Libanon: Amal-liike, mukaan lukien toiminta- ja valvonta-alueet; erityisesti nuorten pakkokrekrytointi; toiminta, mukaan lukien tarkastuspisteet ja tiesulut Beirutissa (2011-joulukuu 2013)

Lähteiden mukaan Hizbollahin haltuunotto Länsi-Beirutissa oli ”väliaikaista” (Middle East Policy Council 2008; Guzansky ja Berti 2012, 6). Human Rights Watch lisää, että vuonna 2008 Hizbollah, Amal ja Syyrian sosialistinen kansallispuolue ”käyttivät käsiaseita ja rakettikranaatteja (RPG:t, joita usein kutsutaan B7:ksi) Beirutin tiheästi asutuilla alueilla. Näissä iskuissa kuoli ja haavoittui lukuisia siviilejä” (18.5.2008).

4. Toiminta

Professorin mukaan Amal-liikkeellä, kuten kaikilla muillakin Libanonin poliittisilla liikkeillä, on aseistettu siipi (Professori 6.12.2013). Professori lisäsi, että aseellinen siipi ”ei ole koko ajan näkyvissä, mutta se on esiintynyt kaduilla eri aikoina (viimeksi keväällä 2008)” (ibid.). Political Handbook of the Worldin mukaan ”Amal on suurelta osin riisuttu aseista viime vuosina, kun Hizbollahista tuli Israelin joukkojen ensisijainen sotilaallinen vastarinta Etelä-Libanonissa” (2013). Vastaavasti vieraileva luennoitsija totesi, että

Amal, kuten muutkin samankaltaiset ryhmät, ovat pitkälti supistaneet sotilaallista infrastruktuuriaan 1990-luvulla ja säilyttäneet vain pienemmän määrän taistelijoita, joilla on rajoitettu tehtäväkenttä; kuten liikkeen tilojen ja niiden rajojen vartiointi, turvallisuuspalvelujen tarjoaminen omille vanhemmille jäsenilleen, turvallisuuskoordinointi (naapurustotasolla) Hizbollahin, Libanonin asevoimien, sisäisten turvallisuusjoukkojen tai muiden toimijoiden kanssa jne. Vaikka Hizbullah ei täysin luota heihin, joidenkin Amalin toimijoiden tiedetään keräävän ja välittävän tiedustelutietoa naapurustostaan Hizbullahille. Laajemmassa sotilaallisessa mittakaavassa Hizbollah on 1990-luvulta lähtien monopolisoinut ensisijaisen päätöksen ryhtyä sotilaallisiin toimiin Israelia vastaan (virallinen syy, jonka vuoksi Amal, Hizbollah ja muut ryhmät ylläpitävät aseellisia ryhmiään vuoden 1990 jälkeen). Siksi Amal ei toteuttanut yksin minkäänlaista sotilaallista kampanjaa tai toimintaa vuosina 2010-2013. Amalin aseistetut jäsenet toimivat Hizbollahin erittäin järjestäytyneen miliisin reservijoukkoina. Ylimääräisen aseistetun ryhmän olemassaolo on kuitenkin avannut muille toimijoille mahdollisuuden käyttää heitä ”tarpeen mukaan”. Näin Amalin jäsenet eivät toimi Amalin itsensä puolesta vaan palkkasotureina, mukaan lukien muun muassa Syyrian tiedustelupalvelu, järjestäytyneet rikollisryhmät jne. (13.12.2013)

Tutkimusosaston konsultoimien lähteiden joukosta ei löytynyt vahvistavia tietoja tämän vastauksen aikarajojen puitteissa. Bertelsmann Stiftungin vuoden 2012 Transformation Index (BTI), joka on maailmanlaajuinen arviointi siirtymäprosesseista, osoittaa, että Hizbollah ja Amal ”ylläpitävät pysyviä ’vastarintataistelijoiden’ muodostamia sotilasjoukkoja, joihin keskushallinnolla ei ole minkäänlaista määräysvaltaa.”

Raportti nimeltä Arbitrary Detention and Torture: The Bitter Reality of Lebanon, joka perustuu neljän kansalaisjärjestön vuosina 2008-2009 tekemään tutkimukseen: Libanese Center for Human Rights (CLDH), Coordination Committee of Organizations for Voluntary Service (COSV), KAFA (Enough) Violence and Exploitation, Permanent Peace Movement (PPM), osoittaa, että

tutkimuksen aikana lähes kaikki pidätetyt, jotka oli pidätetty epäiltynä yhteistyöstä Israelin kanssa, valittivat kidutuksesta kuulustelupalveluista riippumatta. Joissakin tapauksissa Amal- ja Hizbollah-joukot osallistuvat pidätyksiin ja kiduttavat ”pidätettyjä”, joilla ei ole laillista perustetta pidätykselle, ennen kuin heidät luovutetaan Libanonin valtuutetuille yksiköille. (CLDH Jan. 2011, 25)

Raportissa lisättiin, että oli ”mahdotonta arvioida tehokkaasti Amalin ja Hizbollahin puolisotilaallisten joukkojen, jotka pidättävät ja kuulustelevat epäiltyjä – ainakin joissakin tapauksissa – ennen kuin he luovuttavat heidät toimivaltaiselle turvallisuuspalvelulle, harjoittaman kidutuksen yleisyyttä” (ibid., 29).

Lähteiden mukaan Amal-liike teki rikosilmoituksen CLDH:ta vastaan, koska se oli raportoinut pidätettyjen kidutuksesta, jota olivat harjoittaneet Amaliin yhteydessä olevat henkilöt (AI 2012; Human Rights Watch Jan. 2012, 2). Maaliskuussa 2011 yleinen syyttäjä aloitti järjestöä koskevan rikostutkinnan (ibid.; AI 2012). OMCT ilmoitti 12. lokakuuta 2011, että kaksi CLDH:n edustajaa oli joutunut ”jatkuvan oikeudellisen häirinnän kohteeksi.”

Yhdysvaltojen ihmisoikeuskäytäntöjä koskevissa maaraporteissa vuodelta 2011 todetaan, että 15. joulukuuta 2011

kahden henkilön välinen tappelu kehittyi aseelliseksi yhteenotoksi shiialaisen Amal-liikkeen jäsenten ja Syyriaa kannattavan sunniryhmän Ahbashin jäsenten välillä Beirutin Bourj Abi Haidarissa, jossa kolme ihmistä sai surmansa ja 11 loukkaantui. Libanonin asevoimat (LAF) puuttui tilanteeseen hillitäkseen yhteenottoa. (24.5.2012, 2)

Tutkimusosaston konsultoimien lähteiden joukosta ei löytynyt vahvistavia tietoja tämän vastauksen aikarajoitusten puitteissa.

Medialähteet raportoivat Amal-liikkeen ja palestiinalaisten välisistä yhteenotoista Farhatin kaupunginosassa (MTV Lebanon 30.5.2013; The Daily Star 30.5.2013), joka Daily Starin mukaan sijaitsee Beirutin eteläisissä esikaupungeissa (ibid.). Daily Star raportoi, että siellä oli ”pitkä tulitaistelu” ja käsikranaatteja käytettiin (ibid.). Daily Star lisää, että Amal-liikkeen virkamiehet kiistävät olleensa osallisina välikohtauksessa (ibid.).

4.1 Tarkastuspisteiden ja tiesulkujen käyttö Beirutissa

Professori ilmoitti, että Amal-liikkeellä on ollut aiemmin tarkastuspisteitä, mutta hänen tietojensa mukaan sillä ei tällä hetkellä ole Libanonissa muita pysyviä tarkastuspisteitä kuin muutama Verdunissa Berrin palatsin lähistöllä (Professori 6.12.2013). Hän kuitenkin lisäsi, että ”autopommi-iskujen tai levottomuuksien aikana” Amal-liike ”perustaa tarkastuspisteitä lähelle ’heidän’ asuinalueitaan” (6.12.2013). Al Jazeera raportoi 24. kesäkuuta 2013 15 kuolemantapauksesta, jotka olivat seurausta hallituksen joukkojen ja Hizbollahia vastustavan sunni-keijhin kannattajien välisistä yhteenotoista Sidonissa. Al Jazeera lisäsi, että ”kannaksia on pystytetty, jotkut Amal-liikkeen toimesta … estämään ihmisiä kulkemasta Sidonin läpi – he ovat käännyttäneet ihmisiä takaisin” (13.12.2013). Vieraileva luennoitsija viittasi siihen, että

Amal-liike ei itse harjoita sotilaallista toimintaa. Vaikka se on harvinaista, Amalin jäsenten läsnäolo tarkastuspisteillä rajoittuu toissijaiseen rooliin toisen osapuolen hallinnoimilla tarkastuspisteillä. Tällaisia tarkastuspisteitä – jos niitä ylipäätään perustetaan – saattaa olla shiia-alueilla, mutta ei koskaan seka- tai muilla ei-shiia-alueilla. (13.12.2013)

Libanonilainen sanomalehti Daily Star kertoi 19.8.2013, että Hizbollah perusti tarkastuspisteitä ja tarkasti Beirutin eteläisten esikaupunkialueiden asuinalueille saapuvia autoja ja että ”myös Amal-liike tiukensi turvatoimia Etelä-Libanonissa”.”

Professorin mukaan ”kaikki miliisit käyttävät joskus tiesulkuja, mutta ainoat pysyvät miliisien tiesulut ja/tai tarkastuspisteet ovat Hizbollahille kuuluvia (tietysti Libanonin armeijan ohella)” (6.12.2013). Vieraileva luennoitsija ilmoitti, että ”tiesulkuja käytetään Amalin tilojen ja sen johtavien virkamiesten asuinpaikkojen turvaamiseen” (13.12.2013).

5. Rekrytointi

Professorin mukaan Amal-liike ei ”värvää väkisin” ihmisiä (professori 6.12.2013). Professori totesi, että Amal rekrytoi usein shiialaistaustaisia nuoria, ”jotka ovat enimmäkseen maallisia” ja ”joita Amal houkuttelee” (ibid.). Vieraileva lehtori totesi, että

Vuoden 1990 jälkeen ei ole olemassa uskottavia raportteja siitä, että Amal turvautuisi yleisesti pakkorekrytointiin, mukaan lukien nuoret. On varmasti turvallista väittää, ettei tällaista käytäntöä ole ollut viimeisten noin kymmenen vuoden aikana. Amal rekrytoi nuoria, minkä väitetään vähentyneen viime vuosina, pääasiassa kokonaan tai osittain hallitsemiensa sosiaali- ja oppilaitosten (koulujen ja yliopistojen) verkoston, yhteisöjen edustajien tai perustamansa partiolaisjärjestön kautta. Tästä Amalia kritisoitiin eniten: houkuttelemalla nuoria nuoriso-/partiotoimintaan Amal värvää nuoria ja kouluttaa heidät asteittain tiettyihin sotilaallisiin taitoihin, kun he ovat vielä alle 18-vuotiaita. Toinen ala, jolla Amal on vahva: valtion laitokset. Amal on itse asiassa yksi niistä harvoista liikkeistä Libanonissa, jotka ovat onnistuneet hankkimaan jäseniä tai kannattajia kaikenlaisiin valtiollisiin instituutioihin. Tämä on edistänyt laajan ”Amal-verkoston” luomista lähes kaikkiin valtion laitoksiin, mikä auttaa heitä saamaan lisää jäseniä. Ei ole raportteja tai tietoja kostotoimista niitä kohtaan, jotka eivät ole halukkaita liittymään. Tällainen mahdollisuus saattaa olla olemassa joidenkin liikkeestä eroamaan halukkaiden korkea-arvoisten jäsenten tai johtoportaan jäsenten kohdalla (erityisesti jos heille on uskottu turvallisuustehtäviä), mutta ei niiden kohdalla, jotka kieltäytyvät liittymästä. (13.12.2013)

Beirutissa ilmestyvän sanomalehti Al Akhbarin mukaan Amal-liike on ilmoittanut, että se on ”edistämässä nuoremman aktivistisukupolven nousua johtotehtäviin” (Al Akhbar 23.10.2013). Al Akhbar raportoi, että he aikovat ”nopeuttaa nuorempien, erityisesti yliopistoista tulevien puolueen jäsenten etenemistä ohittamalla nykyisen byrokraattisen käytännön, jonka mukaan heidän on palveltava pitkään järjestön alemmissa riveissä ennen kuin he pääsevät edes keskitason tehtäviin” (ibid.). Al Akhbar kertoo myös, että Amal aikoo perustaa pysyvän koulutuskoulun uusille jäsenille ja kehittää partiolaisten kaltaisia nuorisoryhmiä ”kääntääkseen Hizbollahille viime vuosina tapahtuneen jäsenkadon” (ibid.). International Crisis Group toteaa, että ”ver aikaa Amalin vaikutusvalta shiiojen keskuudessa väheni dramaattisesti Hizbollahin kasvaessa” (22.11.2012).

6. Yksittäisten henkilöiden kohteeksi joutuminen

Vieraileva luennoitsija totesi, että

mahdollisuus siihen, että joku joutuu Amalin hyökkäyksen kohteeksi tai pahoinpitelyn kohteeksi, rajoittuu seuraaviin tapauskohtaisiin skenaarioihin:

Henkilöllä epäillään olevan yhteyksiä Israelin tiedustelupalveluun, radikaaleihin sunniliikkeisiin tai terroristiryhmään, jolla on vihamielinen agenda Amalia (tai sen liittolaisia) kohtaan. Tässä tapauksessa, jos Amalin jäsenet tietävät tällaisesta henkilöstä, he menevät pidättämään hänet, pidättävät hänet jonkin aikaa (muutamasta tunnista muutamaan päivään) ja luovuttavat hänet sitten joko Hizbullahille tai Libanonin armeijan tiedusteluosastolle. Amalissa tapahtuvan pidätyksen aikana on hyvin todennäköistä, että henkilöä pahoinpidellään tai häntä kidutetaan tai kohdellaan kidutuksella, halventavalla tai muulla epäinhimillisellä tavalla.

Henkilö on henkilökohtaisessa konfliktissa vaikutusvaltaisen Amal-johtajan/-kaderin kanssa: tässä tapauksessa kyse olisi pikemminkin pelottelusta kuin varsinaisesta pidätyksestä ja vangitsemisesta. Pidätysaika olisi parista tunnista pariin päivään. Tässä tapauksessa sovelletaan samoja huonon kohtelun riskejä (ks. a).

Yksi tai useampi Amalin jäsen toimii palkkasoturina järjestäytyneelle rikollisryhmälle. Tämä tarkoittaa, että kyse ei ole enää poliittisesti perustellusta pidätyksestä vaan lähempänä tavanomaista kidnappausta, johon liittyy lunnaita tai muita vaatimuksia. Pidätysaika ja -ehdot riippuvat tässä tapauksessa ”toimeksiantajan” tahdosta sekä toimeksiantajan ja panttivangin perheen välisten neuvottelujen kulusta.

Vielä yksi huomautus tähän liittyen: Amal-liikkeen ja useimpien palestiinalaisten aseellisten ryhmien, erityisesti Tyrissä, Sidonissa ja Beirutissa toimivien ryhmien välillä on ollut konflikteja. Tämä tekee palestiinalaisista, riippumatta siitä, kuuluvatko he johonkin edellä kuvatuista kolmesta kategoriasta vai eivät, haavoittuvampia Amalin jäsenten häirinnälle erityisesti alueilla, joilla Amalilla on jonkin verran vaikutusvaltaa (13.12.2013).

Professori totesi vastaavasti, että Amal-liikkeellä on ”historiaa palestiinalaisten pahoinpitelystä” (6.12.2013). 2013).

7. Syytökset rankaisemattomuudesta

International Crisis Group raportoi, että kahden sanomalehden, Al-Akhbarin ja As-Safirin, mukaan vallitsee ”tunne, että Hizbollahiin ja Amaliin läheisesti sidoksissa olevat henkilöt ovat lain ulottumattomissa, he ovat vastuuvapaita ja rangaistukselta immuuneja” (22.11.2012, 26). Kansainvälinen kriisiryhmä totesi 22. marraskuuta 2012, että ”sotilastuomioistuinta, pääsihteeriä, lentokentän turvallisuusosastoa sekä useita kriittisiä armeijan virkoja johtavat tällä hetkellä henkilöt, joilla on läheiset siteet Hizbollahiin tai sen liittolaisiin” (11). Euroopan ulkosuhteiden neuvoston (European Council on Foreign Relations), yleiseurooppalaisen ajatushautomon, mukaan eteläisen Sidonin kaupungin salafistijohtaja, joka ”tuomitsee Hizbollahin”, sanoi, että Hizbollah ja Amal ”kontrolloivat valtiota, antavat työpaikkoja omalle kansalleen, kun taas oma väkemme on työtön, ja hyökkäävät meitä vastaan kaikilla rintamilla, kun taas hallitus ei tee mitään” (syyskuulta 2012, s. 4, 12). Tutkimusosaston konsultoimista lähteistä ei löytynyt vahvistavia tietoja tämän vastauksen aikarajoitusten puitteissa.

Tämä vastaus laadittiin tutkittuaan tutkimusosaston tällä hetkellä käytettävissä olevia julkisesti saatavilla olevia tietoja aikarajoitusten puitteissa. Tämä vastaus ei ole eikä sen ole tarkoituskaan olla ratkaiseva minkään yksittäisen pakolaisasemaa koskevan hakemuksen perusteiden osalta. Jäljempänä on luettelo lähteistä, joita käytettiin tätä tietopyyntöä tutkittaessa.

Al Akhbar. 23. lokakuuta 2013. Amal Khalil. ”Libanon: Berri vaatii muutoksia Amalissa”.

Al Jazeera. 24. kesäkuuta 2013. ”Kuolettavat taistelut jatkuvat Libanonissa”.

Amnesty International (AI). 4. elokuuta 2011. ”Libanon: Lopettakaa kidutusta dokumentoivan ihmisoikeusaktivistin häirintä.”

Bertelsmann Stiftung. 2012. ”Libanon Country Report.” Bertelsmann Stiftungin Transformation Index.

Conciliation Resources. 2012. ”Sovinto, uudistus ja joustavuus: Positive Peace for Lebanon.” Accord: An International Review of Peace Initiatives. Numero 24.

_____. N.d. ”Tietoa meistä.”

The Daily Star. 19. elokuuta 2013. Youssef Diab ja Mohammed Zaatari. ”Turvallisuusjoukot tunnistivat lisää pommi-epäiltyjä”. (Factiva)

_____. 30. toukokuuta 2013. ”Tension Grips Suburbs After Beirut Shootout Shootout”.

European Council on Foreign Relations (ECFR). Syyskuu 2012. Julien Barnes-Dacey. Libanon: Containing Spillover from Syria.

Human Rights Watch. Tammikuu 2012. ”Libanon.” Maailmanraportti 2013.

_____. Tammikuu 2009. ”Libanon.” World Report 2009.

_____. 18. toukokuuta 2008. ”Libanon: Qatarin poliittisissa keskusteluissa pitäisi puuttua väärinkäytöksiin.”

International Crisis Group. 13. toukokuuta 2013. Too Close for Comfort: Syrians in Lebanon.

_____. 22. marraskuuta 2012. Epävarma tasapainoilu: Libanon and the Syrian Conflict.

The Jamestown Foundation. 2. marraskuuta 2012. Nicholas Heras. ”Mikä on Hizbollahin rooli Syyrian kriisissä?”. TerrorismMonitor. Volume 10, Issue 20.

_____. N.d. ”Tietoa meistä.”

Lebanese Center for Human Rights (CLDH), Coordination Committee of the Organizations for Voluntary Service (COSV), KAFA (Enough) Violence and Exploitation, Permanent Peace Movement (PPM). Tammikuu 2011. Mielivaltaiset pidätykset ja kidutus: Libanonin katkera todellisuus.

MTV Lebanon. 30. toukokuuta 2013. ”Kovia yhteenottoja Amal-liikkeen ja palestiinalaisten välillä Farhatin naapurustossa Sportive Cityn ympäristössä”.

Naharnet. 3. elokuuta 2011. ”Hizbullahin ja Amalin yhteenotot Adeissehissa ratkaistu”.

_____. N.d. ”Tietoa Naharnetista”.

National Consortium for the Study of Terrorism and Responses to Terrorism (START). N.d. ”Amal.”

Political Handbook of the World (PHW). 2013. ”Libanon.”

Professori, Lontoon yliopisto. 6. joulukuuta 2013. Kirjeenvaihto tutkimusosaston kanssa.

_____. 24. toukokuuta 2012. Ulkoministeriö. ”Libanon.” Ihmisoikeuskäytäntöjä koskevat maaraportit vuodelta 2011.

Vieraileva lehtori, Saint Joseph University, Beirut. 13. joulukuuta 2013. Tutkimusosastolle lähetetty kirjeenvaihto.

World Organisation Against Torture (OMCT). 12. lokakuuta 2011. ”Libanon: Jatkuva oikeudellinen häirintä Libanonin ihmisoikeuskeskuksen kahta edustajaa vastaan.”.

Ya Libnan. 9. marraskuuta 2013. ”2 haavoittui Hizbollahin ja Amalin yhteenotossa Etelä-Libanonissa.”

Lisälähteet, joita on kuultu

Suulliset lähteet: Yritykset ottaa yhteyttä seuraaviin henkilöihin ja järjestöihin eivät onnistuneet tämän vastauksen aikarajoitusten puitteissa: Al Karama; Lähi-idän ja Välimeren historian apulaisprofessori, Toronton yliopisto; valtiotieteiden apulaisprofessori, Toronton yliopisto; Kanada – Libanonin suurlähetystö; Carnegie Middle East Center; Centre for Lebanese Studies; Middle East Institute. Seuraavat henkilöt ja organisaatiot eivät voineet antaa tietoja tätä vastausta varten: Johtaja, Issam Fares Institute for Public Policy and International Affairs, American University of Beirut; Human Rights Watch; Libanese Center for Human Rights (CLDH); Poliittisten tutkimusten professori, American University of Beirut.

Internetsivustot, mukaan lukien: Kanada – Public Safety; ecoi.net; Factiva; GlobalSecurity.org; Jane’s Intelligence Review; Libanon – Libanonin hallitus, kansallinen uutistoimisto; Libanese Center for Human Rights; Minority Rights Group International; Yhdistyneet Kansakunnat – Refworld; Yhdysvallat – Bureau of Counterterrorism.

.