Management of ASCUS findings in Papanicolaou smears. A retrospective study
Tavoite: Epätyypilliset, määrittelemättömän merkityksen omaavat levyepiteelisolut (Atypical squamous cells of undetermined significance, ASCUS) ovat kohdunkaulan sytologinen löydöskategoria, joka viittaa levyepiteelin sisäisiin leesioihin, mutta ei ole definitiivinen. ASCUS on edelleen epätäydellisesti kuvattu kokonaisuus, ja sen osuus on jopa 5-10 prosenttia raportoiduista Papanicolaou (Pap) -näytteistä. Niiden naisten hoito, joilla on tällainen sytologinen löydös, on edelleen kiistanalaista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida sytologian laboratoriolöydöksiä ASCUS-diagnoosin osalta käyttämällä kohdunkaulan Pap-näytteitä ja kolposkooppisia biopsioita sekä niiden hoitoa.
Materiaalit ja menetelmät: Tämä on retrospektiivinen tutkimus potilaista, joilla oli ASCUS Pap-levyjä, jotka otettiin tammikuun 2010 ja joulukuun 2010 välisenä aikana Aretaieionin sairaalan toisella synnytys- ja naistentautien osastolla.
Tulokset: Lisäksi seitsemän potilasta, joiden Pap-malja oli sytologisesti diagnosoitu ASCUS:ksi, ohjattiin muilta klinikoilta, joten tarkasteltavaksi saatiin yhteensä 42 tapausta, joilla oli kuvaileva ASCUS-diagnoosi. Näistä 42 tapauksesta kahdeksaa ei tutkittu, koska ne olivat joko kadonneet seurannassa tai niistä ei ollut saatavilla tietoja. Loput 34/42 potilasta arvioitiin kolposkooppisella tutkimuksella ja tarvittaessa otettiin biopsiat. ASCUS:n suhde matala-asteiseen levyepiteelin sisäiseen leesioon (LGSIL), korkea-asteiseen levyepiteelin sisäiseen leesioon (HGSIL) tai levyepiteelisyöpään (SCC) oli 5/34, 1/34 ja 0/34. Kolposkopiassa arvioitujen 34 ASCUS-tapauksen ikäjakauma vaihteli 22-54 vuoden välillä. Kahdeksalla tapauksella 34:stä ei ollut lasta, 7/34 oli primigravida, 18/34 oli secondi-gravida, ja 1/34:llä oli neljä lasta. Neljä tapauksista 34:stä oli postmenopausaalisia, 3/34:llä ei ollut aiempaa epänormaalia verenvuotoa, 21/34 oli tupakoitsijoita, 6/34 käytti suun kautta otettavia ehkäisyvälineitä, 2/34 käytti kohdunsisäisiä ehkäisyvälineitä, 1/34 käytti hormonikorvaushoitoa, 4/34:llä oli ollut aiempia epänormaaleja papa-analyysejä, joissa oli todettu humaanin papilloomaviruksen (HPV) aiheuttamia poikkeavuuksia, tai 1/34:llä oli aiempia syöpäkohtauksia (rintasyöpä). Kolposkopia ei tuottanut tulosta 4/34 potilaalla, kun taas 8/34 tapauksessa Schillerin ja etikkahapon testit olivat negatiivisia ja myös kolposkopia oli normaali. Tarttuvia organismeja löydettiin 8/34 potilaalta, joilla oli ASCUS, mukaan lukien actinomyces (1/8), trichomonas (5/8) ja candida albicans (2/8). Histologisissa testeissä todettiin 16/34 koilosytoositapausta, 5/34 LGSIL, 1/34 HGSIL ja 0/34 SCC.
Päätelmät: Dilemma ASCUS-diagnoosin saaneiden potilaiden hoidossa on edelleen merkittävä ongelma kliinikoille.