Miksi neuvostoliittolaiset käyttivät ”itsemurhakoiria” natsien panssarivaunujen räjäyttämiseen?
Toisen maailmansodan alkuvuosina neuvostoliittolaiset panssarintorjuntakoirat muodostivat suuren uhan Saksan etenemiselle. Nämä räjähteillä varustetut eläimet lähetettiin tehtäviin tuhoamaan vihollisen kalustoa. Vaikka tämä tosiasia saattaa nykyään tuntua eläinoikeusaktivisteista häiritsevältä, on tärkeää muistaa, miten epätoivoisia ne ajat olivat, kun pelottava ja paha vihollinen oli lähes Kremlin porteilla.
Saksalaisten panssarivaunujen konekiväärit olivat liian korkealla tavoittamaan matalalla juoksevia ”itsemurhakoiria”, ja neuvostoliittolaisen jalkaväen antaman suojan ansiosta saksalaiset eivät voineet helposti nousta panssarivaunuistaan ja ampua koiria kivääreillä.
Saksalaiset panssariyksiköt keskeyttivät usein hyökkäyksensä, jos ne näkivät panssarivaunujen hävittäjäpataljoonien koiria taistelukentällä. Ainoa tehokas tapa estää tällainen hyökkäys oli käyttää liekinheittimiä. Usein, kun saksalaiset joukot lähtivät hyökkäykseen, ne ampuivat kaikki koirat matkan varrella. Jopa Luftwaffen lentokoneet avasivat tulen niitä kohti.
”Itsemurhakoirien” juuret
Neuvostoliitto ei alkanut käyttää panssarintorjuntakoiria vastauksena natsien hyökkäykseen vuonna 1941. Itse asiassa he aloittivat tällaisten koirien kouluttamisen jo 1930-luvulla, hyvissä ajoin ennen Suuren isänmaallisen sodan puhkeamista.
Panssarintorjuntakoirat koulutettiin ryömimään vihollisen panssarivaunujen alle kantaen räjähteitä kehossaan (12 kg TNT:tä). Pitkä vipu laukaisi räjähdyksen kosketuksesta kohteeseen.
Koiria opastettiin kiipeämään tankkien alle. Niitä näännytettiin nälkään useiden päivien ajan, ja harjoitustankkien alle laitettiin lihapaloja, jotta koirat harhautuisivat luulemaan, että kaikkien tankkien alta löytyisi ruokaa. Koirat opetettiin myös olemaan pelkäämättä raskasta tykistöä, ja ne koulutettiin ryömimään tankin selän alle välttääkseen vihollisen konekiväärien tulituksen.
Ensimmäiset panssarintorjuntakoirat otettiin käyttöön puna-armeijassa vuonna 1939, ja kaksi vuotta myöhemmin koirat testattiin taistelussa.
Katastrofaalinen ensimmäinen taistelu
1. erikoispataljoonan panssarintorjuntakoirat (212 koiraa ja 199 kouluttajaa) otettiin ensimmäisen kerran käyttöön taistelussa Moskovan lähistöllä.
Koirien ensimmäinen suurhyökkäys oli täysi katastrofi, koska suojaa neuvostoliittolaiselta jalkaväeltä ei ollut. Tämän seurauksena saksalaiset ampuivat koirat helposti. Lisäksi kouluttajat olivat tehneet vakavan taktisen virheen kouluttamalla koirat neuvostopanssarivaunuilla, jotka kulkivat dieselillä. Eläimet olivat tottuneet dieselin hajuun, mutta saksalaiset tankit käyttivät bensiiniä. Näin ollen koirat olivat täysin sekaisin taistelukentällä.
Sotilaat, jotka eivät saaneet surmansa, antautuivat koiriensa kanssa. Kuulusteluissa vangitut kouluttajat paljastivat neuvostoliittolaiset menetelmät, joita käytettiin panssarintorjuntakoirien kouluttamiseen.
Taistelu kaikilla rintamilla
Vaikka 1. erikoispataljoona hävitettiin, Neuvostoliitto jatkoi koirien käyttöä saksalaisia vastaan. Taktiikkaa muutettiin ja koirien koulutusta jatkettiin. Vuoden 1941 loppuun mennessä rintamalla taisteli yli 1000 koiraa ja seuraavana vuonna määrä ylitti 2000.
21. heinäkuuta 1942 itsemurhakoirat auttoivat ratkaisemaan suuren taistelun tuloksen lähellä Taganrogia Asovanmerellä.
Kun 40 vihollisen panssarivaunua murtautui panssarintorjuntapatteriston läpi ja vaaransi merijalkaväkiprikaatin aseman, 4. panssarintorjuntakoira-komppania oli ainoa asia, joka seisoi komentopaikan ja natsien välillä.
Samanaikaisesti 56 koiraa käynnisti hyökkäyksen ja tuhosi useita vihollisen panssarivaunuja. Nämä koirat eivät ainoastaan pysäyttäneet hyökkäystä, vaan ne pakottivat saksalaiset pakenemaan taistelukentältä.
Leningradin piirityksen aikana joukko koiria räjäytti vihollisen panssarivaunuja ja linnoituksia. Ne olivat ovelasti kiertäneet piikkilankaa, tunnistaneet vihollisen sijainnin ja juosseet kohti bunkkereiden sisäänkäyntiä, jossa ne olivat havainneet ihmisen läsnäolon. Ne onnistuivat räjäyttämään useita bunkkereita sekä ampumatarvikevaraston.
Tärkeä panos voittoon
Vuoden 1943 puoliväliin mennessä tilanne taistelurintamalla oli muuttunut. Puna-armeija alkoi saada riittävästi panssarintorjunta-aseita, jotka olivat puuttuneet sodan alkuaikoina. Tämän seurauksena he lakkasivat käyttämästä koiria itsemurhatehtävissä.
Kokonaisuudessaan koirat auttoivat sodan aikana tuhoamaan 304 vihollisen panssarivaunua, mikä mahdollisesti kallistui Neuvostoliiton eduksi ja vaikutti merkittävästi natsien kukistumiseen.
Voiton ollessa lähes varma jäljelle jääneet koirat koulutettiin uudelleen miinanetsintätehtäviin, ja monet jäivät henkiin sodan loppuun asti.