Mennoniittien siunaukset

Vähemmistö meistä varmaan kuvittelee mennoniitti- ja amish-uskontoon kuuluvat yksityisiksi, ahkeriksi, perhekeskeisiksi, epäitsekkäiksi ja täysin omistautuneiksi seurakuntayhteisöilleen. Se, mitä en ole koskaan yhdistänyt näihin äärikonservatiivisesti pukeutuneisiin ystävällisiin ihmisiin, on täysin varustettu ja hyvin koulutettu katastrofien etsintä- ja pelastusryhmä.

Mennoniittisen katastrofipalvelun Arkansasin etsintä- ja pelastusryhmä muodostettiin vuonna 2010 24:stä mennoniitti- ja amisivapaaehtoisesta avustamaan kaikissa etsintätilanteissa. Ryhmä sijaitsee Berryvillessä, ja sen miehitys vaihtelee iältään teini-ikäisistä 40-vuotiaisiin, ja siitä on tullut Bethel Amish Mennonite Church -seurakunnan alaisuudessa toimiva ryhmä. Se on heidän ainutlaatuinen tapansa palvella ja ”todistaa paikallisille ja ympäröiville yhteisöille.”

Heille kykyä auttaa muita kuvataan vain siunaukseksi.

Mennoniittiryhmän perustaminen oli järkevää vain siksi, että paikalliset viranomaiset pyysivät jatkuvasti yhteisöltä apua, koska ryhmällä oli halukasta työvoimaa. Lisäksi jo pelkkä ajatus siitä, että lähdetään auttamaan muita hädässä olevia, sopi hyvin yhteen mennoniitti-amishien kristillisten uskomusten kanssa.

”Vuosien varrella oli aikoja, jolloin kutsuimme vähintään 80 mennoniittia muista yhteisöistä auttamaan suurissa etsinnöissä”, sanoi Ted Hostetler Berryvillestä, joka johtaa ryhmää.

Ensimmäinen suuri kokemus etsinnöistä tuli itse asiassa muutamaa vuotta aiemmin, 1990-luvun puolivälissä, kun mennoniittiyhteisöä pyydettiin auttamaan tiheässä metsässä kadonneen iäkkään arkansasilaisen miehen etsinnöissä. Hostetler sanoi tuon kokemuksen jälkeen: ”Päätimme, että meidän olisi parempi olla organisoituneempia ja olla parempia siinä, mitä teemme.”

Tämän ensimmäisen etsintä- ja pelastusryhmävuoden aikana mennoniitit osallistuivat viiteen etsintäoperaatioon, joissa etsittiin enimmäkseen eri syistä kadonneita nuoria. Nuo viisi operaatiota toivat esiin lukuisia mennoniittivapaaehtoisia, jotka tekivät yhteensä lähes 1200 etsintätuntia.

Kuusi vuotta myöhemmin ryhmä vastaa nykyään 12-18 puheluun vuodessa, ja se on paremmin varustautunut, vaikkakin se tarvitsee aina uusinta teknologiaa.

”Erikoisalamme on tullut vedenalaiset etsinnät”, Hostetler sanoi. ”Meillä on kaikuluotain ja teemme tiivistä yhteistyötä Bentonin piirikunnan sukellusryhmän ja muiden kanssa.”

He ovat myös tulleet taitaviksi etsintöjen järjestämisessä ja suorittamisessa maallisen Tri-County Search and Rescue -ryhmän jäseninä.

Glenn Wheeler, Newtonin piirikunnan sheriffin toimiston tutkija, joka on toiminut viiden vuoden ajan Newtonin piirikunnan etsintä- ja pelastusryhmän koordinaattorina, koordinoi usein etsintöjä vuoristoisissa ja metsäisissä Ozarksin osavaltioissa Jasperin ympäristössä.

Hän näkee, että vain kymmenen mennoniittiryhmän jäsentä on etsintäpaikalla ”kuin 20 muuta vapaaehtoista.”

”Heidän organisointikykynsä, työmoraalinsa ja palvelijasydämensä ovat parempia kuin useimmilla, joiden kanssa työskentelemme”, Wheeler sanoi.

Jokainen etsintä on Hostetlerille ja hänen tiimilleen tunteikas. He tuntevat poikkeuksetta surun murtamien perheiden ahdistuksen.

Vuoden 2013 vedenalaiset etsinnät 28-vuotiaan Michael Burtonin ruumiin löytämiseksi Beaver-järven Starkey-saaren edustalla sijaitsevasta syvästä ja petollisesta poukamasta olivat vaikeimpia ja intensiivisimpiä, hän kertoi minulle. Tuossa yrityksessä Hostetlerin ryhmä liittyi noin 20 muun sukeltajan kanssa etsimään viikkojen ajan Burtonia, joka katosi vapaasukelluksen aikana ystävänsä kanssa, kun he harppusukelsivat ilman hengityspulloja.

”Se, ettei ketään löydy, on yksi vaikeimmista asioista”, hän sanoi. ”Vietimme monta yötä noiden kolmen viikon aikana etsien kaikuluotaimella. Kun hänen ruumiinsa löytyi, se oli niin suuri helpotus. Vajaa vuosi myöhemmin perhe tuli Nebraskasta järjestämään suuret kiitosjuhlat ja aterian. Tilaisuuteen osallistui lähes 100 ihmistä. Oli suuri siunaus tavata perhe, ja perheelle oli parantavaa tavata osa etsintäporukasta.”

Suurin osa ryhmän etsinnöistä keskittyy Buffalo National Riveriin ja sen ympärille. Näin ollen mennoniittiryhmä tekee tiivistä yhteistyötä National Park Servicen kanssa. ”Mutta lähes vuosittain vastaamme myös kutsuihin Carrollin, Madisonin, Newtonin, Washingtonin ja Bentonin piirikunnissa.”

Kysyin, mitä hän ja hänen tiiminsä jäsenet ajattelevat panostamastaan ajasta ja vaivasta. Noun, jonka puoleen hän jälleen kääntyi, oli muuttumaton. ”On ollut todellinen siunaus, että eri yhteisöt ovat antaneet meidän auttaa heitä tällä tavoin. On myös siunaus pystyä auttamaan läheisen löytämisessä tai saattaa asia päätökseen löytämällä läheinen takaisin.”

Kuten jokaisen vapaaehtoisryhmän, joka tarjoaa julkista palvelua tuotteen sijaan, tiimin on luotettava toisten anteliaisuuteen, jotka uskovat siihen, mitä he tekevät sydämensä hyvyydestä. ”Yksi vaikeus, joka meillä on lahjoitusten varassa toimivana organisaationa, on se, että meillä on tarpeeksi rahaa päivittääksemme laitteita, joita tarvitaan, jotta toiminta olisi mahdollisimman tehokasta”, Hostetler sanoi. ”Esimerkiksi juuri nyt tarvitsemme kipeästi kaikuluotainlaitteistomme päivittämistä vedenalaisia etsintöjä varten.”

No, Ted, toivon, että joku tämänpäiväisistä lukijoista liikuttuu tarpeeksi siitä, mitä tiimisi tekee, auttaakseen mahdollisesti juuri tässä asiassa. Varmistan, että he saavat tietää kaikesta siitä hyvästä, mitä sinä ja ryhmäsi teette siunataksenne muita ryhmänne jalon tunnuslauseen mukaisesti: ”Jotta muut voisivat elää.”

————v————

Mike Mastersonin kolumni ilmestyy säännöllisesti Arkansas Democrat-Gazette -lehdessä. Lähetä hänelle sähköpostia osoitteeseen [email protected].

Editorial on 04/30/2016