Millaista on elää Covidin aivosumun kanssa

Jaipurista kotoisin oleva nykytanssija ja tanssinopettaja Varsha Bansal kuvaili ennen itseään itsevarmaksi ja optimistiseksi. Se oli ennen kuin hän sai marraskuussa Covid-19-tartunnan.

”On melkein kuin minusta olisi olemassa Ennen- ja Jälkeen-versio”, hän sanoo.

Nyt hän kuvailee itseään toivottomaksi ja epävarmaksi, suurelta osin aivosumun vuoksi, joka on jäänyt jäljelle kolmen viikon taistelusta virusta vastaan. ”Minun on vaikea keskittyä ja muistaa asioita. Kykyni hahmottaa ja käsitellä tietoa on heikentynyt”, 25-vuotias sanoo.

Kyvyttömänä muistamaan koreografioita kuten ennen, Bansal lopetti New Yorkin arvostetun Martha Graham Dance Companyn kuuden viikon mittaisen virtuaalisen tanssikurssin 10 päivän kuluttua.

Hän on lopettanut itse tuntien pitämisen, eikä enää mainosta työtään sosiaalisessa mediassa. ”Minusta tuntuu, että vahingoitan uraani, ja tämä tekee minut surulliseksi ja ahdistuneeksi. Ajatukset pyörivät päässäni ja minulla on univaikeuksia”, Bansal sanoi.

Keskittymisvaikeudet ja heikentynyt muisti ovat näkyneet tutkimuksessa toisensa jälkeen Covid-19:n jälkivaikutuksina. Sateenvarjotermiä aivosumu (brain fog) käytetään nykyään ilmaisemaan erilaisia raportoituja Covid-19:n jälkeisiä kognitiivisia oireita, joihin kuuluvat sekavuus, muistin menetys, huimaus ja delirium.

”Covid-19:ään liittyvälle aivosumulle ei ole olemassa lopullista syytä. Hypoteesin mukaan se johtuu elimistön pitkittyneestä tulehdusreaktiosta virukseen”, sanoo tohtori Pavan Pai, neurologi Wockhardt-sairaalassa Mumbaissa.

Bansal huomasi ensimmäisen kerran, että jokin oli pielessä, kun hän ei muistanut, oliko hän ottanut Covid-19-lääkityksensä, kun hän vielä taisteli virusta vastaan. Vielä huolestuttavampaa oli, ettei hän muistanut, mitä lääkkeet olivat.

Lukemisen aikana hän alkoi unohtaa hahmojen nimiä ja sekavia juonenkäänteitä. Hän unohtaa edelleen yksinkertaisia asioita, jotka hänen pitäisi hoitaa, mitä hän haluaa sanoa kesken puheen, ja sanoo, että hänen on vaikea käsitellä keskustelua, jos siinä on enemmän kuin kolme ihmistä.

Bansal on päättänyt ottaa rauhallisesti ja keskittyä muihin kiinnostuksenkohteisiin kuin tanssimiseen. ”Opettelen olemaan ystävällinen itselleni. Muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että jopa päiväunien ottaminen, lukeminen tai terveellinen syöminen ovat tuottavaa toimintaa. Tämä auttaa minua tuntemaan itseni vähemmän hermostuneeksi ja ahdistuneeksi”, hän sanoo.

Hiral Shukla, 28, suhdetoiminnan johtaja Nagpurista, taistelee vastaavaa vastaan. Saatuaan viruksen marraskuussa hän sanoo, että hänestä on tullut unohdusherkkä, hänellä on vaikeuksia käsitellä tietoa eikä hän pysty monitehtävään. Hän joutuu lukemaan ja lukemaan sähköposteja uudelleen ymmärtääkseen niiden sisällön, ja nyt hän käsittelee vain yhtä asiakasta kerrallaan, kun aiemmin hänellä oli kolme tai neljä.

”Minun on pyydettävä ihmisiä puhumaan hitaasti, yksi kerrallaan”, hän sanoo. ”Minulla on vähemmän halua tavata ihmisiä, ja minun on vaikea ottaa katsekontaktia heidän kanssaan puhuessani. Olin ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen ihminen, joka osasi tehdä monia asioita. Työni vaatii sitä minulta. Tunnen itseni nyt hyvin erilaiseksi ihmiseksi.”

Kaikki päivänsä selvitäkseen Shukla tekee listoja, muistiinpanoja ja yksityiskohtaisia aikatauluja. Hän on myös meditoinut yrittäessään parantaa keskittymistään.

Hänen pomonsa ja kollegansa tukevat häntä. Shuklalle on kuitenkin epämukavaa kertoa pomolleen, ettei hän pysty tekemään sitä, mihin hän ennen pystyi, ja hän tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että tekee virheitä, kuten unohtaa vastata puheluihin.

Vanhemmat rohkaisevat häntä opettelemaan ajamaan autoa ja harrastamaan sellaista toimintaa, joka saa hänet tuntemaan olonsa paremmaksi.

”Kokemukseni aivosumupotilaiden hoidosta on osoittanut, että meditaatio, lievä liikunta, terveellinen unen ja heräämisen rytmi, muistipelien pelaaminen ja palapelien ratkominen voivat olla avuksi”

, sanoo tohtori Paï. ”Tärkeintä on kuitenkin se, että potilas ja hänen perheensä, ystävänsä ja kollegansa hyväksyvät tilan. Aivosumu on tunnettu ilmiö, ja se vaikuttaa maiden tuottavaan väestöön. Älkää siis leimatko sitä.”