Linking risk factors and outcomes in autism spectrum disorder: is there there evidence for resilience?

Abstract

Autismikirjon häiriö (tässä autismi) on yksi monista päällekkäisistä neurologisista kehityshäiriöistä, joiden vaikutukset eri yksilöihin vaihtelevat. Tämä vaihtelevuus johtuu biologisten ja ei-biologisten riskitekijöiden dynaamisesta vuorovaikutuksesta, joka johtaa yksilöiden lisääntyvään eriytymiseen ajan myötä. Vaikka tämä erilaistuminen jatkuu pitkälle aikuisuuteen asti, aivot ja käyttäytyminen kehittyvät nopeasti pikkulapsiaikana, jolloin autismin ensimmäiset merkit ja oireet ilmaantuvat. Tässä katsauksessa käsitellään autismiin ja sen kanssa päällekkäisiin neurologisiin kehityshäiriöihin johtavien syy-seuraussuhteiden ymmärtämisessä saavutettua edistystä. Tutkimuksessa kartoitetaan myös aivojen ja käyttäytymisen kehityskulkuja joissakin riskiryhmissä, nimittäin autismikirjon lasten myöhemmin syntyneissä sisaruksissa ja/tai kehitysongelmien vuoksi hoitoon lähetetyissä pikkulapsissa. Tästä tiedosta on ollut hyötyä, kun on parannettu varhaista tunnistamista ja selvitetty, ovatko kohdennetut toimenpiteet toteutettavissa vauvojen riskiryhmille ennen oireiden ilmaantumista. Tietämyksessä on kuitenkin edelleen keskeisiä puutteita, kuten sellaisten (biologisten tai ympäristöön liittyvien) suojaavien tekijöiden löytäminen, jotka voivat lieventää riskin vaikutusta. Myös riskitekijöiden ja seurausten välisten yhteyksien taustalla olevat dynaamiset mekanismit vaativat lisätutkimusta. Tällaisia ovat muun muassa sietokyvyn prosessit, jotka voivat selittää, miksi jotkut autismin riskiryhmään kuuluvat henkilöt saavuttavat odotettua paremmat tulokset. Näiden tietämyspuutteiden korjaaminen auttaisi tarjoamaan varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen välineitä, jotka heijastavat dynaamisia kehityskulkuja riskistä tuloksiin.