Louisvillen roomalaiskatolinen arkkihiippakunta
8. huhtikuuta 1808 paavi Pius VII perusti samanaikaisesti Bardstownin, Bostonin, New Yorkin ja Philadelphian hiippakunnat Baltimoren roomalaiskatoliselta arkkihiippakunnalta otetulle alueelle ja korotti samalla Baltimoren hiippakunnan metropoliittiseksi arkkihiippakunnaksi, jonka alaisuuteen kuuluivat neljä uutta hiippakuntaa. Kentuckyn Bardstown oli tuohon aikaan kukoistava rajaseutu. (Paavi Benedictus XVI:n vierailulla Yhdysvaltoihin huhtikuussa 2008 vietettiin tämän tapahtuman kaksisataavuotispäivää). Bardstownin hiippakunnan alkuperäiseen alueeseen kuului suurin osa Kentuckyn, Tennesseen, Missourin, Illinoisin, Indianan, Ohion ja Michiganin uusista osavaltioista – Amerikan läntiset alueet Mississippijokeen ja vuoden 1803 Louisianan ostoon asti. Sama paavi nimitti Benedict Joseph Flaget’n Bardstownin ensimmäiseksi piispaksi.
Piispa Flaget’n johdolla uusi hiippakunta aloitti Pyhän Joosefin katedraalin rakennustyöt vuonna 1816 ja vietti ensimmäisen messun rakennuksessa vuonna 1819, vaikka rakennustyöt jatkuivatkin vuoteen 1823 asti. Tämä rakennus toimi edelleen seurakuntakirkkona sen jälkeen, kun tuomiokapituli siirrettiin Louisvilleen (ks. jäljempänä). Paavi Johannes Paavali II nimitti sen 18. heinäkuuta 2001 pieneksi basilikaksi.
Kesäkuun 19. päivänä 1821 paavi Puis VII perusti Cincinnatin hiippakunnan ja otti sen alueen Bardstownin hiippakunnasta. Sen alkuperäinen alue käsitti koko nykyisen Ohion, Michiganin, Wisconsinin ja Minnesotan osavaltiot sekä osia Mississippi-joen itäpuolella sijaitsevista Pohjois-Dakotan ja Etelä-Dakotan osavaltioista.
6. toukokuuta 1834 paavi Gregorius XVI pystytti Vincennesin hiippakunnan ottaen sen alueen Bardstownin hiippakunnasta. Uuden hiippakunnan alue käsitti nykyisen Indianan osavaltion ja Illinoisin itäosan.
28. heinäkuuta 1837 sama paavi pystytti Louisvillen hiippakunnan ottaen sen alueen Bardstownin hiippakunnasta. Uuden hiippakunnan alue käsitti nykyisen Kentuckyn osavaltion. Tällä toimella Bardstownin hiippakunnan alue pieneni nykyisen Kentuckyn osavaltion alueelle.
13. helmikuuta 1841 sama paavi siirsi tuomiokapitulin Bardstownista Louisvilleen, muutti hiippakunnan nimen Louisvillen hiippakunnaksi ja nimitti Louisvillen Pyhän Louisin kirkon sen uudeksi katedraaliksi. Piispa Flaget päätti kuitenkin vuonna 1849, että hiippakunta tarvitsi uuden katedraalin, ja aloitti katedraalin (Cathedral of the Assumption) rakentamisen, mutta kuoli 11. helmikuuta 1850, muutama kuukausi kulmakiven laskemisen jälkeen, ja jätti rakennustyön loppuunsaattamisen seuraajalleen, piispa Martin John Spaldingille. Piispa Spalding vihki uuden katedraalin käyttöön 3. lokakuuta 1852. Uusi katedraali rakennettiin Pyhän Ludvigin katedraalin ympärille, joka sitten purettiin ja kannettiin pala palalta ulos suuremman rakennuksen ovista.
Paavi Pius IX perusti 29. heinäkuuta 1853 Covingtonin hiippakunnan ja otti sen alkuperäisen alueen, Kentuckyn itäosan, Louisvillen hiippakunnasta.
Ranskalaisilla saattoi olla aluksi vaikutusvaltaa Louisvillen alueen roomalaiskatolisen yhteisön muodostumisessa, mutta Saksasta tulleet maahanmuuttajat muodostivat lopulta suurimman osan arkkihiippakunnan kommunikaattorivoimasta myöhemmin 1800-luvun puolivälissä, erityisesti Louisvillen kaupungissa. Suuri osa Louisvillen kaakkoispuolella sijaitsevien alueiden katolisesta väestöstä on kuitenkin englantilaista alkuperää ja koostuu Marylandiin siirtomaa-aikana alun perin asettuneiden uskottomien jälkeläisistä.
9. joulukuuta 1937 paavi Pius XI perusti Owensboron hiippakunnan, ottamalla sen alueen, Kentuckyn länsiosan, Louisvillen hiippakunnasta ja korottamalla samalla Louisvillen hiippakunnan metropoliittiseksi arkkihiippakunnaksi. ja osoittamalla Covingtonin hiippakunnan, uuden Owensboron hiippakunnan ja Nashvillen hiippakunnan.
Kesäkuun 20. päivänä 1970 paavi Paavali VI perusti Memphisin hiippakunnan ottamalla sen alueen, Tennesseen osavaltion länsiosan, Nashvillen hiippakunnasta ja tekemällä siitä toisen Louisvillen arkkihiippakunnan suffragaanin.
Tammikuun 14. päivänä 1988 paavi Johannes Paavali II perusti Lexingtonin hiippakunnan ottamalla sen alueen Louisvillen arkkihiippakunnasta ja Covingtonin hiippakunnasta ja tekemällä siitä Louisvillen arkkihiippakunnan toisen suffragaanin. Tällä toimella perustettiin Louisvillen arkkihiippakunnan nykyinen alue.
Sama paavi perusti 27. toukokuuta 1988 Knoxvillen hiippakunnan ottamalla sen alueen, Tennesseen osavaltion itäosan, Nashvillen hiippakunnasta ja tekemällä siitä Louisvillen arkkihiippakunnan ylimääräisen suffragaanin. Tällä toimella perustettiin Louisvillen metropoliprovinssin nykyinen kokoonpano.
Seksuaalinen hyväksikäyttöEdit
Louisvillen arkkihiippakunta maksoi vuonna 2003 suoraan omasta varallisuudestaan 25,7 miljoonaa dollaria sovitellakseen syytöksiä, jotka koskivat sen papiston harjoittamaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttöä koskevat ilmoitukset ulottuivat 1940-luvulle asti, niiden väitettiin jatkuneen vuoteen 1997 asti ja koskivat 34 pappia, kahta uskonveljeä ja kolmea maallikkoa. Vuonna 2009 Covingtonin hiippakunta maksoi 243 uhrille keskimäärin 254 000 dollaria sen jälkeen, kun he olivat joutuneet 35 papin uhriksi. Kokonaiskorvaus, 79 miljoonaa dollaria, oli kuudenneksi suurin Yhdysvalloissa (vuonna 2017).
Vuonna 2019 isä Joseph Hemmerle, joka tuomittiin vuonna 2016 kymmenenvuotiaan pojan hyväksikäytöstä Camp Tall Trees -kesäleirillä vuonna 1973 palvellessaan, hävisi valituksensa. Hemmerle, jolta myös evättiin ehdonalainen vapautus vuonna 2017, istuu tästä rikoksesta seitsemän vuoden vankeusrangaistusta, jota suositeltiin hänen tuomionsa jälkeen. Vuonna 2017 hän sai kaksi vuotta lisää tunnustettuaan syyllisyytensä toisen pojan ahdisteluun Camp Tall Trees -leirillä vuosina 1977 ja 1978.