Messu h-molli

Teos koostuu 27 osasta. Tempo- ja metriset tiedot sekä parodioidut kantaattilähteet ovat peräisin Christoph Wolffin kriittisestä urtekstipainoksesta vuodelta 1997 ja George Staufferin teoksesta Bach: The Mass in B minor. ellei toisin mainita. Lähteiden osalta Stauffer toteaa vuoden 1997 nykytutkimuksen yhteenvetona, että ”teoksen kahdestakymmenestäseitsemästä kahdestakymmenestäseitsemästä osasta yhdestätoista voidaan osoittaa konkreettisia malleja tai fragmentteja” ja että ”kaksi muuta osaa on todennäköisesti peräisin erityisistä, nyt kadonneista lähteistä”. Stauffer lisää kuitenkin, että ”lainauksia on epäilemättä paljon enemmän”. Poikkeuksia ovat ensimmäisen Kyrien neljä alkutahtia, Et incarnatus est ja Confiteor.

Butt huomauttaa, että ”vasta Bachia myöhemmällä musiikillisella estetiikalla parodian käsite (olemassa olevan vokaalimusiikin sovittaminen uuteen tekstiin) näyttäytyy epäsuotuisassa valossa”, kun taas Bachin aikana se oli ”melkein väistämätöntä”. Hän toteaa lisäksi, että ”abstrahoimalla osia teoksista, joita hän ilmeisesti piti hienoimpina vokaaliteoksinaan ja joita alun perin esitettiin kirkkovuoden tiettyihin tilaisuuksiin ja sunnuntaihin, hän epäilemättä pyrki säilyttämään teokset pysyvämmässä latinankielisen ordinaarin kontekstissa”. Yksityiskohdat parodioiduista osista ja niiden lähteistä on esitetty alla.

I. Kyrie ja Gloria (”Missa”)Muokkaa

1. Kyrie eleison (1.)

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) h-mollissa, merkinnällä Adagio (neljän tahdin mittaisessa kuoron johdannossa) ja sen jälkeen Largo pääjaksossa, jonka autografinen tahtilaji on

tai common time. Joshua Rifkin väittää, että neljää alkutahtia lukuun ottamatta osa perustuu aiempaan c-molliin kirjoitettuun versioon, sillä autografisten lähteiden tutkiminen paljastaa ”useita ilmeisiä transponointivirheitä”. John Butt on samaa mieltä: ”Varmasti suuri osa liikkeestä – kuten monet muutkin, joilla ei ole tunnettuja esikuvia – näyttää olevan kopioitu aiemmasta versiosta.” Butt nostaa esiin mahdollisuuden, että neljä alkutahtia oli alun perin tarkoitettu vain soittimille, mutta Gergely Fazekas esittelee yksityiskohtaisesti käsikirjoitukseen, historialliseen kontekstiin ja musiikilliseen rakenteeseen perustuvan tapauksen, jonka mukaan ”Bach on saattanut säveltää nykyisen johdannon yksinkertaisempaan muotoon alkuperäistä c-molli-versiota varten”, mutta ”on saattanut tehdä sisäisestä tekstuurista tiheämmän vain vuoden 1733 h-molli-versiota varten”.

1. Christe eleison

Duetto (Sopraano I & II) D-duuri obbligatoviuluilla, ei autografista tempomerkintää, tahtilaji

.

1. Kyrie eleison (2.)

Neliosainen kuoro (sopraano, altto, tenori, basso) f♯-mollissa, merkintä alla breve, ja (partituurissa 1748-50) ”stromenti in unisono”. Autografinen tahtilaji on

. George Stauffer huomauttaa (s. 49), että ”neliääninen vokaalikirjoitus … viittaa malliin, joka on suunniteltu viisiäänisen messun kontekstin ulkopuolella”.

Huomaa seuraavat yhdeksän (trinitaarista, 3 × 3) osaa, joissa on pitkälti symmetrinen rakenne ja keskellä Domine Deus.

1. Gloria in excelsis

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) D-duurissa, merkintä Vivace vuoden 1733 ensimmäiseen viulu- ja sello-osaan merkityssä 3
8-tahtilajissa. Bach käytti tätä uudelleen 1740-luvun puolivälissä kantatansa Gloria in excelsis Deo, BWV 191, alkukuorona.

1. Et in terra pax

Viisiosainen kertosäe (sopraano I & II, altto, tenori, basso) D-duuri, ei autografista tempomerkintää, tahtilajina

; autografiassa ei ole kaksoistahtia, joka erottaisi sen edeltävästä Gloria-osasta. Bach taas käytti musiikkia uudelleen BWV 191:n alkukuorossa.

1. Laudamus te

Aaria (sopraano II) A-duurissa viulun obbligatolla, ei autografissa tempomerkintää, tahtilaji

. William H. Scheide väittää, että Bach perusti tämän osan erään kadonneen hääkantaatansa (josta meillä on nyt vain teksti) avausaariaan Sein Segen fliesst daher wie ein Strom, BWV Anh. I 14

1. Gratias agimus tibi

Neliääninen kuoro (sopraano, altto, tenori, basso) D-duuri, merkintä alla breve, tahtilaji

. Musiikki on Bachin vuonna 1731 ilmestyneen Ratswechsel-kantaatin Wir danken dir, Gott, wir danken dir, BWV 29 toisen osan uudelleenmuotoilu, jossa tahtilajina on numero 2, jonka läpi kulkee viiva. (Stauffer lisää, että molemmilla saattaa olla aikaisempi yhteinen lähde.)

1. Domine Deus

Duetto (sopraano I, tenori) G-duuri, jossa on huilun obligato ja mykistetyt jouset, ei autografista tempomerkintää, tahtilaji

. Musiikki esiintyy duettona BWV 191:ssä. Vuoden 1733 osissa Bach ilmoittaa ”lombardisen rytmin” huiluosuuden hidastetuissa kaksiäänisissä kuvioissa; hän ei merkitse sitä lopulliseen partituuriin eikä BWV 191:een. Stauffer huomauttaa (s. 246), että tämä rytmi oli suosittu Dresdenissä vuonna 1733. On mahdollista, että Bach lisäsi sen vuoden 1733 osiin vedotakseen Dresdenin hovin makuun ja että hän ei enää halunnut käyttää sitä 1740-luvulla, tai että hän piti sitä edelleen parempana, mutta ei enää katsonut tarpeelliseksi merkitä sitä muistiin.

1. Qui tollis peccata mundi

Neliosainen kuoro (sopraano II, altto, tenori, basso) h-molli, merkintä adagio kahdessa viulu 1 -osassa vuodelta 1733 ja lente sello-, continuo- ja altto-osissa vuodelta 1733; 3
4 tahtilaji. Autografissa sitä edeltävästä osasta ei erota kaksoistahtia. Kertosäe on muokkaus vuoden 1723 kantaatin Schauet doch und sehet, ob irgend ein Schmerz sei, BWV 46, avausosan ensimmäisestä puoliskosta.

1. Qui sedes ad dexteram Patris

Aaria (altto) h-molli, oboe d’amore obbligato, ei autografista tempomerkintää, tahtilaji 6
8.

1. Quoniam tu solus sanctus

Aaria (basso) D-duuri, jossa obbligato-osuudet soolokorni da caccialle (metsästyssarvi tai metsäsarvi) ja kahdelle fagotille, ei autografista tempomerkintää, 3
4 tahtilaji. Stauffer toteaa, että epätavallinen partituuri osoittaa Bachin kirjoittaneen nimenomaan Dresdenin orkesterin vahvuuksia varten: vaikka Bach ei kirjoittanut musiikkia kahdelle obbligatofagotille Leipzigin kantaatteihinsa, tällainen partituuri oli tavallista teoksissa, jotka muut olivat säveltäneet Dresdenissä, ”jossa oli jopa viisi fagotistia”, ja että Dresden oli tunnettu torvisoiton keskus. Peter Damm on väittänyt, että Bach suunnitteli torvisoolon nimenomaan Dresdenin torvisolistille Johann Adam Schindlerille, jonka Bach oli lähes varmasti kuullut Dresdenissä vuonna 1731. Kadonneista alkuperäislähteistä Stauffer sanoo: ”Useat kirjoittajat ovat pitäneet ”Quoniamin” puhdasta ulkoasua ja autografisessa partituurissa olevia hienosti yksityiskohtaisia esitysohjeita merkkeinä siitä, että tämäkin osa on parodia”. Klaus Hafner väittää, että fagottirivit oli alkuperäisessä kirjoitettu oboelle ja että tässä alkuperäisessä soolosoittimena oli trumpetti, ei torvi. John Butt on samaa mieltä ja lisää todisteeksi, että Bach on alun perin nuotittanut molemmat fagottiosuudet väärillä nuotinluvuilla, jotka kumpikin ilmaisevat äänialaa oktaavia korkeammalla kuin lopullinen versio, ja korjannut sitten virheen, ja lisää, että ”oboen osuudet olisi melkein varmasti nuotitettu pikemminkin trumpetille kuin torvelle”. William H. Scheide on väittänyt yksityiskohtaisesti, että kyseessä on parodia kadonneen hääkantaatin Sein Segen fliesst daher wie ein Strom, BWV Anh, kolmannesta osasta. I 14 Stauffer pitää kuitenkin mahdollisena, että kyseessä saattaa olla uutta musiikkia.

1. Cum Sancto Spiritu

Viisiääninen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) D-duuri, merkintä Vivace, 3
4 tahtilaji. Bach käytti musiikkia uudelleen muunneltuna BWV 191:n loppukuorona. Alkuperästä Donald Francis Tovey väitti, että se perustuu kadonneeseen kuorosävellykseen, josta Bach poisti aloittavan instrumentaalisen ritornellon sanomalla: ”I am as sure as I can be of anything”. Hafner on samaa mieltä, ja Toveyn tavoin hän on esittänyt kadonneen ritornellon rekonstruktion; hän viittaa myös notaatiovirheisiin (jotka liittyvät jälleen nuottiesimerkkeihin), jotka viittaavat siihen, että kadonnut alkuperäinen sävel oli neliosainen, ja siihen, että Bach lisäsi sopraano II -linjan muuttaessaan alkuperäisen sävelen Cum Sancto Spiritu -kuoroksi. Rifkin väittää lopullisen partituurin instrumenttiosien siistin käsialan perusteella, että osa perustuu kadonneeseen alkuperäisteokseen, ja hän väittää musiikillisen rakenteen, johon kuuluu kaksi fuugaa, perusteella, että alkuperäisteos oli luultavasti kadonnut kantaatti 1720-luvun puolivälistä tai lopusta, jolloin Bach oli erityisen kiinnostunut tällaisista rakenteista. Stauffer on kysymyksen suhteen agnostikko.

II. Credo (”Symbolum Nicenum”)Edit

Huomaa yhdeksän osaa, joissa on symmetrinen rakenne ja keskellä ristiinnaulitseminen.

1. Credo in unum Deum

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) A-mixolydialaisessa sävellajissa, ei autografista tempomerkintää,

>leikkausajankohta . Stauffer tunnistaa aikaisemman Credo in unum Deum -kuoron G-duurissa, todennäköisesti vuodelta 1748-49.

1. Patrem omnipotentem

Neliosainen kuoro (sopraano, altto, tenori, basso) D-duuri, ei autografista tempomerkintää, aikamerkintä 2, jonka läpi on autografisessa käsikirjoituksessa viiva. Musiikki on muokkaus alkukuorosta Gott, wie dein Name, so ist auch dein Ruhm, BWV 171.

1. Et in unum Dominum

Duetto (sopraano I, altto) G-duuri, merkinnällä Andante,

. Stauffer johtaa sen ”kadonneesta duetosta, jota pidetään ”Ich bin deine”, BWV 213/11 (1733). Alkuperäinen versio sisälsi myös ”Et incarnatus est”; nämä kaksi osaa erotettiin, kun Bach kokosi täydellisen Missan vuosina 1748-49.

1. Et incarnatus est

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) h-molli, ei autografista tempomerkintää, tahtilaji 3
4. Muun muassa Wolff väittää, että ”Et incarnatus est” -teos oli Bachin viimeinen merkittävä sävellys.

1. Crucifixus

Neliosainen kuoro (sopraano II, altto, tenori, basso) e-molli, ei autografista tempomerkintää, 3
2 tahtilaji. Musiikki on muokkaus vuoden 1714 kantaatin Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen, BWV 12 ensimmäisen kertosäkeen ensimmäisestä osasta.

1. Et resurrexit

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) D-duuri, ei autografista tempomerkintää, 3
4 tahtilaji, poloneesirytmit.

1. Et in Spiritum Sanctum

Aaria (Basso) A-duuri, oboi d’amore obbligati, ei autografista tempomerkintää, 6
8 tahtilaji. William H. Scheide on väittänyt, että kyseessä on parodia kadonneen hääkantaatin Sein Segen fließt daher wie ein Strom, BWV Anh, kuudennesta osasta. I 14 (=BWV 1144). Stauffer pitää kuitenkin mahdollisena, että kyseessä saattaa olla uutta musiikkia.

1. Confiteor

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) f♯-mollissa, ei autografista tempomerkintää (kunnes siirtymämusiikki tahdissa 121, joka on merkitty ”adagio”-merkinnällä),

leikkaustahti

tahtilaji. John Butt toteaa, että ”ainoa positiivinen todiste siitä, että Bach todella säveltää uudestaan koko messun partituurissa, on ’Confiteor’-osassa”, millä hän tarkoittaa, että hän säveltää musiikin suoraan autografiin. Jopa kaikkein harjaantumattomin silmä näkee eron tämän ja ympäröivien osien välillä”; yksi osa lopullisesta siirtymämusiikista on ”edelleen lukukelvoton … ja edellyttää harkitsevan toimittajan arveluja”.

1. Et expecto

Viisiosainen kuoro (sopraano I & II, altto, tenori, basso) D-duuri, merkinnällä Vivace ed allegro, implisiittisesti

leikatussa tahdissa

(koska sitä ei ole erotettu kaksoistahdilla autografissa Confiteorista). Musiikki on Bachin vuoden 1728 kaupunginvaltuuston virkaanastujaiskantaatin (Ratswechsel) Gott, man lobet dich in der Stille, BWV 120 toisen osan muokkaus sanoilla Jauchzet, ihr erfreute Stimmen.

III. SanctusEdit

1. Sanctus

Kuusiosainen kuoro (sopraano I & II, altto I & II, tenori, basso) D-duuri, ei autografista tempomerkintää,

tahtilajissa; johtaa välittömästi – ilman kaksoistahtia lähteissä – Pleni sunt coeli -kappaleeseen , merkinnällä Vivace, tahtilajina 3
8. Johdettu aikaisemmasta, vuonna 1724 kirjoitetusta kolmen sopraanon ja yhden alttoviulun teoksesta, joka toistettiin ja jota muutettiin hieman pääsiäisenä 1727; tuossa vuoden 1724/1727 Sanctuksessa ensimmäinen osa oli merkitty

leikkausajassa

, mikä ehkä viittaa nopeampaan tempoon kuin mitä Bach ajatteli, kun hän lopulta käytti sitä uudelleen messussa.

Benedictuksen autografinen partituuri, aaria tenorille ja obligatohuilulle

IV. Osanna, Benedictus, Agnus Dei ja Dona Nobis PacemEdit

Suoritettu Ukrainan Lvivin latinalaisessa katedraalissa. Esittävät Solomija Drozd (alttoviulu), Petro Titiajev (viulu), Ivan Ostapovych (urut). Juoksuaika on neljä minuuttia, 41 sekuntia

Ongelmia tämän tiedoston toistamisessa? Katso mediaohjeet.

1. Osanna

Kaksoiskuoro (molemmat neljä osaa) D-duuri, ei autografista tempomerkintää, tahtilaji 3
8. Kuoron Es lebe der König, BWV Anh, A-osuuden uudelleenkäsittely. 11/1 (1732) tai Preise dein Glücke, BWV 215 (1734).

1. Benedictus

Aaria tenorille ja obligatosoittimelle h-mollissa, ei autografista tempomerkintää, tahtilaji 3
4. Butt kirjoittaa, että Bach ”unohti määritellä soittimen” obligatoa varten; Stauffer lisää mahdollisuudet, että Bach ei ollut päättänyt, mitä soitinta käyttää, tai että hän oli ”välinpitämätön” ja jätti valinnan avoimeksi. Bach-Ausgabe-painoksessa se on annettu viululle, ja Stauffer ehdottaa, että tähän valintaan on saattanut vaikuttaa Beethovenin viulun käyttö hänen Missa solemnis -teoksensa Benedictuksessa. Nykyaikaiset toimittajat ja esittäjät ovat pitäneet huilua parempana; kuten Butt toteaa, osassa ei koskaan käytetä viulun G-kieltä, ja nykyaikaiset kommentaattorit ”katsovat, että ääniala ja tyyli sopivat paremmin poikittaishuilulle”. William H. Scheide on väittänyt, että kyseessä on parodia kadonneen hääkantaatin Sein Segen fliesst daber wie ein Strom neljännestä osasta, BWV Anh. I 14, jonka teksti alkaa ”Ein Mara weicht von dir.” Stauffer pitää kuitenkin mahdollisena, että kyseessä saattaa olla uutta musiikkia.

1. Osanna (da capo)

Kuten edellä.

1. Agnus Dei

Aaria alttoäänelle g-molli, viulun obligato, ei autografista tempomerkintää,

tahtilaji. Parodia aariasta ”Entfernet euch, ihr kalten Herzen” (”Vetäytykää, te kylmä sydän”) kadonneesta hääserenadista (1725). Bach käytti hääaaria uudelleen myös vuoden 1735 taivaaseenastumisoratorion Lobet Gott in seinen Reichen, BWV 11, alttoaariaan ”Ach, bleibe doch”; Alfred Dürr on osoittanut, että Bach muokkasi sekä ”Ach, bleibe doch” että Agnus dei -laulua suoraan kadonneen serenadin aariasta eikä toisesta toiseen.

1. Dona nobis pacem

Neliosainen kuoro D-duuri, ei autografista tempomerkintää,

cut time

tahtilaji. Musiikki on lähes identtinen ”Gratias agimus tibi” Gloriasta.