Marie-François-Xavier Bichat

Marie-François-Xavier Bichat, (s. marrask. 14.11.1771, Thoirette, Ranska-kuollut 22.7.1802, Lyon), ranskalainen anatomi ja fysiologi, jonka systemaattinen ihmiskudosten tutkimus auttoi perustamaan histologian tieteen.

Bichat opiskeli anatomiaa ja kirurgiaa Lyonissa sijaitsevan Hôtel Dieun ylilääkärin Marc-Antoine Petitin johdolla. Vuonna 1793 hänestä tuli Pariisin kirurgin ja anatomin Pierre-Joseph Desault’n oppilas, sitten assistentti. Opettajansa kuoltua vuonna 1795 Bichat viimeisteli Desault’n Journal de chirurgie -teoksen neljännen niteen ja lisäsi siihen kirjoittajan elämäkerralliset muistelmat.

Sen lisäksi, että Bichat teki havaintojaan potilaiden vuodeosastolla Hôtel Dieussa, hän tutki kuolemanjälkeisiä muutoksia, joita sairaudet aiheuttivat eri elimissä. Ilman tietoa solusta elävien olentojen toiminnallisena yksikkönä hän oli ensimmäisten joukossa visualisoimassa elimistön elinten muodostuvan yksinkertaisten, toiminnallisten yksiköiden eli kudosten erilaistumisen kautta. Tätä näkemystä hän kehitti teoksessaan Traité des membranes (1800; ”Tutkielma kalvoista”). Vaikka Bichat ei käyttänyt mikroskooppia, hän erotti 21 erilaista kudostyyppiä, jotka muodostavat kehon elimiä erilaisissa yhdistelmissä. Hänen Recherches physiologiques sur la vie et la mort (1800; ”Fysiologisia tutkimuksia elämästä ja kuolemasta”) seurasi Anatomie générale (1801). Hän julkaisi Anatomie descriptive -teoksen kaksi ensimmäistä nidettä vuosina 1801-03, ja kolmannen niteen täydensivät hänen oppilaansa hänen kuolemansa jälkeen. Napoleonin määräyksestä hänen rintakuvansa asetettiin yhdessä Desault’n rintakuvan kanssa Hôtel Dieuhun.