Mitä on ”nyrkkeilijäkapina”
Nyrkkeilijäkapina, nyrkkeilijöiden kansannousu tai Yihequan-liike oli väkivaltainen vieraanvastainen ja kristittyjen vastainen kansannousu, joka tapahtui Kiinassa Qing-dynastian loppupuolella vuosina 1899-1901. Sen aloitti oikeamielisyydessä yhdistynyt miliisi (Yihetuan), joka tunnetaan englanniksi nimellä ”Boxers”, ja sen motiivina olivat protonationalistiset tunteet sekä imperialistisen laajentumisen ja siihen liittyvän kristillisen lähetystyön vastustaminen. Kahdeksan maan liittouma tunkeutui Kiinaan kukistaakseen bokserit ja otti kostotoimia.
Kapinan taustalla olivat ankara kuivuus ja ulkomaisten vaikutuspiirien kasvun aiheuttamat häiriöt. Useiden kuukausien ajan lisääntyneiden väkivaltaisuuksien jälkeen ulkomaalaisten ja kristittyjen läsnäoloa vastaan Shandongissa ja Pohjois-Kiinan tasangolla kesäkuussa 1900 nyrkkeilijätaistelijat, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että he olivat haavoittumattomia ulkomaisia aseita vastaan, lähestyivät Pekingiä iskulauseella ”Tukekaa Qing-hallitusta ja hävittäkää ulkomaalaiset”. Ulkomaalaiset ja kiinalaiset kristityt hakivat turvaa lähetystökorttelista. Vastauksena raportteihin aseellisesta hyökkäyksestä piirityksen purkamiseksi aluksi epäröivä keisarinna leskirouva Cixi tuki nyrkkeilijöitä ja antoi 21. kesäkuuta keisarillisen asetuksen, jolla julistettiin sota ulkomaisia voimia vastaan. Kiinan keisarillinen armeija ja bokserit piirittivät lähetystökorttelissa olevia diplomaatteja, ulkomaisia siviilejä ja sotilaita sekä kiinalaisia kristittyjä 55 päivän ajan.
Kiinan virkamieskunta jakaantui boksereiden kannattajiin ja sovittelua kannattaviin, joita johti prinssi Qing. Kiinan joukkojen ylipäällikkö, mandžukenraali Ronglu (Junglu), väitti myöhemmin, että hän toimi suojellakseen piiritettyjä ulkomaalaisia. Kahdeksan kansakunnan liittouma, joka oli aluksi käännytetty takaisin, toi Kiinaan 20 000 aseistettua sotilasta, kukisti keisarillisen armeijan ja valtasi Pekingin 14. elokuuta, jolloin lähetystöjen piiritys purettiin. Seurasi pääkaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun hallitsematon ryöstely sekä nyrkkeilijöiksi epäiltyjen summittainen teloittaminen.
Syyskuun 7. päivänä 1901 tehdyssä nyrkkeilijäpöytäkirjassa määrättiin nyrkkeilijöitä tukeneiden hallituksen virkamiesten teloittamisesta, ulkomaisten joukkojen sijoittamisesta Pekingiin ja 450 miljoonan taelin hopeamäärän – joka oli enemmän kuin hallituksen vuotuiset verotulot – maksamisesta korvauksina kahdeksalle osapuolena olleelle kansakunnalle kolmenkymmenenneksitoista seuraavaksi yhdeksäksi vuodeksi.