Mielivaltaisuus

Mielivaltaiset teot liittyvät läheisesti teleologiaan, tarkoituksen tutkimiseen. Teot, joista puuttuu telos, päämäärä, ovat välttämättä mielivaltaisia. Kun ei ole päämäärää, johon verrata, valintoihin ei voida soveltaa mitään standardia, joten kaikki päätökset ovat samanlaisia. Huomaa, että mielivaltaiset tai satunnaiset menetelmät mielivallan tavanomaisessa merkityksessä eivät välttämättä ole filosofisesti mielivaltaisia valintoja, jos ne on tehty jonkin suuremman päämäärän edistämiseksi (kuten edellä mainitut esimerkit koulukurin aikaansaamiseksi koulussa ja ylikuormituksen välttämiseksi huoltoasemilla).

Nihilismi on filosofia, joka uskoo, ettei maailmankaikkeudella ole mitään päämäärää ja että kaikki valinnat ovat mielivaltaisia. Nihilismin mukaan maailmankaikkeus ei sisällä mitään arvoa ja on pohjimmiltaan merkityksetön. Koska maailmankaikkeus ja kaikki sen osatekijät eivät sisällä mitään korkeampaa päämäärää, josta voisimme tehdä osatavoitteita, kaikki ihmiselämän osa-alueet ja kokemukset ovat täysin mielivaltaisia. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää päätöstä, ajatusta tai käytäntöä, ja mikä tahansa valinta, jonka ihminen tekee, on aivan yhtä merkityksetön ja tyhjä kuin mikä tahansa muukin valinta, jonka hän olisi voinut tehdä.

Monet teismin, eli jumalaan tai jumaliin uskomisen, lajityypit uskovat, että kaikella on tarkoitus eikä mikään ole mielivaltaista. Näissä filosofioissa Jumala loi maailmankaikkeuden syystä, ja jokainen tapahtuma seuraa siitä. Jopa näennäisen sattumanvaraiset tapahtumat eivät voi välttyä Jumalan kädeltä ja tarkoitukselta. Tämä liittyy jossain määrin argumenttiin suunnittelusta – argumenttiin Jumalan olemassaolon puolesta, koska maailmankaikkeudesta voidaan löytää tarkoitus.

Mielivaltaisuus liittyy myös etiikkaan, päätöksenteon filosofiaan. Vaikka ihmisellä olisikin päämäärä, hän voi päättää yrittää saavuttaa sen tavoilla, joita voidaan pitää mielivaltaisina. Rationalismin mukaan tieto syntyy älyllisen laskennan ja päättelyn kautta; monet rationalistit (joskaan eivät kaikki) soveltavat tätä myös etiikkaan. Kaikki päätökset olisi tehtävä järjen ja logiikan avulla, ei mielijohteesta tai siitä, miten joku ”tuntee”, mikä on oikein. Satunnaisuus voi toisinaan olla hyväksyttävää osana jonkin suuremman päämäärän edistämiseen tähtäävää osatehtävää, mutta ei yleisesti.

Semiootiikassa, joka on yleinen teoria merkeistä, merkkijärjestelmistä ja merkkiprosesseista, Saussure otti käyttöön arbitraarisuuden käsitteen, jonka mukaan aineellisen merkin (tai merkitsijän) ja sen entiteetin, johon se viittaa tai jota se tarkoittaa merkityksenään (tai merkitynään) mentaalisena käsitteenä tai todellisena objektinaan, välille ei ole olemassa mitään välttämättömän välttämätöntä yhteyttä.