuka on Isvara? Hindumytologian tärkeimmän jumalan ymmärtäminen
Patanjalin mukaan Isvaran käsite kääntyy Herraksi tai Jumalaksi.
Isvara on enemmän tai vähemmän vedanttilainen versio kristillisestä ”Jumalasta, Isästä”. Sana Isvara tulee sanan juuresta, joka tarkoittaa ”voimaantua.”
Yoga Sutra 1:24 kuvaa Isvaraa ”purusha visheshaksi”, joka on purushan eli Atmanin (sielun) erityinen laji.
Siten Patanjali kuvaa Isvaraa Hengen hyvin erityiseksi muodoksi.
Toisin kuin me kuolevaiset sielut, jotka koemme tunteidemme, ajatustemme ja käsitystemme nousu- ja laskusuhdanteita, jotka perustuvat ulkoisiin ja sisäisiin kokemuksiimme – toisin kuin me ihmiset, joilla on taipumus sekoittaa sielumme egoon tai aineelliseen identiteettiimme, Isvara, Herra, on ikuisesti juurtunut Hengen järkkymättömään ja ikuiseen läsnäoloon.
KATSO MYÖS: 5 merkkiä siitä, että lapsesi on vanha sielu
Jumala on Isvara
Keksimällä termin ”Isvara” Patanjali yrittää kertoa meille, mitä Jumala on.
Patanjali haluaa meidän oivaltavan, että Herra kantaa kuolemattoman olomuodon maailmaamme.
Isvara ei ole olemassa erillään meistä, vaan Isvara on Jumala, joka on täysin ja täydellisesti läsnä omassa inhimillisessä kokemuksessamme.
Isvara on läsnä jokaisessa meistä.
Hän ei ole Jumala, joka on poistettu, eikä hän ole toiseuden Jumala.
Herraa ei kuitenkaan, toisin kuin meitä, rajoita inhimillinen ruumiillisuus.
Isvara ei tunne mitään olosuhteita eikä rajoituksia – hän on tietämättömyyden ja kaiken tietämättömyydestä johtuvan koskematta.
Valta yli kaiken
Vedat opettavat meille myös, että Isvara hallitsee maailmankaikkeutta – Herra on Luoja, ylläpitäjä ja tuhoaja.
Vaikka olemme egomme kokemusten alaisia, voimme tulla sitä enemmän Isvaran kaltaisiksi, mitä enemmän omistaudumme tälle Jumalalle, mikä auttaa meitä tulemaan nöyrän luonteen omaaviksi olennoiksi, jotka ovat viime kädessä täällä palvellakseen muita.
Omistautumisessamme Isvaralle koemme myös korkeinta rakkautta, jota meidän on mahdollista kokea ihmisinä.
Mitä enemmän omistaudumme Isvaralle, sitä keskittyneemmiksi tulemme, uppoutuen siihen ykseyden paikkaan, joka on täydellisen hiljainen, täysin staattinen ja täysin jumalallinen.
Isvaran muuttumaton läsnäolo on olemassa meissä itsessämme ja myös kosmoksen auktoriteettina.
Patanjali esittää syyt, miksi Isvara on niin ainutlaatuinen Henki.
Herra ei ole kleshojen eli vapautumisen esteiden alainen. Sillä ei ole karmaa, eikä se ole myöskään samskarojen alainen.
Patanjali opettaa, että omistautumalla Isvaralle voimme päästä kokemaan vapautumisen turvallisimmalla ja onnellisimmalla tavalla.
