Mikä on 13 artikla? The EU's divisive new copyright plan explained

iStock/Antonio Guillem/Getty/Joe Sohm/Visions of America

Suuria muutoksia on tulossa tekijänoikeuksiin verkossa kaikkialla Euroopan unionissa. Vuosien keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen poliitikot ovat hyväksyneet laajoja muutoksia Euroopan parlamentin lopullisen äänestyksen jälkeen.

Muutokset ovat osoittautuneet kiistanalaisiksi, ja kriitikot vastustavat kahta tiettyä lain osaa: 11 ja 13 artiklaa. Ne ovat osa laajempia säädöksiä, jotka hyväksyttiin.

Tekijänoikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskeva Euroopan unionin direktiivi, kuten sen koko nimi kuuluu, vaatii YouTubea, Facebookia ja Twitteriä ottamaan enemmän vastuuta siitä, että niiden alustoilla jaetaan laittomasti tekijänoikeudellisesti suojattua materiaalia.

Laki on tullut tunnetuksi kiistanalaisimmasta osiosta, 13 artiklasta, jonka kriitikot väittävät vaikuttavan haitallisesti tekijöihin verkossa. YouTubesta ja YouTubettajista on tullut ehdotuksen äänekkäimpiä vastustajia.

Eurooppa-neuvosto – poliittinen elin, joka koostuu kunkin 28 EU:n jäsenvaltion hallituksen ministereistä – äänesti 15. huhtikuuta 2019 siitä, että tekijänoikeusdirektiivi, sellaisena kuin se hyväksyttiin Euroopan parlamentissa maaliskuussa, hyväksytään EU:n lainsäädäntöön. Kuusi jäsenvaltiota (Suomi, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Puola, Luxemburg ja Ruotsi) äänesti direktiivin hyväksymistä vastaan, kun taas kolme jäsenvaltiota (Belgia, Viro ja Slovenia) pidättäytyi äänestämästä. Loput 19 jäsenvaltiota äänestivät kaikki direktiivin puolesta.

Mutta se ei ole vielä kokonaan ohi. Puolan pääministerin kanslia ilmoitti 23. toukokuuta, että se aikoo nostaa kanteen 13 artiklaa vastaan Euroopan unionin tuomioistuimessa. Twiitissä pääministerin toimisto totesi, että koko direktiivi ”ruokkii sensuuria ja uhkaa sananvapautta.”

Jos Puolan oikeusjuttu ei muuta mitään – ja se on suuri jos – yksittäisillä jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa muuttaa uudet säännöt omaksi kansalliseksi lainsäädännökseen. Selvyyden vuoksi tässä on WIREDin opas EU:n tekijänoikeusdirektiivistä.

Mikä on tekijänoikeusdirektiivi?

Tekijänoikeusdirektiivi digitaalisilla sisämarkkinoilla on Euroopan unionin direktiivi, jonka tarkoituksena on rajoittaa sitä, miten tekijänoikeudella suojattua sisältöä jaetaan verkkoalustoilla. EU:n direktiivit ovat lainsäädännön muoto, jossa asetetaan tavoite, joka jäsenvaltioiden on saavutettava.

Tekijänoikeusdirektiivi ja sen kiistanalaisin osa, 13 artikla, edellyttää, että verkkoalustojen on suodatettava tai poistettava tekijänoikeudella suojattua materiaalia verkkosivuiltaan. Juuri tämä artikla voidaan ihmisten mielestä tulkita siten, että se vaatii alustoja kieltämään meemit, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tekijänoikeusdirektiivi asettaisi verkkoalustat ja aggregaattorisivustot vastuuseen tekijänoikeusrikkomuksista ja ohjaisi oletettavasti enemmän tuloja teknologiajätiltä taiteilijoille ja toimittajille.

Nykyisin YouTuben kaltaiset alustat eivät ole vastuussa tekijänoikeusloukkauksista, vaikka niiden on poistettava kyseinen sisältö, kun oikeudenhaltijat niin määräävät.

Tekijänoikeusdirektiivin kannattajat väittävät, että tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset kuuntelevat, katselevat ja lukevat tekijänoikeudella suojattua materiaalia ilman, että tekijöille maksetaan siitä asianmukaista korvausta.

Tekijänoikeusdirektiivin 13 artikla eli ”meemikielto” selitetään

Tämä on tekijänoikeusdirektiivin osa, joka on huolestuttanut eniten ihmisiä. Tässä artiklassa todetaan, että ”verkkosisällön jakamispalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden on tehtävä vilpittömässä mielessä yhteistyötä varmistaakseen, että niiden palveluissa ei ole saatavilla luvattomia suojattuja teoksia tai muuta aineistoa”. Voit lukea koko direktiivin muutetun tekstin kokonaisuudessaan täältä.

Mitä se sitten tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna artikkelissa sanotaan vain, että kaikki verkkosivustot, jotka isännöivät suuria määriä käyttäjien tuottamaa sisältöä (ajatelkaa YouTubea, Twitteriä ja Facebookia), ovat vastuussa kyseisen sisällön poistamisesta, jos se loukkaa tekijänoikeuksia.

Mutta asiat eivät ole aivan näin yksinkertaisia. Kukaan ei ole aivan samaa mieltä siitä, miten näiden alustojen odotetaan tunnistavan ja poistavan tämän sisällön. Direktiivin aiemmassa versiossa viitattiin ”oikeasuhteisiin perustuviin sisällöntunnistustekniikoihin”, mikä kuulostaa paljolti siltä, että alustojen omistajia pyydetään käyttämään automaattisia suodattimia jokaisen ladatun sisällön läpikäymiseksi ja estämään kaiken tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavan sisällön lataaminen.

YouTuben nykyinen sisällöntunnistus antaa tekijänoikeuksien omistajille oikeuden vaatia omistusoikeutta sisältöön, joka on jo YouTubessa. Järjestelmän avulla he voivat sitten joko estää videon tai tehdä siitä rahanarvoista mainontaa. Järjestelmä on jo nyt epäsuosittu, koska se on altis väärille positiivisille tuloksille ja väärinkäytöksille, ja tämä lisääntyisi entisestään, jos mahdollisesti loukkaavia videoita ei voisi ladata lainkaan.

13 artiklan lopullisessa sanamuodossa määritellään tarkasti, mitkä alustat tarvitsevat lataussuodattimia ja mitkä eivät. Ainoa tapa, jolla käyttäjien tuottamaa sisältöä ylläpitävä sivusto voi välttää lataussuodattimen käyttöönoton, on se, että se täyttää kaikki kolme seuraavista kriteereistä: se on ollut saatavilla alle kolme vuotta; sen vuotuinen liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa; sillä on ollut alle viisi miljoonaa yksilöllistä kävijää kuukaudessa. Kuten varmaan arvata saattaa, tämä tarkoittaa valtavaa määrää sivustoja – kalastusfoorumeista kapeisiin sosiaalisiin verkostoihin – jotka joutuvat asentamaan lataussuodattimet.

Syy siihen, miksi tätä artikkelia on kutsuttu ”meemikielloksi”, on se, että kukaan ei ole varma siitä, menevätkö meemit, jotka usein perustuvat tekijänoikeudellisesti suojattuihin kuviin, näiden lakien vastaisesti. Lainsäädännön kannattajat väittävät, että meemit on suojattu parodioina, joten niitä ei tarvitse poistaa tämän direktiivin nojalla, mutta toiset väittävät, että suodattimet eivät pysty erottamaan meemejä muusta tekijänoikeudellisesti suojatusta materiaalista, joten ne joutuisivat joka tapauksessa ristituleen.

11. pykälä eli ”linkkivero” selitetty

Pykälän tarkoituksena on saada uutisaggregaattorisivustot, kuten Google News, maksamaan julkaisijoille siitä, että ne käyttävät alustoillaan artikkeliensa pätkiä. Lehdistöjulkaisut ”voivat saada oikeudenmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen siitä, että tietoyhteiskunnan palveluntarjoajat käyttävät niiden lehtijulkaisuja digitaalisesti”, direktiivissä todetaan.

Kukaan ei myöskään ole aivan varma, miten tämä toimisi. Kuinka paljon artikkelista on jaettava ennen kuin alustan on maksettava kustantajalle? Direktiivin mukaan alustojen ei tarvitse maksaa, jos ne jakavat ”pelkkiä hyperlinkkejä, joihin liittyy yksittäisiä sanoja”, mutta koska useimpiin linkkeihin liittyy enemmän kuin pari sanaa, näyttää siltä, että monet alustat ja uutisaggregaattorit jäisivät tämän säännön ulkopuolelle.

Direktiivissä on poikkeus, joka koskee ”lehdistöjulkaisujen laillista yksityistä ja ei-kaupallista käyttöä yksittäisten käyttäjien toimesta”, joten ei näytä siltä, että sosiaalisilla alustoilla linkkejä jakavat yksityishenkilöt joutuisivat kurkistamaan taskuunsa. Mutta tämäkin on tulkinnanvaraista. Onko joku, jolla on valtava seuraajamäärä sosiaalisessa mediassa ja joka julkaisee mainoksia kyseiselle yleisölle, ”yksityinen ja ei-kaupallinen” taho?

Mitä muuta?

12 a artikla saattaa estää ketään, joka ei ole urheiluottelun virallinen järjestäjä, julkaisemasta videoita tai valokuvia kyseisestä ottelusta. Tämä saattaisi estää urheilun viraali-GIF:ien leviämisen ja jopa estää otteluihin osallistuneita henkilöitä julkaisemasta kuvia sosiaalisessa mediassa. Mutta kuten edellä mainituissa artikkeleissa, kaikki tämä riippuu siitä, miten jäsenvaltiot tulkitsevat direktiiviä, kun ne saattavat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Kuka kannattaa ja kuka vastustaa direktiiviä?

Tekijänoikeusdirektiivi on saanut äänekkäitä arvostelijoita keskustelun molemmilla puolilla, mutta puolustajat ja vastustajat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään.

Direktiivin kannalla ovat sisällöntuottajia edustavat toimialajärjestöt. Näitä ovat muun muassa Society of Authors ja brittiläinen Alliance for Intellectual Property and Proponents. Kesäkuussa 2018 84 eurooppalaista musiikki- ja mediajärjestöä, mukaan lukien Universal Music Group ja Waner Music Group, ilmoittivat julkisesti tukevansa direktiiviä. Euroopan parlamentissa direktiiviä parlamentille esittelevä johtava europarlamentaarikko on Axel Voss, saksalainen europarlamentaarikko ja Euroopan kansanpuolueen jäsen.

Britannian työväenpuolueen europarlamentaarikko Mary Honeyball, joka kannattaa 13 artiklaa, sanoo. ”Jotkut pelkäävät, että 13 artikla edellyttää automaattisten ’lataussuodattimien’ käyttöönottoa. Artikla 13 ei kuitenkaan aseta tällaista vaatimusta, ja itse asiassa siinä todetaan, että automaattista estämistä tulisi välttää”, Honeyball sanoo lausunnossaan. ”Tekstissä edellytetään vain, että joko lisensoidaan tai poistetaan tekijänoikeudellisesti suojattua materiaalia.”

Keskustelun toisella puolella direktiivin arvostelijoihin kuuluu muun muassa vaikutusvaltainen Piilaakson lobbausryhmä CCIA, jonka jäseniä ovat muun muassa Google, Facebook, eBay, Amazon ja Netflix. Kesäkuun 12. päivänä suuri joukko internetin suurmiehiä, kuten Wikipedian perustaja Jimmy Wales ja Tim Berners-Lee, allekirjoitti avoimen kirjeen, jossa vastustetaan direktiiviä. On syytä huomata, että vaikka direktiivi sisältää poikkeuksen, joka nimenomaisesti sulkee Wikipedian ja GitHubin näiden sääntöjen ulkopuolelle, molemmat yritykset ovat edelleen vastustaneet direktiiviä.

YouTube on ylivoimaisesti 13 artiklan äänekkäin kriitikko, ja yritys on ponnistellut paljon edistääkseen direktiivin vastustamista luojiensa ja käyttäjiensä keskuudessa. YouTuben verkkosivustolla ja sovelluksessa oleva ponnahdusikkuna ohjaa käyttäjät sivulle, jonka otsikko on ”#saveyourinternet” ja joka sisältää YouTuben videon, jossa selitetään yrityksen vastustus direktiiviä vastaan. Videolla YouTuben sisältöstrategi Matt Koval väittää, että – nykymuodossaan – 13 artikla ”uhkaa satojatuhansia luovan talouden tekijöitä, taiteilijoita ja muita luovan talouden parissa työskenteleviä.”

YouTuben virallisen selostuksen ohella sivulla on kourallinen tunnettujen YouTubettajien reaktio- ja kommenttivideoita. Yhdessä reaktiovideossa YouTuber Craig Thompson, jolla on vajaa puoli miljoonaa tilaajaa, kiteytti asian näin: ”Pelaajat ovat kuolleita, te olette kuolleita, minä olen kuollut, me kaikki olemme kuolleita, mennään juomaan.”

Vaikka #saveyourinternet-kampanja on keskittynyt herättämään YouTubettajien ja käyttäjien vastustusta direktiiviä vastaan, myös YouTuben johdon korkeimmat tahot ovat lähteneet mukaan vastustukseen. YouTuben toimitusjohtaja Susan Wojcicki julkaisi 22. lokakuuta blogikirjoituksen, jossa hän varoitti direktiivin vaikutuksista. ”13 artikla, sellaisena kuin se on kirjoitettu, uhkaa sulkea miljoonilta ihmisiltä – kaltaisistasi tekijöistä tavallisiin käyttäjiin – mahdollisuuden ladata sisältöä YouTuben kaltaisille alustoille”, hän kirjoitti. ”Ja jos 13 artikla pannaan täytäntöön ehdotetulla tavalla, se uhkaa satojatuhansia työpaikkoja, eurooppalaisia luovan työn tekijöitä, yrityksiä, taiteilijoita ja kaikkia heidän työllistämiään”, hän jatkoi ja kehotti lukijoita viemään väitteen sosiaaliseen mediaan hashtagilla ”#SaveYourInternet”.

Sen jälkeen Wojcicki on kirjoittanut uudelleen. Toisessa blogikirjoituksessa 12. marraskuuta hän sanoi, että 13 artiklalla oli ”tahattomia seurauksia”. ”Parlamentin lähestymistapa on epärealistinen monissa tapauksissa, koska tekijänoikeuksien omistajat ovat usein eri mieltä siitä, kuka omistaa mitäkin oikeuksia”, hän kirjoitti. ”Jos omistajat eivät pääse yhteisymmärrykseen, on mahdotonta odottaa, että avoimet alustat, jotka isännöivät tätä sisältöä, tekisivät oikeita oikeuksia koskevia päätöksiä.”

Tekijänoikeusdirektiivin vastustamista Euroopan parlamentissa on johtanut Euroopan parlamentin jäsen ja Saksan piraattipuolueen jäsen Julia Reda. ”Lainsäätäjät tarkastelivat tekijänoikeuksia ensisijaisesti yhden hyvin erityisen linssin läpi: suurten mediayhtiöiden ja niiden vähenevän jakelukanavien hallinnan kautta”, hän perusteli pääkirjoituksessaan. ”Suurimmasta koskaan keksimästämme julkisesta tilasta ei saa tulla uhri, kun tekijänoikeuslainsäädäntöä yritetään käyttää sellaisten ongelmien ratkaisemiseen, joita se ei alunperin aiheuttanut. Ilmaisunvapautemme verkossa on liian arvokasta tuhlattavaksi ammuksiksi yritysten taisteluun.”

Milloin 13 artikla toteutuu?

Vaikka Euroopan parlamentti on hyväksynyt 13 artiklan äänestyksen, se ei tarkoita, että sen määräykset toteutuvat heti.

Jatkossa EU:n jäsenvaltioiden tehtävänä on saattaa 13 artikla ja tekijänoikeusdirektiivi voimaan. Kukin EU-maa voi tulkita lakia ja sitä, miten se olisi pantava täytäntöön, omalla tavallaan. Näin ollen yksi maa voi päättää, että ”lataussuodattimet” tulisi panna täytäntöön käyttämällä yhtä työkalua, kun taas toinen maa voi ymmärtää lain eri tavalla.

Lisää hienoja tarinoita WIREDistä

– Peliteollisuuden pitäisi olla huolissaan Google Stadia -ohjelmasta

– Miten vetoomus 50 artiklan peruuttamiseksi lähti liikkeelle viraalista

– Yritin pitää vauvani salaisuutena Facebookilta ja Googlelta

– Pidätkö huolta yksityisyyden suojasta verkossa? Vaihda sitten puhelinnumerosi