Mitä hittoa on keitetty vaniljakastike?

”En ole yllättynyt, että harva tietää, mitä keitetty vaniljakastike on”, sanoo appalahtelainen ruokakirjailija Ronni Lundy. ”Pidän siitä todella paljon, mutta edes minä en enää tee sitä. Se on sellainen resepti, jota ei koskaan kirjoitettu ylös. Se vain eli äitini päässä.”

Lapsena Lundy muistaa äitinsä valmistaneen yksinkertaisen, nykyään tuntemattomaksi jääneen maito- ja munapohjaisen juoman joulun tienoilla tarjottavaksi jälkiruokapöytään hillokakun kanssa. ”Jos oli todella kylmä päivä, hän teki sen liedellä ja laittoi sen sitten pihalle jäähtymään nopeammin ja syvemmälle kuin jääkaapissa”, Lundy kertoo.

Lundyn äiti, kuten Lundy itsekin, kasvoi Corbinissa, Kentuckyssa. ”Ja äitini suvun kokkiosa – hänen äitinsä äidin puolelta – oli Lounais-Virginiasta. Itä-Tennessee on myös osa sitä perinnettä. Periaatteessa, jos seuraa Cumberland Gapia, seuraa keitetyn vaniljakastikkeen polkua.” Tällä eteläisten Appalakkien alueella keitetty vaniljakastike on yhä elävä perinne monissa kodeissa – tai ainakin ei niin kaukainen muisto.

Vaikka keitetty vaniljakastike rinnastetaan usein munatotiin, se on paljon paksumpaa kuin sen tunnetumpi serkku. ”On outoa, että kutsumme sitä juomaksi, koska se ei aina ole juomakelpoista”, sanoo Chapel Hillissä, Pohjois-Carolinassa asuva kokki ja ruokakirjailija Sheri Castle. ”Se on enemmänkin vanukas. Tarvitset ehdottomasti lusikan saadaksesi sen suuhusi.” Itse asiassa Castle vietti lapsuutensa Pohjois-Carolinan Boonessa syöden sitä muiden, täyteläisempien jälkiruokien lisukkeena. ”Kasvoin isoäitini siskojen tekemällä versiolla, mutta sitä tarjoiltiin kastikkeena kakun kanssa tai hyytelösalaatin päällä.” Vasta viettämällä lomia Nashvillen eteläpuolella sijaitsevasta Keski-Tennesseestä kotoisin olevan ex-miehensä perheen luona hän alkoi syödä keitettyä vaniljakastiketta sellaisenaan. ”Se oli ensimmäinen paikka, jossa sain sitä teekupissa.”

Nimi, Castle varoittaa, on harhaanjohtava. ”Sitä kutsutaan ’keitetyksi’ ei siksi, että sitä keitetään, vaan siksi, että se tehdään isossa kattilassa hellalla”, Castle sanoo. Lundy on samaa mieltä: ”Sitä ei saa kiehauttaa. Se pilaisi sen.”

”Suurin vinkki on lempeä kuumennus”, Castle toistaa. ”Et halua kananmunien hyytyvän – silloin saat vain sokerista munakokkelia. Suurin virhe, jonka ihmiset tekevät, on kärsivällisyytensä menettäminen ja kuumuuden lisääminen.” Liedestä ja halutusta paksuudesta riippuen prosessi voi kestää vain viisi minuuttia tai jopa puoli tuntia. Lundylla on takuuvarma niksi, jonka avulla tiedät, milloin olet onnistunut: ”Kun juot sitä kupista ja siitä tulee paksut viikset, siitä tiedät, että se on oikean koostumuksen omaavaa.”

Alkoholin osalta sekin on henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni. ”Minun perheessäni emme pitsanneet sitä alkoholilla”, Lundy sanoo. ”Siinä oli tätä yksinkertaista puhtautta ja hyvyyttä. Itse asiassa emme edes laittaneet siihen muskottipähkinää tai lisänneet mitään makua.” Jos pidät omastasi tilkan bourbonia tai brandya, Castle neuvoo sekoittamaan sen vasta aivan lopussa.

Fred Sauceman, kirjailija ja Itä-Tennesseen osavaltionyliopiston Appalakkitutkimuksen professori, oppi keitetystä vaniljakastikkeesta ensimmäisen kerran äidin isoäidiltään, joka asui Greenevillessä, Tennesseessä. ”Hän rakasti sitä, ja hänen syntymäpäivänään 6. maaliskuuta sitä tarjoiltiin yleensä kookoskakun kanssa”, hän sanoo. ”Äitini ei kuitenkaan perinyt äitinsä keitetyn vaniljakastikkeen intohimoa, joten sitä ei koskaan tarjoiltu meillä kotona.” Saucemanin suosikkiresepti on kuitenkin peräisin Besse Cooperilta, joka kasvoi Sullivan Countyssa Tennesseessä ja asui suurimman osan elämästään Betweenissä Georgiassa. ”Hänen perheensä kertoi, että hän oli yksi Georgian alueen parhaista kokkeista, kunnes hän joutui menemään vanhainkotiin – 110-vuotiaana”, Sauceman kertoo. Vuodesta 2011 kuolemaansa saakka vuonna 2012 Cooper oli maailman vanhin ihminen (hän kuoli 116-vuotiaana). Alla oleva resepti on muokattu hänen keittiöstään.