Mitä ovat luupiikit ja miksi ne kasvavat?
Luupiikki on kalsiumista muodostunut uloke, joka voi kasvaa luiden, kuten selkärangan nikamien, reunoilla. Niiden kliininen nimi on osteofyytti tai eksostoosi, jotka molemmat tarkoittavat ”luinen uloke”. Yleisin paikka, jossa luupiikkejä tavataan, on luiden kohtaamispisteissä.
Luupiikkien yleisin syy on nivelvaurio, kuten nivelrikko, hoitamaton välilevytyrä tai rappeuma, jänteiden vaurioituminen tai muu nivelvaurio.
Muut potilaat, jotka ovat suuremmassa vaarassa sairastua luupiikkeihin, voivat olla urheilijoita. Nivelten liikakäyttö tai toistoliikkeet lisäävät riskiä, koska fyysisesti intensiiviset liikkeet ovat pitkiä aikoja kestäviä. Geeneillä on usein merkittävin rooli kannusten kehittymisessä; jos vanhemmillasi oli niitä, sinullekin todennäköisesti kehittyy niitä. Muita tekijöitä, jotka voivat johtaa tähän tilaan, ovat muun muassa huono ruokavalio ja liikalihavuus (kihtiä sairastavilla potilailla on suuri riski saada luupiikkejä).
Voit ajatella, että luupiikki on elimistön tapa yrittää kompensoida jotakin kuvaamistani tiloista kasvattamalla hieman ylimääräistä luuta. Elimistö ei oikein osaa suunnitella, minne sen laittaa. Pienet kalsiumkappaleet kehittyvät yleensä nikamien reunoille tai nivelten vastakkaisille pinnoille. Joskus ”nuput” muistuttavat pieniä nokkia.
Useimmiten luupiikit eivät aiheuta ongelmia, koska ne kasvavat alueilla, joilla emme huomaa niitä. Toisinaan ne voivat kuitenkin kasvaa juuri oikeaan kohtaan, jossa ne törmäävät hermosäikeeseen ja mahdollisesti pahentavat välilevytyrästä johtuvaa ulkonemaa. Näissä tapauksissa sinulla voidaan diagnosoida myös selkärangan ahtauma (selkäydinkanavien ahtauma).
Kun luupiikki alkaa hankautua muita luita vasten tai painaa hermoja, silloin voi esiintyä kipua, jäykkyyttä, pistelyä ja hoitamattomana pitkällä aikavälillä puutumista ja lihasheikkoutta. Ja silloin sinun on hakeuduttava hoitoon.
Luu-urien konservatiivinen hoito alkaa ei-kirurgisilla menetelmillä, kuten lääkityksellä, tulehduskipulääkkeillä tai lihasrelaksoivilla kipulääkkeillä. Hoito voi kestää 4-6 viikkoa; se on kuitenkin palliatiivista, koska se tarjoaa väliaikaista hoitoa ja lievitystä kipuun. Määrään usein fysioterapiaa ja lihasten vahvistamista liikkeen lisäämiseksi, vaurioituneen alueen vahvistamiseksi ja nivelen voiman edistämiseksi.
Ongelmana on, että luupiikit eivät poistu itsestään. Muista myös, että luupiikit voivat olla merkki muista ongelmista, kuten rappeutuneista tai tyrähtäneistä välilevyistä. Lopulta saatetaan tarvita leikkausta.
Potilaille, jotka käyvät luonani yksityisvastaanotollani Beverly Hillsissä, Kaliforniassa, voimme harkita kahta tavallista minimaalisesti invasiivista kirurgista toimenpidettä. Ensimmäinen näistä on mikrolaminektomia, jossa kirurgi luo pienen aukon luuhun (nikaman laminaattiin) saadakseen pääsyn hermoalueelle, jotta voimme tehdä hermolle enemmän tilaa. Voimme myös harkita mikrodiskektomiaa, jossa poistamme hermoja puristavan osan ulkonevista välilevyistä. Minkä tahansa näistä toimenpiteistä aikana voimme jopa ajella pois luupiikkejä, jotka myös vaikuttavat hermoon.
Kumpikin näistä toimenpiteistä on minimaalisesti invasiivinen, ja sitä helpotetaan yhdellä tai useammalla pienellä viillolla, jonka avulla päästään käsiksi vaurioituneeseen alueeseen mikrokirurgian välineillä, kuten mikroskoopilla. Prosessi suoritetaan yleensä avohoidossa, mikä tarkoittaa, että olet lääkärin vastaanotolla muutaman tunnin, minkä jälkeen palaat kotiin toipumaan.
Jos tila pahenee tai mikään konservatiivisista lähestymistavoista ei onnistu, sinä ja kirurgisi harkitsette invasiivisempia ratkaisuja, kuten välilevyn tekonivelleikkausta (ADR, artificial disc replacement).
ADR:n avulla voimme kääntää nivelten ylikuormittumisen ja vammojen vaikutukset pelkällä nivelkierukan rappeutuneen välilevyn korvaamisella keinotekoisella levyllä. Toimenpide on poikkeuksellisen edistyksellinen, ja kliiniset tutkimustulokset osoittavat erittäin suurta onnistumisprosenttia kivun vähentämisessä ja selkärangan täyden luonnollisen liikelaajuuden palauttamisessa.
Vuosien varrella, kun olen nyt istuttanut tuhansia tekonivelkierukoita sekä kaulan (niskan) että lannerangan (alaselän) selkärangan tekonivelkierukoiden ylivoimaisen tehokkuuden. Lisäksi minulle on tehty monia samoja toimenpiteitä omien pitkäaikaisten selkärangan ongelmieni ratkaisemiseksi, ja voin kertoa potilailleni henkilökohtaisen kokemukseni perusteella.