LGBTQ-ylpeys, kyllä! …miten biseksuaaliset parit pärjäävät? – Council on Contemporary Families

Naissukupuolisten avioliitto on maan laki! Kiitos #SCOTUS! Silti sekä akateemikot että asiantuntijat varoittavat LGBTQ-amerikkalaisia siitä, että avioliittojen tasa-arvo ei jätä meille ”homouden jälkeistä” yhteiskuntaa. Sen sijaan uusi asiaintila edellyttää, että tunnustamme samanaikaisesti avioliittojen tasa-arvon ja LGBTQ-ihmisten lisääntyvän yhteiskunnallisen hyväksynnän välisen korrelaation sekä sen, että yhteisömme koostuu ihmisistä, jotka eivät käytännön tai ideologisista syistä hyödy avioliittojen tasa-arvosta samalla tavalla kuin valtavirran LGBTQ-väestö.

Keitä tällaiset ihmiset ovat? Yksi ryhmä ovat amerikkalaiset biseksuaalit, jotka monista tuntuvat näkymättömiltä, varsinkin kun 84 prosenttia parisuhteessa elävistä on parisuhteessa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Yhteiskuntatutkimuksen katsaus osoittaa meille juuri sen, miksi meidän tulisi huolehtia siitä, että biseksuaalien huolenaiheet otetaan huomioon yhteisössämme. Vaikka biseksuaaliset ihmiset eivät välttämättä näyttäydy homoseksuaaleina, seksuaalinen suuntautuminen on määrittelevä piirre sellaisissa läheisissä suhteissa, joissa henkilö on biseksuaali. Bifobia ja stereotypiat ovat keskeisessä asemassa parisuhteen haasteissa.

Bifobia on suora syy siihen, että biseksuaalien määrä on niin pieni (28 %). Tuore tutkimus osoittaa, että vastaajien käsitys bifobian ja monoseksismin yleisyydestä vaikuttaa suoraan siihen, että biseksuaalit ovat haluttomia tulemaan esiin. Lisäksi biseksuaaliksi identifioituneet ihmiset kohtaavat samaa heteroseksismiä ja homofobiaa kuin muu LGBTQ-yhteisö. Toisin kuin homot ja lesbot, koska biseksuaalit ovat mielestään kykeneviä rakastumaan ja sitoutumaan vastakkaista sukupuolta olevaan henkilöön, he joutuvat usein kohtaamaan perheenjäsenten sitkeät toiveet siitä, että he aikanaan sopeutuisivat yksiavioiseen heteroseksuaaliseen avioliittoon.

Suuri ristiriitojen aiheuttaja parisuhteissa, joissa toinen jäsen on biseksuaali, on ristiriita biseksuaalisia henkilöitä koskevien olettamusten ja biseksuaalien erilaisten parisuhteen solmimistapojen välillä. Heather L. Armstrong ja Elke D. Reissing raportoivat, että biseksuaalien stereotypiat yksinään vaikuttivat aiheuttaen suhdeongelmia, jotka pahenivat sitoutumisen lisääntyessä. Yleisiä ongelmia olivat mustasukkaisuus, kilpailu (monissa tapauksissa kuviteltujen) potentiaalisten rakastajien välillä ja jäykät odotukset tietystä käyttäytymisestä, mukaan lukien (mutta ei ainoastaan) yksiavioisuus, ei-yksiavioisuus, seksuaalinen seikkailunhalu ja rajoitettu seksuaalisuus. Biseksuaalisen kumppanin käyttäytyminen ei aiheuttanut mitään näistä häiriöistä, vaan pikemminkin ei-biseksuaalisen kumppanin odotus epävakaudesta ja tukeutuminen stereotypioihin oli katalysaattorina parisuhteen ongelmille.

Jotkut biseksuaalit täyttävätkin stereotypiat. Mutta nekin ovat pikemminkin biseksuaalin reaktio bifobiaan kuin jotain luonnostaan patologista biseksuaalissa. Eräs tutkija havaitsi tutkimuksessaan heteroiksi identifioituneista naisista, joilla oli salassa toissijaisia samaa sukupuolta olevia seksisuhteita, että he tekivät niin, koska kokivat sen olevan ainoa tapa sovittaa yhteen samaa sukupuolta olevat seksuaaliset halunsa ja sitoutumisensa avioliittoonsa ja perheeseensä. Toisin sanoen he harjoittivat näitä käyttäytymismuotoja salassa säilyttääkseen pitkäaikaisen parisuhteensa.

Biseksuaaliset henkilöt, erityisesti ne, joilla oli vastakkaista sukupuolta olevia kumppaneita, joutuivat huomattavasti todennäköisemmin lähisuhdeväkivallan uhreiksi kuin lesbot, homot ja heterot. Biseksuaalisilla naisilla oli korkeimmat luvut kaikista uhriksi joutumisen muodoista, ja biseksuaaliset miehet kokivat huomattavasti todennäköisemmin henkistä väkivaltaa kuin homo- ja heteromiehet. Ylivoimaisesti suurin osa biseksuaaleista (78,5 prosenttia miehistä ja 89,5 prosenttia naisista) koki tätä väkivaltaa sekasukupuolisessa suhteessa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkittiin biseksuaaleihin kohdistuvaa fyysistä ja psyykkistä IPV:tä ja todettiin, että monissa tapauksissa väkivallan taustalla oli bifobia.

Bifobiasta aiheutuvasta taakasta huolimatta biseksuaaleilla ihmisillä on edelleen paljon potentiaalia solmia tyydyttäviä suhteita. Tutkijat ovat osoittaneet, miten sukupuolibinäärien ja heteronormatiivisten odotusten vähentäminen suhteissa johtaa menestykseen. Parisuhdetyytyväisyyttä koskevassa uudessa tutkimuksessa tutkittiin 26 sekasukupuolista paria, joissa ainakin toinen kumppani oli avoimesti biseksuaali eikä kumpikaan kumppani käynyt neuvonnassa. Puolessa näistä pareista oli jäsen, joka harrasti seksiä ensisijaisen parisuhteen ulkopuolella. Näillä pareilla oli suurelta osin tyydyttävät suhteet, ja tämä oli riippumaton ”tuloista, koulutuksesta, paljastumisajankohdasta, seksuaalisesta aktiivisuudesta ja kommunikaation tasosta”. Kirjoittaja huomautti, että tulokset merkitsivät ”myötätunnon, sitoutumisen, rakkauden ja ymmärryksen” merkitystä tyydyttäville parisuhteille, joissa toinen jäsen on biseksuaali.

Tutkimus osoittaa yhä uudelleen, että kun biseksuaalit eivät tunne leimautuvansa, tuomittavakseen tai rajoitetuksi biseksuaalisen identiteettinsä vuoksi, heillä on paljon paremmat mahdollisuudet tyydyttäviin ja vakaisiin suhteisiin. Kun LGBTQ-yhteisö kerääntyy valtavirran tavoitteiden ympärille, on tärkeää muistaa, että työmme ei ole valmis ennen kuin LGBTQ-status ei lisää kielteisten tulosten todennäköisyyttä minkään yhteisömme jäsenen julkisessa tai henkilökohtaisessa elämässä.”

Tänä keväänä Braxton Jones suoritti sosiologian kandidaatin tutkinnon Framinghamin osavaltionyliopistossa, jossa hän toimi CCF:n harjoittelijana. Hän aloittaa sosiologian jatkotutkinnon New Hampshiren yliopistossa syksyllä, ja hän toimii CCF:n Graduate Research and Public Affairs Scholarina.