Miksi millenniaalit ovat huonoja aikuistumisessa
Millenniaalit ovat viime aikoina valittaneet paljon ”aikuistumisesta”. Termi on päässyt vauhtiin verkossa, ja se on alkanut päästä jokapäiväiseen sanastoon.
Lyhyesti sanottuna aikuistuminen on käsite, jonka mukaan aikuisen odotetaan suoriutuvan velvollisuuksista kodin siistinä pitämisestä työpaikan pitämiseen ja laskujen maksamiseen.
Nykyaikaiset milleniaalit näkevät aikuisuuden suurimmaksi osaksi sarjana tekoja, ei niinkään tilana olla. Aikuistumisesta tulee näin ollen verbi.
Se tiivistää – tarkemmin sanottuna – tunteen, joka syntyy, kun siirrytään sisään ja ulos aikuiskäyttäytymisestä, jota millenniaalit tyypillisesti kokevat. Pyykinpesun ja kotitöiden suorittamisen jälkeen saatat päättää jättää ruoanlaiton väliin ja hakea pikaruokaa. Se ei ole aikuisen päätös.
Miksi milleniaalien on niin vaikea siirtyä aikuisuuteen, että he ovat tehneet aikuisuudesta toiminnan eikä ikää, jonka saavuttaa?
Tosiasiassa viime vuosikymmen ei ole ollut meille helppo. Niinpä olemme yksinkertaisesti vähemmän valmistautuneita ottamaan joitakin ratkaisevia askeleita.
Olemme riippuvaisempia vanhemmistamme.
Tuhatvuotiaiden on vaikea erota vanhemmistaan. Vuonna 2015 lähes 40 prosenttia vuosituhatvuotiaista asui yhä äidin ja isän luona. Emme vain ole muuttamassa pois kotoa kovin nopeasti.
Jäämme lapsuudenkoteihimme ja annamme edelleen äidin valmistaa meille päivällisen. Meille sopii hyvin elää vanhempiemme valvovan katseen alla ja luottaa kodin mukavuuksiin.
Ja vaikka muuttaisimmekin pois, emme välttämättä katkaise taloudellista köyttä. Neljäkymmentä prosenttia vuosituhannen vaihteen nuorista ilmoittaa saavansa rahaa myös vanhemmiltaan.
Yksiselitteisesti äidillä ja isällä on taipumus jatkaa joidenkin laskujemme kattamista reilusti yli sen iän, jolloin aiemmat sukupolvet olisivat alkaneet asua itsenäisesti.
Olemme täynnä taloudellista ahdistusta.
On syy, miksi vanhempamme kattavat laskumme: Olemme syvästi huolissamme raha-asioistamme, paljon enemmän kuin aiemmat sukupolvet.
Ja se jarruttaa meitä.
Millenniaalit ovat ottaneet aikansa päästäkseen omakotitalon omistamiseen, ja hinnat ovat laskeneet alimmilleen sitten vuoden 1965. Tämä johtuu siitä, että kustannukset tuntuvat liian kohtuuttomilta vuosituhatvuotiaille:
Kaiken lisäksi useimmilla korkeakoulututkinnon suorittaneilla vuosituhatvuotiailla on jonkin verran opintovelkaa, ja todennäköisesti paljon enemmän kuin aiemmilla sukupolvilla.
Monissa tapauksissa vuosituhatvuotiaat joutuvat valitsemaan, maksavatko he opintolainavelat vai säästävätkö he eläkepäiviä varten, mikä vaikeuttaa entisestään tavanomaisen aikuistehtävän, eläkepäiviä varten tarvittavan tilin luomisen, suorittamista.
Me lykkäämme vakavia ihmissuhteita.
Tieteen kehittyminen ja useammat naiset, jotka työskentelevät kohti uraansa, ovat johtaneet siihen, että milleniaalit lykkäävät avioliittoa ja lisääntymistä myöhempään ajankohtaan.
Päätös itsessään on usein käytännöllinen. Yhä useammat milleniaalit menevät jatko-opintoihin ja aloittavat vakavan uran, jossa ei ole tilaa vakavalle parisuhteelle. Tämä tarkoittaa, että jotain, mikä olisi tapahtunut vanhemmillemme heidän parikymppisyytensä puolivälissä, tapahtuu meille parikymppisenä tai jopa kolmekymppisenä.
Suhteiden lykkääminen voi antaa meille lyhyellä aikavälillä enemmän taloudellista turvaa, mutta se myös lykkää suuria elämäntapahtumia (kuten omia häitä). Tämä jättää vuosituhatvuotiaat tuntemaan, että heiltä puuttuu vielä jotain, mikä tekee heistä todellisia aikuisia.
Kamppailu aikuisuuteen liittyvien tehtävien suorittamisesta ei katoa lähiaikoina. Millenniaalien on tunnettava olevansa valmiita ottamaan seuraavat askeleet elämässään, mutta taloudellisen epävarmuuden ja laajalle levinneiden poliittisten mullistusten ilmapiirissä heillä ei ole kiire tehdä sitä lähiaikoina.