Maapähkinävoin pelko Fobia – Arachibutyrofobia
Mieli on monimutkainen asia; ihminen ei ole vielä täysin ymmärtänyt sen koukeroita. Maailmassa on monia outoja ja oudolta kuulostavia fobioita, ja osa niistä on todella olemassa. Oletko kuullut Lunafobiasta – kuunvalon kosketuksen pelosta, Pupafobiasta – äärimmäisestä nukkekammosta tai Binifobiasta – kaksosten pelosta? Samoin on olemassa pelko siitä, että maapähkinävoi tarttuu suupieliin, ja se tunnetaan nimellä arachibutyrofobia. Tässä oppaassa tutkimme kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää tästä monimutkaisesta ja oudosta pelosta.
Mitä on arachibutyrofobia?
Sana Arachibutyrofobia on yhdistelmä puolankielisestä sanasta, joka tarkoittaa maapähkinöitä-arachidowe, ja kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat voita-voutyro ja phobos/fovos, joka tarkoittaa pelkoa tai inhoa. Termi Arachibutyrofobia tarkoittaa siis maapähkinävoin pelkoa. Laajemmassa yhteydessä tämä pelko voi liittyä tukehtumisen pelkoon tai pelkoon siitä, että ruoka tarttuu suupieliin. Jotkut sanovat, että pelon keksi fiktiivisesti tai humoristisesti sarjakuvapiirtäjä Charles M. Schulz sarjakuvassaan Peanuts. Tämä fobia on kuitenkin olemassa, ja on ihmisiä, jotka kärsivät siitä.
Pähkinävoi- ja hyytelövoileivät (PB&J) tulivat kuuluisiksi toisen maailmansodan aikana, kun sotilaille annettiin tätä ateriaa täydellisen ravinnon saamiseksi. Nykyään tästä ruoasta on tullut amerikkalainen klassikko; miljoonat koululaiset maassa kantavat PB&J-voileipiä lounaaksi. On arvioitu, että keskimääräinen amerikkalainen koululainen syö noin 1500 PB&J-voileipää valmistumiseensa mennessä. Parasta on, että tätä amerikkalaista perusruokaa voi syödä mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Runsas kermainen tai lohkeileva maapähkinävoi antaa runsaasti ravintoa, kun taas hyytelö antaa makua. Tästä ruoasta on monia variaatioita – jotkut rakastavat jopa pilkottuja banaaneja tässä yhdistelmässä.
Lääkärit eivät tiedä, mikä tarkalleen ottaen aiheuttaa fobian – kyse on vain siitä, että se, mitä monet meistä pitävät itsestäänselvyytenä, foobikko ei voi kuvitella tekevänsä. Monet psykiatrit uskovat nykyään, että kuten monet muutkin pelot, myös maapähkinävoin tarttumisen pelko suun kattoon voi olla ajan myötä opittua. Foobikon mielessä on jatkuva yhteys maapähkinävoin syömisen ja pelon, ahdistuksen, jännityksen jne. tunteen välillä. Tämä saattaa johtua assosiaation kautta tapahtuvasta ehdollistumisesta. Hän on ehkä jossain vaiheessa tukehtunut maapähkinävoihin tai nähnyt jonkun tukehtuvan niihin. Maapähkinävoi on tahmeaa, ja sitä on vaikea poistaa suusta. Tämä voi joskus johtaa pahoinvointiin tai oksenteluun. Tällainen kokemus voi johtaa pysyvään pelkoon maapähkinävoin syömistä kohtaan. Myös lapsuuden traumaattiset tapahtumat voivat liittyä tähän pelkoon.
Arachibutyrofobian oireet
Fyysiset oireet
- Hikoilu
- Palpitaatio
- Käsien tai puheen vapina
- Hengenahdistus ja rintakehän kireys
- Huimaus. tai pyörrytyksestä
- Vatsan uppoaminen
- Heikot/kumeat polvet
- Pahoinvointi
- Hämärtynyt näkö
Psykologiset oireet
Voi kokea jopa seuraavia psykologisia oireita:
- Kyvyttömyys ajatella selkeästi
- Lamaantumisen tunne
- Katastrofaaliset ajatukset, kuten ’tukehdun kuoliaaksi, oksennan, nolaan tai huijaan itseäni tai kuolen’.
Nämä oireet voivat saada henkilön pysyvästi luopumaan maapähkinävoista. Sanomattakin on selvää, etteivät kaikki ymmärrä häntä ja tämä voi tehdä hänestä pilkan kohteen.
Arachibutyrofobian hoito
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tämän fobian yleisin hoito – se auttaa foobikkoa tunnistamaan todelliset ja epätodelliset ajatusmallit. Potilaat voivat myös hakeutua altistusterapiaan, jossa opetetaan asteittaista herkistymistä pelätylle ärsykkeelle – tässä tapauksessa maapähkinävoin syömiselle. Voi myös kokeilla stressinhallintatekniikoita, joihin kuuluvat positiivinen visualisointi, meditaatio ja rentoutuminen.
Ryhmäterapia on toinen hyvä vaihtoehto maapähkinävoin pelon voittamiseen – ryhmä saa tuntemaan itsensä vähemmän eristetyksi ja tarjoaa tukea ja selviytymiskeinoja. Se on myös paikka oppia ja harjoitella sosiaalisia taitoja.
Muihin arachibutyrofobian hoitomuotoihin kuuluvat NLP eli neurolingvistinen ohjelmointi, silmäliikkeiden desensitisaatio ja jälleenkäsittely, jooga ja meditaatio, kasviperäiset lisäravinteet ja kehotyöskentely tai hierontaterapia.
Äärimmäistapauksiin on saatavilla myös monenlaista lääkitystä, mukaan lukien SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin oton estäjät) ja rauhoittavat lääkkeet. Niitä on kuitenkin käytettävä viimeisenä keinona sivuvaikutusten vuoksi.
Monialainen lähestymistapa on tehokkain fobiatapauksissa – henkilö voi aloittaa psykoterapian, liittyä liikuntaohjelmaan, ilmoittautua tukiryhmään ja rajoittaa kofeiinin saantia. Loppujen lopuksi on yksilön tehtävä merkittäviä elämänmuutoksia, jotka helpottavat paranemista.