Miksi amerikkalainen jalkapallo ei ole olympialaji?
Tämän artikkelin käännökset ovat saatavilla myös seuraavilla kielillä:DanskDeutschEspañolFrançaisItalianoMagyarPortuguêsRomânăSrpski
Amerikkalaista jalkapalloa on pelattu vuodesta 1869 lähtien, vain neljä vuotta Yhdysvaltain sisällissodan päättymisen jälkeen. Vähän perspektiiviä siihen, kuinka kauan siitä on aikaa, antaa se, että Alexander Graham Bell keksi puhelimen vasta vuonna 1876, kokonaiset seitsemän vuotta myöhemmin. Se tekee amerikkalaisesta jalkapallosta todella, todella vanhan.
Lajina, jota pelataan yli 80 maassa, joka on ylivoimaisesti suosituin peli Yhdysvalloissa ja joka on ollut olemassa kauemmin kuin puhelin, voi tuntua oudolta, että amerikkalaista jalkapalloa ei ole hyväksytty olympialajiksi. Tämä on kuitenkin mitä ilmeisimmin nykytilanne, sillä laji jätettiin hiljattain Tokion vuoden 2020 kesäolympialaisten ulkopuolelle.
Päätös poissulkemisesta on hyvin lyhytnäköinen, sillä amerikkalaisen jalkapallon ottaminen olympialajiksi nostaisi lajin kansainväliselle näyttämölle ja antaisi sille mahdollisuuden kehittyä, minkä lisäksi se houkuttelisi kesäolympialaisiin valtavan yleisön amerikkalaisen jalkapallon faneja, jotka eivät muutoin olisi seuranneet niitä. Arviot vaihtelevat, mutta reilusti yli 120 miljoonaa ihmistä seurasi Denver Broncosin ja Carolina Panthersin välistä Super Bowl 50 -ottelua – yleisöä ei pitäisi jättää huomiotta. Kansainvälinen olympiakomitea jättää käyttämättä uskomattoman tilaisuuden laajentaa markkinaosuuttaan ja kattavuuttaan. Voimme olla varmoja, että se tulee näkemään paljon enemmän katsojia kuin esimerkiksi melonnan ja synkronoidun uinnin kaltaiset urheilulajit, jotka molemmat ovat sattumalta hyväksyttyjä urheilulajeja Tokioon 2020.
Miksi amerikkalainen jalkapallo ei ole olympialaji?
Olympialajit, kuten jääkiekko ja koripallo, keksittiin vuonna 1875 ja koripallo vastaavasti vuonna 1891, joten tiedämme, että lajin iällä ei ole merkitystä tässä päätöksessä. Nyrkkeilyn ja rugbyn kaltaisia urheilulajeja – joita pidetään yleisesti raaempina kuin amerikkalaista jalkapalloa – esitellään myös kahdessa seuraavassa olympiakisassa, joten turvallisuus ei selvästikään ole ensisijainen huolenaihe. Ehkä urheilulajin nimitys amerikkalaiseksi jalkapalloksi tuo mukanaan joitakin rajoituksia? Minkä tahansa kulttuurin liittäminen minkä tahansa urheilulajin nimeen synnyttää luonnollisesti faneissa joitakin ennakkoluuloisia myönteisiä tai kielteisiä stereotypioita kyseisestä kulttuurista. Tämä voitaisiin kuitenkin helposti kiertää antamalla amerikkalaiselle jalkapallolle toinen nimi, kuten gridiron, kuten Ison-Britannian ja Australian kaltaiset angloamerikkalaiset kulttuurit ovat jo tehneet. Japani isännöi vuoden 2020 kesäolympialaisia ja sijoittuu säännöllisesti neljän parhaan joukkoon kansainvälisissä amerikkalaisen jalkapallon kilpailuissa, joten sijainnilla ei selvästikään ole merkitystä. Ehkä Kansainvälinen olympiakomitea katsoo, että Yhdysvallat ja muut maat, kuten Kanada, Meksiko ja Japani, hallitsevat lajia suhteettoman paljon. Samaa voidaan sanoa sellaisista lajeista kuin baseball, koripallo ja softball, mutta kaikki kolme lajia ovat todennäköisesti mukana vuoden 2020 Tokion kisoissa.
Mitkä sitten ovat todelliset syyt amerikkalaisen jalkapallon jättämiseen pois olympialaisista? Tässä on oikeastaan vain yksi järkevä syy, ja sitä on vaikea hyväksyä, koska se on omaa syytämme:
Ainut syy siihen, että hienoa lajiamme ei ole otettu mukaan olympialaisiin, on kansainvälisen amerikkalaisen jalkapallon liiton (IFAF) näkemyksen ja suunnan puute.
IFAF, amerikkalaisen jalkapallon vastine FIFA:lle, ei itse asiassa ole missään nimessä FIFA:n veroinen. Valtaosalla amerikkalaisen jalkapallon pelaajista, valmentajista ja faneista ympäri maailmaa ei ole aavistustakaan siitä, kuka tällä hetkellä johtaa IFAF:ia, tai siitä, mitkä komitean tavoitteet oikeastaan ovat. Kyseessä on pääasiassa vapaaehtoinen amatööriliitto, jolla ei ole kokopäiväistä palkattua toimihenkilöä. IFAF:lla on paljon vähemmän vaikutusvaltaa ja valtaa kuin National Football Leaguella, joka ei ole missään nimessä antanut IFAF:lle täyttä tukeaan. NFL:n tuki IFAF:n tärkeimmälle turnaukselle – IFAF:n maailmanmestaruuskilpailuille – on lähes olematon, ja hyvästä syystä. IFAF ei ole antanut mitään viitteitä siitä, että se edes tietäisi, kuka ohjaa show’ta tai mihin suuntaan se on menossa.
Joulukuussa 2014 esimerkiksi Tukholmassa vuonna 2015 pidettävien IFAF:n maailmanmestaruuskilpailujen paikallinen järjestelytoimikunta ilmoitti, että sen tapahtumaa varten keräämät varat olivat kadonneet salaperäisellä tavalla, että katoamisessa oli tunnistettu peiteyhtiö ja että IFAF:n ja Ruotsin amerikkalaisen amerikkalaisen jalkapallon liiton (SAFF:n) puheenjohtajan ilmoitettiin lähtevän pidennetylle virkavapaudelle terveydellisistä syistä. Turnaus siirrettiin viime hetkellä Ohiossa sijaitsevaan Cantoniin ja osallistuvien joukkueiden määrä vähennettiin 12:sta 7:ään, mutta asiat saivat vielä oudomman käänteen. IFAF ilmoitti komissaarin erosta huhtikuussa 2015, mutta seuraavana päivänä hän sai IFAF:n verkkosivuston hallintaansa, poisti ilmoituksen ja väitti joutuneensa vallankaappauksen uhriksi. Sattumoisin tämä kaikki tapahtui samaan aikaan, kun amerikkalainen jalkapallo oli ehdolla valittavaksi olympialajiksi. On epäselvää, kuka lopulta edusti tätä virallista hakemusta Kansainväliselle olympiakomitealle, mutta maalaisjärki voi vain kertoa, että tilanne oli hyvin epävakaa ennen päätöstä.
Ollakseni oikeudenmukainen, on olemassa useita IFAF:n komitean jäseniä, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti lajin kehitykseen ja ansaitsevat kiitokset ponnisteluistaan, mutta se ei ole ollut tarpeeksi. Suunta on ollut liian laimea, liian epäjohdonmukainen ja liian myrskyisä, jotta KOK:n tai NFL:n kaltaiset organisaatiot voisivat koskaan ottaa sen vakavasti. IFAF ei ole vielä kehittänyt havaittavaa suunnitelmaa eikä ole osoittanut, että se pystyy keräämään yksimielistä tukea jäsenmaidensa keskuudessa.
Juuri tämän vuoksi The Growth of a Game syntyi alun perin – täyttämään sitä aukkoa kehityksessä, joka IFAF:lta ja tosiasiallisilta johtajiltamme on jäänyt tyhjäksi. Pelkästään Euroopassa amerikkalaista jalkapalloa pelataan 41 eri maassa yli 1 500 aikuisjoukkueessa, ja laji jatkaa kasvuaan ja kukoistustaan IFAF:n ohjauksessa tai ilman sitä.
IFAF:n ja usein korruptoituneen FIFA:n kaaoksen myötä herää kysymys:
Jos IFAF ei jotenkin ryhdistäydy tai sen tilalle ei synny jotain muuta, olympialaisiin osallistuminen jää kaukaiseen horisonttiin.
Siltikin The Growth of a Game -kirjan ylivoimainen vastaanotto on tehnyt amerikkalaisen jalkapallon tulevaisuudesta helposti optimistisen. Tämä urheilulaji on suuruuden huipulla ja tarvitsee vain sen pienen lisäpotkun, jotta se tunnistetaan valtavirrassa useimmissa Euroopan maissa. Me pääsemme sinne, ja jatkuvien ponnistelujemme ansiosta näemme pian sen päivän, jolloin amerikkalainen jalkapallo saa täyden tunnustuksen, jonka se ansaitsee.
Jatketaan yhdessä eteenpäin.