Kymmenen asiaa… Kunpa jokainen nainen tietäisi synnytyksen käynnistämisestä

Sara Wickham

AIMS Journal 2014, Vol 26, No 2

Nykyaikaisessa länsimaisessa kulttuurissa suurin osa naisista tietää synnytyksen käynnistämisestä jo ennen kuin he tulevat raskaaksi.

He tietävät, että synnytyksen käynnistämistä ehdotetaan silloin, kun katsotaan, että vauvan olisi turvallisempaa syntyä kuin jäädä äitinsä sisälle, ja epäilen, että monet naiset tietävät, että yksi tärkeimmistä syistä synnytyksen käynnistämisen suositteluun on se, että raskaus on kestänyt tietyn määrän viikkoja ja vauvan katsotaan olevan ”myöhässä”. Monet naiset tuntevat useita muita naisia, joiden synnytys on käynnistetty lääketieteellisin keinoin, joten he todennäköisesti tietävät, että tähän on joskus esitetty muitakin syitä. Näitä syitä ovat esimerkiksi se, että nainen on keskimääräistä vanhempi, että lapsivedet ovat menneet ennenaikaisesti poikki ja/tai että hänellä on jokin terveysongelma tai -tilanne, jonka katsotaan edellyttävän synnytyksen käynnistämistä.

Mutta tämä ei ole koko tarina, ja on monia, monia muita näkökohtia päätökseen, jota joidenkin naisten on harkittava synnytyksensä käynnistämisestä tai käynnistämättä jättämisestä lääketieteellisesti. Olen viettänyt viime kuukaudet kirjoittamalla tästä aiheesta, ja tuloksena on äskettäin julkaistu ja täysin päivitetty AIMS-kirja Inducing Labour: making informed decisions.1 Kirjan julkistamistilaisuuteen Bristolissa toukokuun alussa valmistelin esitelmän otsikolla ”Kymmenen asiaa, jotka toivoisin jokaisen naisen tietävän synnytyksen käynnistämisestä”. En halunnut keskittyä niihin asioihin (kuten edellä), jotka yleisesti ymmärretään, vaan sen sijaan joihinkin todisteisiin, kysymyksiin ja seurauksiin, joista naiset eivät mielestäni ole yhtä tietoisia ja jotka he ehkä haluaisivat ottaa huomioon päätöstä tehdessään. Tietenkin on paljon enemmän kuin kymmenen asiaa, jotka on hyvä tietää, mutta luetteloni oli tarkoitettu pikemminkin keskustelun lähtökohdaksi kuin tyhjentäväksi.

1. Se ei ole kuin normaali synnytys
Tämä saattaa olla joillekin ihmisille itsestäänselvyys, mutta tiedän kokemuksesta, että toisille se ei ole. Käynnistetty synnytys on hyvin erilainen kuin spontaanisti käynnistyvä synnytys. Yksittäisten naisten kokemukset vaihtelevat tietysti, mutta on olemassa joukko keskeisiä ja toisiinsa kietoutuneita eroja, jotka ovat melko yleisiä. Ensinnäkin synnytyksen käynnistettyyn synnytykseen annetaan keinotekoisia hormoneja, jotka voivat aiheuttaa enemmän kipua nopeammin kuin spontaanissa synnytyksessä. Synteettiset hormonit eivät laukaise naisen omien luonnollisten kipua lievittävien aineiden vapautumista, kuten hänen omat hormoninsa laukaisisivat, jos hän synnyttäisi spontaanisti, ja niihin liittyy useita mahdollisia sivuvaikutuksia, mikä tarkoittaa, että synnytyksen käynnistävää naista on seurattava tarkemmin. Lisääntynyt valvonta voi johtaa siihen, että nainen voi liikkua huonommin, mikä voi lisätä hänen kipuaan ja stressiä, ja tämä voi johtaa nopeasti siihen, että nainen tuntee asioiden karanneen hänen hallinnastaan.

2. Se on kivuliasta
Aloitin käsittelemään tätä asiaa jo kohdassa 1, mutta kipua aiheuttavia tekijöitä on vieläkin enemmän ja moninaisempia lähteitä, joista naisen on mielestäni syytä tietää, ennen kuin hän tekee päätöksensä. Esimerkiksi prostaglandiinigeelien tai pessaarien aiheuttamat supistukset, joita usein annetaan lääketieteellisen induktion ensimmäisenä vaiheena, voivat tulla todella voimakkaiksi todella nopeasti, mutta ilman mitään mitattavaa vaikutusta. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti naisten kokemuksiin, ja he helposti väsyvät ja/tai pettyvät nopeammin kuin spontaanissa alkuvaiheen synnytyksessä. Oksitosiinin aiheuttamat supistukset voivat myös olla hyvin voimakkaita, ja niihin tottumiseen on usein vähemmän aikaa kuin silloin, kun synnytys käynnistyy spontaanisti. Lisäksi lisääntyneet emätintutkimukset ja muut toimenpiteet (kuten kanyylien asettaminen) voivat aiheuttaa ylimääräistä kipua tai epämukavuutta.

3. Se on pakettisopimus
Olen kirjoittanut tästä melko paljon kotisivuillani (www.sarawickham.com), joten en toista itseäni liikaa tässä, mutta se, että minulta kysytään niin usein, voivatko naiset synnyttää fysiologisen istukkasynnytyksen tai kieltäytyä seurannasta ja/tai emätintutkimuksista, jos synnytys käynnistetään, saa minut ajattelemaan, että tätä ei ole yleisesti ymmärretty asia. Kyse ei ole siitä, että kukaan haluaisi estää naista tekemästä hänelle sopivia päätöksiä. Kyse on siitä, että synnytyksen käynnistämiseen käytettävät lääkkeet ovat voimakkaita aineita, jotka estävät naisen omia hormoneja ja jotka voivat aiheuttaa ongelmia naiselle ja vauvalle. Näiden lääkkeiden vaikutusta on mitattava, seurattava ja kompensoitava synnytyksen käynnistämisessä. Jos nainen on huolissaan siitä, että synnytyksen käynnistämiseen liittyvät näkökohdat eivät ole sitä, mitä hän haluaa, hänen kannattaisi ehkä miettiä, onko synnytyksen käynnistäminen ylipäätään tarpeen.

4. Venyttely ja pyyhkäisy ei ole hyvänlaatuista
Nykyisin monilla alueilla on otettu käyttöön käytäntö, jonka mukaan naisille tarjotaan ”venyttelyä ja pyyhkäisyä” tietyssä raskauden vaiheessa siinä toivossa, että tämä vähentäisi lääkkeelliseen synnytyksen käynnistämiseen menevien naisten määrää. Vaikka jätettäisiinkin huomiotta oletus siitä, että kaikki naiset, joille tarjotaan synnytyksen käynnistämistä, suostuvat siihen, venyttely ja pyyhkäisy voi aiheuttaa epämukavuutta, verenvuotoa ja epäsäännöllisiä supistuksia, ja joissakin tutkimuksissa venyttely ja pyyhkäisy aikaistavat synnytystä vain noin 24 tunnilla. Tätä koskevan Cochrane-katsauksen kirjoittajat totesivat, että: ”Kalvojen pyyhkäisyn rutiininomainen käyttö 38. raskausviikosta alkaen ei näytä tuottavan kliinisesti merkittäviä hyötyjä. Kun sitä käytetään synnytyksen käynnistämiskeinona, muodollisempien synnytyksen käynnistämismenetelmien käytön väheneminen on suhteutettava naisten epämukavuuteen ja muihin haittavaikutuksiin. ”2

5. ”Luonnollinen synnytyksen käynnistäminen” on oksymoroni
Tästäkin olen kirjoittanut toisaalla artikkelissa, joka on vapaasti saatavilla verkkosivuillani3 , mutta sen ydin on helppo tiivistää. Joko odotamme spontaania synnytystä, kuten luonto on tarkoittanut, tai sitten yritämme puuttua siihen ja saada synnytyksen käynnistymään aikaisemmin kuin se olisi muuten tapahtunut. Joskus on hyvä syy yrittää käynnistää synnytys, mutta jos nainen ottaa risiiniöljyä tai pyytää kätilöään tekemään päivittäisen venyttelyn ja pyyhkäisyn tai valitsee mitä tahansa niistä asioista, joiden väitetään käynnistävän synnytyksen, hän pyrkii käynnistämään synnytyksensä ei-lääketieteellisin keinoin. En sano, että siinä olisi mitään väärää, mutta mielestäni erityisesti siksi, että elämme kulttuurissa, joka jatkuvasti väheksyy naisten ruumiillisia prosesseja, on tärkeää tehdä selväksi, mikä on tarkoituksemme.

6. Se EI ole laki
Olin täysin järkyttynyt huomatessani kirjan kirjoittamisen puolivälissä, että AIMS:n neuvontapuhelimeen oli soittanut nainen, jonka kätilö oli sanonut: ”Teidät on käynnistettävä synnytyksen käynnistämisen jälkeen kaksikymmentäneljä tuntia kalvojen repeämisen jälkeen”. Se on laki. Nainen oli suostunut synnytyksen käynnistämiseen, ja synnytys oli hänen mielestään hyvin traumaattinen. Toivoisin, että kaikki naiset tietäisivät, ettei ole olemassa lakeja, joissa sanotaan, mitä raskaana olevan naisen on tehtävä tai ei saa tehdä, ja sekä minä että AIMS olemme tästä hyvin huolissamme. Jokaisesta ammatinharjoittajasta, joka sanoo tällaista, pitäisi tehdä ilmoitus hänen ammattijärjestölleen. Jokainen nainen, jota uhkaillaan millään tavalla tai jolle sanotaan jotakin tällaista, voi ottaa yhteyttä AIMS:ään saadakseen tietoa ja tukea.

7. Se ei ole ”pelkkää tiputtelua”
Olen aina todella huolissani, kun kuulen kätilöiden ja lääkäreiden käyttävän kielenkäyttöä, joka vähättelee heidän suosittelemiaan toimenpiteitä, ja inhoan erityisesti termejä ”tiputtelu”
ja ”hivuttautuminen”
, silloin kun niitä käytetään laskimonsisäisesti annettavaan oksitosiiniin (syntosinoniin) liittyen. Tämä on voimakas lääke, ja sitä on kunnioitettava sellaisena. Se voi aiheuttaa sikiövaivoja, ja itse asiassa joillakin alueilla käytäntönä on lisätä naisten saaman syntosinonin määrää, kunnes vauva reagoi, ja vähentää sitä vasta sitten, kun katsotaan, että sopiva taso on saavutettu. Mutta vaikka näin ei tehtäisikään ja syntokinonia lisättäisiin vain siihen asti, kunnes supistukset ovat tehokkaita, kyse on lääkkeestä, jota on kunnioitettava, eivätkä ammattilaiset saisi vähätellä sen mahdollisia vaikutuksia, tarkoituksella tai muuten.

8. Naiset eivät epäonnistu. Induktiot ja järjestelmät tekevät
Tämä puhuu aika lailla puolestaan. Induktio ei aina toimi, eikä se ole naisen vika. Kunpa voisin vakuuttaa kaikille naisille, joiden induktio ei ole onnistunut, että heissä tai heidän kehossaan ei ole mitään vikaa. Tämä on jälleen yksi tapaus, jossa osa äitiyspalveluissa käytetystä kielenkäytöstä on todella harkittava uudelleen.

9. Jälkiehkäisyriski on myöhäisempi, pienempi ja vähemmän ehkäistävissä kuin luullaan
Kuviossa 1 on taulukko, jota käytin sekä esitelmässä että kirjassa, ja siinä on yhteenveto tuloksista tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin selittämättömän kuolleena syntymisen riskiä kullakin raskausviikolla. Jos katsotte lukuja – ja haluaisin erityisesti kehottaa teitä vertailemaan riskejä 37. ja 42. raskausviikolla – huomaatte, että riskin kasvu ei tapahdu niin varhain kuin jotkut uskovat ja että kasvu on vähäisempää kuin usein annetaan ymmärtää. Itse asiassa spontaania synnytystä odottaneiden naisten ja synnytyksen käynnistäneiden naisten kokemat tulokset olivat niin samankaltaisia, että yksikään yksittäisistä tutkimuksista, joissa verrattiin synnytyksen käynnistämistä käynnistämättömään synnytykseen, ei pystynyt osoittamaan, että synnytyksen käynnistämisestä olisi ollut hyötyä. Vasta kun kaikkien tutkimusten tulokset lasketaan yhteen, voidaan havaita pieni ero. Yhden tutkimuksen laatu – joka sattuu olemaan juuri se, joka kallistaa vaakakupin – on kuitenkin todella heikko. Kaikkien näiden syiden vuoksi on todella kyseenalaista, onko nykyisellä käytännöllä, jossa ehdotetaan raskauden käynnistämistä ennen 42:ta tä täyttä raskausviikkoa, mitään todellista hyötyä. Kirjassa on paljon lisää aiheesta, myös täydellinen kirjallisuusanalyysi.

10. Iäkkäiden naisten riskit eivät ole niin selvät kuin usein esitetään
Viimeinen huomioni liittyy ajatukseen, jonka mukaan iäkkäillä naisilla on suurempi riski saada ongelmainen lapsi ja että heidät pitäisi tämän vuoksi synnyttää. On totta, että jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että äidin korkean iän ja tietyntyyppisten komplikaatioiden lisääntymisen välillä saattaa olla yhteys, mutta on useita syitä suhtautua tähän varovaisesti. Iäkkäille naisille tarjotaan usein runsaasti seurantaa ja toimenpiteitä, mikä voi aiheuttaa komplikaatioita. Iäkkäillä naisilla on myös todennäköisemmin muita terveyshaasteita (joita kutsutaan joskus liitännäissairauksiksi), ja on vaikea sanoa, ovatko nämä ongelmat ja/tai heidän ikänsä syynä ongelmiin. Tutkimuksissa, joissa asiaa on tarkasteltu, näitä asioita ei ole aina eroteltu toisistaan, ja ainoat tutkimukset, joissa näin on tehty, koskivat naisia, jotka ovat synnyttäneet joitakin vuosia sitten ja jotka eivät välttämättä ole vertailukelpoisia nykypäivän naisten kanssa. Tältä alalta on siis todellista puutetta hyvistä tiedoista, ja valitettavasti tutkimuksissa, joissa tätä asiaa tarkastellaan parhaillaan, on taipumus synnyttää vielä nuorempia naisia vielä varhaisemmassa vaiheessa raskautta, joten niidenkään tuloksista ei ehkä ole paljon hyötyä naisille.

Päivä tai kaksi tämän puheen jälkeen kysyin joiltakin kollegoiltani, mitä heidän listalleen kuuluisi, ja ehkäpä vääjäämättä he keksivät kaikenlaisia muita asioita. Itse asiassa ei ole kymmentä vaan kirjaimellisesti kymmeniä asioita, joita toivoisimme naisten tietävän, mutta ainakin tämä on alku. Useimmista näistä asioista (ja monista muista) saat lisätietoja AIMS:n kirjasta Synnytyksen käynnistäminen: tietoon perustuvien päätösten tekeminen.1. Keskitymme nyt siihen, että saamme nämä tiedot useammille naisille, ennen kuin he tekevät päätöksensä.

Sara Wickham on kätilö, opettaja, kirjailija ja tutkija, joka on toiminut kätilönä useissa eri yhteyksissä ja työskennellyt kätilökoulutuksen, tutkimuksen ja julkaisutoiminnan parissa. Tällä hetkellä hän jakaa aikansa kätilöille ja synnyttäjille suunnattujen ”Recipes for Normal Birth” -työpajojen vetämiseen, kirjojen kirjoittamiseen AIMS:lle, puhumiseen kaikenlaisissa synnytykseen liittyvissä tapahtumissa, konsultointihankkeisiin ja kaksi kertaa viikossa ilmestyvän blogin kirjoittamiseen osoitteessa www.sarawickham.com, jossa monet hänen artikkeleistaan ovat vapaasti saatavilla.