Missä Saksassa tehdään eläintutkimusta?
Kosmetiikkaa ja pesuaineita varten ei tehdä eläintutkimusta
Saksassa eläintutkimusta tehdään pääasiassa perustutkimuksen, lääketieteen ja eläinlääketieteen aloilla. Eläintutkimusta voidaan tarvita myös ympäristölle vaaraa aiheuttavien tekijöiden tunnistamiseksi. Myös kemikaalien myrkyllisyyttä tutkitaan eläintutkimuksen avulla. Lakisääteinen vaatimus on, että kaikki vaikuttavat aineet testataan eläinkokeissa tehokkuuden ja sivuvaikutusten osalta. Ei siis ole olemassa lääkkeitä ilman eläintutkimusta. Lisäksi eläinkokeita voidaan tarvita ympäristölle vaarallisten vaikutusten havaitsemiseksi. Myös kemikaalien myrkyllisyys tarkistetaan eläinkokeilla. Tähän käytetään yhä useammin soluviljelmiä, keinotekoisia kudoksia ja elimiä, mutta ne eivät vielä voi korvata täydellisellä organismilla tehtäviä kokeita.
Kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden, esimerkiksi pesuaineiden, kehittämisessä sekä asetutkimuksessa eläinkokeet ovat Saksassa kiellettyjä. Tällaisten tuotteiden tuonti on myös kielletty, jos niitä on testattu eläinkokeilla. Kosmetiikka voi kuitenkin sisältää ainesosia, jotka on testattu eläimillä, esimerkiksi jos niiden sisältämä aine on alun perin kehitetty johonkin muuhun tarkoitukseen ja aineen turvallisuustestaus eläimillä oli lakisääteinen vaatimus.
eläinkokeet perustutkimuksessa
Biolääketieteellisen perustutkimuksen parissa työskentelevät tiedemiehet tarvitsevat eläimiä silloin, kun eläinkokeille ei ole vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä käytettävissä tai kun vastaavia tutkimuksia ei voida eettisistä syistä tehdä ihmisillä. Max Planck -seura on kuitenkin sitoutunut edistämään vaihtoehtoisia menetelmiä ja rahoittamaan niiden kehittämistä. Sen tutkijat tekevät tutkimusta käyttämällä vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten kantasoluviljelmiä, tietokonemalleja ja kuvantamistekniikoita, esimerkiksi magneettikuvausta. Tästä huolimatta koe-eläinten käyttö perustutkimuksessa on kuitenkin vielä lähitulevaisuudessa välttämätöntä.
Eläinkokeiden vastustajat ja eläinsuojelijat kritisoivat eläinkokeellista tutkimusta ja kyseenalaistavat eläinkokeiden tutkimustulosten siirrettävyyden ihmisiin. He väittävät, että hiiret, rotat ja apinat ovat liian erilaisia kuin ihmiset, jotta eläinmalleista saatuja tietoja voitaisiin ekstrapoloida ihmisiin. Vaikka tutkimuksessa käytetyt eläimet olisivat kuinka erilaisia tahansa, niillä kaikilla on kuitenkin yhteinen evoluutiohistoria ihmiskunnan kanssa. Siksi 95 prosenttia hiiren geeneistä esiintyy ihmisessä samankaltaisessa muodossa. Jopa hedelmäkärpäset jakavat lähes 60 prosenttia ihmisen geeneistä. Näin ollen eläinkokeet voivat antaa tärkeitä viitteitä siitä, onko uusi aine tehokas ja millaisia sivuvaikutuksia sillä voi olla. Hiiri- tai apinakokeiden tulosten siirrettävyydestä ihmisiin on monia esimerkkejä. Koska hiiret ja hedelmäkärpäset luonnollisesti myös eroavat ihmisestä, jokainen uusi vaikuttava aine on kuitenkin testattava myös kliinisissä kokeissa suurella määrällä vapaaehtoisia koehenkilöitä.
Ilman eläinkokeita ei siis olisi olemassa lääkkeitä, jotka olisivat todistettavasti tehokkaita. Näin ollen eläinkokeet aiheuttavat tutkijoille eettisen dilemman: ihmiselle mahdollisesti koituva hyöty ja eläimelle aiheutuva haitta sekä muut hyvät ja huonot puolet on punnittava huolellisesti toisiaan vastaan. Max Planck -yhdistyksen tutkijat, eläinlääkärit ja eläintenhoitajat suhtautuvat erittäin vakavasti vastuuseensa eläintutkimuksen toteuttamisesta ja koe-eläinten lajinmukaisten tilojen tarjoamisesta koe-eläimille – ei vähiten siksi, että päteviä tutkimustuloksia voidaan saada vain terveistä ja stressittömistä eläimistä. Kaikki Max Planckin työntekijät, jotka työskentelevät eläinten parissa, velvoitetaan jatkossa osallistumaan eläinetiikkaa käsittelevään seminaariin.
Max Planck -seura haluaa hyödyntää tieteellistä asiantuntemustaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi laitoksissaan. Max Planckin tutkijat tulevat tutkimaan eri eläinlajien kognitiivisia kykyjä ja käyttäytymisilmaisuja, jotka viittaavat kärsimykseen tai stressiin. Suunnitelmissa on myös tehdä lisää tutkimusta eläinten tuntevuudesta ja älykkyydestä. Tutkijat pyrkivät käyttämään tästä työstä saatuja oivalluksia tulevan eläintutkimuksen suunnittelussa siten, että koe-eläimille aiheutuu vähemmän rasitusta. Suunnitelmissa on myös kiinnittää enemmän huomiota eläinten toivottuihin elinolosuhteisiin. Näin Max Planck -yhdistys pyrkii varmistamaan esimerkiksi sen, että koe-eläimiä pidetään olosuhteissa, joissa otetaan huomioon lajin sosiaalinen elämä.
Eläintutkimuksen määritelmä
Eläintutkimus käsittää kokeellisiin tarkoituksiin tehtävät toimenpiteet tai hoidot, joihin voi liittyä kipua, kärsimystä tai vahinkoa eläimelle. Myös elimistön perimään kohdistuvat toimenpiteet luokitellaan eläintutkimukseksi, jos ne voivat aiheuttaa elimistölle kipua, kärsimystä tai haittaa. Tämä määritelmä koskee kaikkia eläinlajeja matoista ja hyönteisistä nisäkkäisiin.
Nisäkkäisiin kohdistuva tutkimus on luvanvaraista, jos se voi heikentää eläimen hyvinvointia. Liittovaltion elintarvike- ja maatalousministeriö julkaisee vuosittain tilastoja Saksassa tehdystä eläintutkimuksesta. Myös Max Planck -seura julkaisee vuosittain tiedot laitoksissaan edellisenä vuonna pidettyjen koe-eläinten määrästä.
eläimet Max Planck -instituuteissa
Max Planck -yhdistyksen koe-eläintiloissa pidetään erilaisia lajeja. Lukumääräisesti suurimpia ryhmiä edustavat selkärangattomat eläimet, kuten kärpäset ja sukkulamatot. Selkärankaisten joukossa hiiret ovat yleisin laji, jonka jälkeen tulevat kalat ja rotat. Myös ”eksoottisemmat” lajit, kuten alpakat, muurahaiset ja seepiat, tekevät oman osansa tieteen hyväksi.
Tutkijoiden lisäksi pätevät eläinlääkärit ja eläintenhoitajat huolehtivat koe-eläinten hyvinvoinnista. Olosuhteet, joissa niitä pidetään, perustuvat eläinten luonnollisiin tarpeisiin, tieteellisiin vaatimuksiin ja käytännön vaatimuksiin. Jotta tutkimuksesta saadut tieteelliset tulokset olisivat maailmanlaajuisesti vertailukelpoisia, koe-eläinten pito perustuu pitkälti standardoituihin periaatteisiin. Tämä tarkoittaa, että olosuhteet, joissa eläimiä pidetään eri Max Planck -instituuteissa, ovat jokseenkin samankaltaiset; tietyt yksityiskohdat voivat kuitenkin poiketa toisistaan eri instituuteissa.
Eläimistä vastaavat henkilöt viittaavat työssään uusimpiin tieteellisiin oivalluksiin ja sopeuttavat pito-olosuhteita niiden mukaisesti, kun se on teknisesti mahdollista eikä ole ristiriidassa tieteellisten vaatimusten kanssa. He huolehtivat myös siitä, että eläintutkimuksen suunnittelua ja toteuttamista sekä eläinten pitoa koskevia lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan – joissakin tapauksissa eläinten pito-olosuhteet ylittävät lakisääteiset vaatimukset. Yksittäistapauksissa voi olla tieteellisiä syitä olla pitämättä eläintä olosuhteissa, jotka täyttävät lakisääteiset vähimmäisvaatimukset. Tällaiset tapaukset arvioidaan eläintutkimukseksi ja tutkijan on hankittava vastaava lupa viranomaisilta.