Meriliikenne
Laivan miehistö voidaan jakaa neljään luokkaan:
- Kansiosasto
- Koneosasto
- Konehuoneosasto
- Stuerttiosasto
- Ja muita.
KansiosastoEdit
Kansiosaston upseeritehtäviin lukeutuvat muun muassa seuraavat: Päällikkö ja hänen päällikkönsä, toinen ja kolmas upseeri. Kansiosaston lisenssittömien jäsenten viralliset luokitukset ovat Able Seaman ja Ordinary Seaman.
Aluksen tavanomaiseen kansimiehistöön kuuluvat:
- (1) Yliperämies/Pääperämies
- (1) Toinen upseeri /Kakkosperämies
- (1) Kolmas upseeri /Kolmas perämies
- (1) Veneenvalvoja
- (2-6) Able Seamen
- (0-2) Ordinary Seamen
Kannekadetti on henkilö, joka suorittaa pakollista meriaikaa saavuttaakseen vahtipäällystötodistuksen. Heidän aluksella viettämänsä aika kuluu kauppalaivan jokapäiväiseen elämään kuuluvien toimintojen ja tehtävien opetteluun.
KoneosastoEdit
Laivan konepajaosasto koostuu aluksen miehistön jäsenistä, jotka käyttävät ja ylläpitävät aluksen käyttövoima- ja muita järjestelmiä. Konehenkilöstö huolehtii myös laivan ”hotelli”-laitteista, erityisesti viemäröinti-, valaistus-, ilmastointi- ja vesijärjestelmistä. He huolehtivat irtolastipolttoaineen siirroista, ja he tarvitsevat palontorjunta- ja ensiapukoulutusta sekä koulutusta aluksen veneiden ja muiden merenkulkuun liittyvien tehtävien hoitamisessa – erityisesti lastin lastaus- ja purkulaitteiden ja turvajärjestelmien osalta – vaikka lastin purkaminen onkin edelleen kansipäälliköiden ja kansimiesten vastuulla. Nestekaasu- ja nesteytetyn maakaasun säiliöaluksilla lastinkoneenkuljettaja työskentelee yhdessä kansiosaston kanssa lastitoiminnan aikana ja toimii myös vahtimestarina.
Laivan tavalliseen konemiehistöön kuuluu mm:
- (1) Pääkonepäällikkö
- (1) Toinen konepäällikkö / ensimmäinen apulaiskonepäällikkö
- (1) Kolmas konepäällikkö / toinen apulaiskonepäällikkö
- (1-2) Neljäs konepäällikkö / kolmas apulaiskonepäällikkö
- (0-2) Viides konepäällikkö / nuorempi konepäällikkö
- (1-3) Öljytyöntekijä (ilman lupakirjaa oleva pätevyysluokitus)
- (0-3) Rasvaaja (ilman lupakirjaa oleva pätevyysluokitus)
- (1-5) Aloitteleva pätevyysluokitus (esim. Pyyhkiminen (ammatti), Yleishyödyllinen työntekijä jne.)
Monilla amerikkalaisilla laivoilla on myös moottorimies. Muita mahdollisia tehtäviä ovat esimerkiksi koneistaja, sähköasentaja, jäähdytysinsinööri ja tankkimies. Konekadetit ovat insinööriharjoittelijoita, jotka suorittavat meriaikaa, jota tarvitaan ennen kuin he voivat saada vahtimestarin lupakirjan.
Steward’s departmentEdit
Tyypillinen rahtilaivan stuerttiosasto koostuu päällikköstuertista, päällikkökokista ja stuerttiavustajasta. Kaikkia kolmea virkaa hoitaa tyypillisesti luvaton henkilökunta. Päästuertti ohjaa, opastaa ja määrää henkilöstöä, joka suorittaa sellaisia tehtäviä kuin aterioiden valmistaminen ja tarjoilu, päällystön hyttien ja stuerttiosaston tilojen siivous ja kunnossapito sekä varastojen vastaanotto, luovutus ja inventointi. Suurilla matkustaja-aluksilla ateriaosastoa johtaa päällikkösturssipäällikkö ja sitä johtavat apulaissturssipäälliköt. Vaikka he nauttivat upseerin arvon mukanaan tuomista eduista, he etenevät yleensä virka-aseman kautta pursereiksi. Pursereiden alaisuudessa toimivat osastopäälliköt, kuten keittiömestari, tarjoilupäällikkö, baarimestari jne. He vastaavat oman alueensa hallinnosta.
Päästuertti myös suunnittelee ruokalistat; laatii tarvike-, ylityö- ja kustannusvalvontakirjanpidon. Hän voi rekrytoida tai ostaa varastoja ja varusteita. He voivat leipoa leipää, sämpylöitä, kakkuja, piirakoita ja leivonnaisia. Keittiömestarin tehtävät voivat olla päällekkäisiä stuerttiassistentin, keittiömestarin ja muiden stuerttiosaston miehistön jäsenten tehtävien kanssa.
Yhdysvaltojen kauppalaivastossa keittiömestarilla on oltava Yhdysvaltain rannikkovartioston myöntämä kauppamerenkulkijan asiakirja. Kansainvälisen lainsäädännön, yleissopimusten ja sopimusten vuoksi kaikilla kansainvälisessä merenkulussa purjehtivilla päällikkökokkeilla on vastaavalla tavalla oman maansa myöntämä asiakirja.
Muut osastotEdit
Aluksen päällystötehtävät, mukaan lukien nuorempi apulaispursimies, vanhempi apulaispursimies, pursimies, päällikköpursimies, lääkäri, ammattisairaanhoitaja, merilääkäriassistentti ja sairaalasielunhoitaja, katsotaan hallinnollisiksi viroiksi, ja niitä säännellään sen vuoksi Yhdysvaltojen rannikkovartioston myöntämillä rekisteröintitodistuksilla. Myös luotsit ovat kauppalaivaston upseereita, ja heillä on rannikkovartioston myöntämä lupakirja. Aikaisemmin merivartiostossa oli myös radioosasto, jota johti radiopäällikkö ja jota tukivat useat radioupseerit. GMDSS:n (satelliittiviestintä) käyttöönoton jälkeen ja sen jälkeen, kun aluksella ei enää tarvitse olla radioupseereita, jos alus on varustautunut tällä tavoin, tämä osasto on hävinnyt, vaikka monilla aluksilla, erityisesti matkustaja-aluksilla, on edelleen erikoistuneita radioupseereita. Monista radioupseereista tuli ”sähköteknisiä upseereita”, ja heidät siirrettiin koneosastolle.
Elämä merelläEdit
Merimiehet viettävät suuren osan elämästään poissa maalta. He kohtaavat joskus vaarallisia olosuhteita merellä tai järvillä – Massachusettsin Gloucesterin kalastussatamassa on merenrantamuistomerkki, jossa luetellaan yli 10 000 merellä henkensä menettänyttä kalastajaa, ja Suurilla järvillä on menetetty yli 10 000 alusta 1800-luvulta lähtien, mutta silti miehet ja naiset menevät edelleen merille. Joidenkin mielestä vetovoimatekijänä on elämä, jota ei rasita maalla elämisen rajoitukset. Meriseikkailu ja mahdollisuus nähdä maailmaa houkuttelevat myös monia merenkulkijoita. Olipa kutsumus mikä tahansa, merellä asuvat ja työskentelevät joutuvat poikkeuksetta kohtaamaan sosiaalista eristyneisyyttä.
Merimiesten kansainvälisen tutkimuskeskuksen (Seafarer’s International Research Center) tutkimustulokset osoittavat, että merenkulkijoiden pääasiallisena syynä merenkulkualan jättämiseen on se, että he ”lähes poikkeuksetta haluavat olla perheidensä luona”. Yhdysvaltalaiset kauppalaivat eivät yleensä salli perheenjäsenten kulkea merenkulkijoiden mukana matkoilla. Alan asiantuntijat tunnustavat yhä useammin eristyneisyyden, stressin ja väsymyksen ammatillisiksi vaaratekijöiksi. Asiantuntijaryhmät, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO ja Nautical Institute, pyrkivät parantamaan merenkulkijoita koskevia kansainvälisiä normeja. Satelliittipuhelimet ovat parantaneet viestintää ja tehokkuutta merialuksilla. Tämä teknologia on edistänyt miehistön hyvinvointia, vaikka sekä laitteet että maksut ovat kalliita.
Merimatkat ovat täynnä rutiinia. Merenkulun perinteiden mukaan jokainen päivä on jaettava kuuteen neljän tunnin jaksoon. Kolme vahtimestariryhmää kone- ja kansiosastoista työskentelee neljä tuntia ja pitää sitten kahdeksan tuntia vahtivuoroa. Päivittäin on kuitenkin paljon ylitöitä. Tämä sykli toistuu loputtomasti 24 tuntia vuorokaudessa aluksen ollessa merellä. Stuerttiosaston jäsenet ovat yleensä päivätyöntekijöitä, jotka tekevät vähintään kahdeksan tunnin työvuoroja. Merellä suoritettavat toimet, kuten korjaukset, merirosvoukselta suojautuminen, lastin varmistaminen, merellä tapahtuva täydennystoiminta ja muut tehtävät tarjoavat mahdollisuuksia ylitöihin. Palvelus laivoilla kestää tyypillisesti kuukausia kerrallaan, minkä jälkeen seuraa pitkäaikainen loma maissa. Jotkut merimiehet saavat kuitenkin työpaikan haluamaltaan alukselta ja pysyvät aluksella vuosia.
Monien nykyaikaisten alusten nopeat käännökset, jolloin ne viipyvät satamassa vain muutaman tunnin, rajoittavat merimiesten vapaa-aikaa maissa. Lisäksi joillakin ulkomaalaisilla merimiehillä, jotka saapuvat Yhdysvaltojen satamiin 25 maan tarkkailulistalta, on meriturvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi rajoituksia maissaoloon. Yhdysvaltain satamissa oleskelua koskevat rajoitukset vaikuttavat kuitenkin myös amerikkalaisiin merimiehiin. Esimerkiksi International Organization of Masters, Mates, Mates & Pilots (Kansainvälinen päällikköjen ja perämiesten järjestö) on havainnut, että yhdysvaltalaiset laivaterminaalioperaattorit rajoittavat merimiesten liikkumista alukselta terminaalin portille. Lisäksi tapauksissa, joissa kauttakulku sallitaan, peritään toisinaan erityisiä ”turvamaksuja”.
Tällaiset rantalomarajoitukset yhdessä satamissa vietetyn ajan lyhenemisen kanssa johtavat pidempiin merelläoloaikoihin. Merenkulkijat kertovat, että pitkät merelläolojaksot asuminen ja työskentely laivakavereiden kanssa, jotka ovat suurimmaksi osaksi vieraita, vaativat totuttelua. Samalla on mahdollisuus tavata ihmisiä, joilla on muita etnisiä ja kulttuuritaustoja. Vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat parantuneet joillakin yhdysvaltalaisilla aluksilla, joilla voi olla kuntosaleja ja päivähuoneita, joissa voi katsella elokuvia, vaihtaa meritarinoita ja muita aktiviteetteja. Joissakin tapauksissa, erityisesti säiliöaluksilla, on mahdollista, että merenkulkijan mukana on perheenjäseniä. Merenkulkijan vapaa-aika on kuitenkin pitkälti yksinäistä aikaa, jolloin hän harrastaa, lukee, kirjoittaa kirjeitä ja nukkuu.
Nykyaikaisilla valtamerialuksilla, jotka on yleensä rekisteröity mukavuuslippulaivaksi, elämä on muuttunut valtavasti viimeisten 20 vuoden aikana. Useimmissa suurissa aluksissa on kuntosali ja usein myös uima-allas miehistön käytössä. Exxon Valdezin onnettomuuden jälkeen vapaa-ajan aktiviteettien painopiste on siirtynyt päällystön ja miehistön baareista yksinkertaisesti lounge-tyyppisiin tiloihin, joissa päällystö tai miehistö voi istua katsomassa elokuvia. Koska monet yhtiöt tarjoavat nykyään hytteihin televisioita ja DVD-soittimia ja noudattavat tiukkaa tupakointipolitiikkaa, ei ole yllättävää, että baarit ovat nykyään paljon hiljaisempia paikkoja useimmilla aluksilla. Joissakin tapauksissa päällystölle ja miehistölle tarjotaan pelikonsoleita. Upseerit nauttivat paljon korkeammasta elintasosta valtamerialuksilla.
Miehistö on yleensä huonosti palkattua ja huonosti koulutettua, ja heidän on täytettävä noin yhdeksän kuukauden mittaiset sopimukset ennen kuin he palaavat lomalle kotiin. He tulevat usein maista, joissa keskimääräinen teollisuuspalkka on edelleen hyvin alhainen, kuten Filippiineiltä tai Intiasta. Upseerit tulevat kuitenkin kaikkialta maailmasta, eikä ole harvinaista, että upseerien kansallisuudet sekoittuvat laivoilla. Upseereilla on usein korkeakoulututkinto ja he ovat suorittaneet valtavan määrän koulutusta saavuttaakseen asemansa. Upseerit hyötyvät mm. suuremmista ja mukavammista hytteistä sekä pöytiintarjoilusta aterioilla.
Ohenkilöstön työsopimukset ovat keskimäärin neljän kuukauden mittaisia, ja lomia on runsaasti. Useimmilla valtamerialuksilla on nykyään käytössä miehittämätön konehuonejärjestelmä, jonka ansiosta insinöörit voivat työskennellä vain päivisin. Konehuone on tietokoneohjattu yöllä, vaikka päivystävä konepäällikkö tekee tarkastuksia miehittämättömän käytön aikana. Konemiehet työskentelevät kuumassa, kosteassa ja meluisassa ilmapiirissä. Viestintä konehuoneessa tapahtuu siksi käsimerkein ja huulilta lukemalla, ja hyvä tiimityö korvaa usein kaiken viestinnän.