Mitä tehdä, jos pesukarhu löytyy

BY admin
|
Mitä tehdä, jos pesukarhu löytyy

Tietoa pesukarhusta

Spesukarhun poistohälytys

Emännät pesukarhut synnyttävät usein keväisin kodeissamme ja kotiemme ympäristössä. Kun kodinomistajat palkkaavat tuholaistorjuntayritykset poistamaan emon, poikaset jäävät jäljelle. Paras ratkaisu on odottaa pesukarhujen poistamista muutama viikko, kunnes poikaset ovat liikkuvia ja liittyvät emonsa seuraan ruokailemaan. Kun ne ovat poistuneet asunnostasi illaksi, on turvallista sulkea niiden pääsy lopullisesti.

Vammautuneet aikuiset pesukarhut

Älä käsittele, ruoki tai kuljeta loukkaantuneita aikuisia pesukarhuja. Aikuiset pesukarhut voivat olla hyvin aggressiivisia, liikkua nopeasti ja aiheuttaa vakavia vammoja sinulle ja muille.

Jos mikään edellä mainituista resursseista ei ole käytettävissä ja eläin tarvitsee välitöntä apua, voit yrittää pelastamista AINOASTAAN silloin, kun se on turvallista.

Suojele itseäsi

Kanna käsineitä. Kun olet tekemisissä muiden kuin lihansyöjänisäkkäiden kanssa, paksut työkäsineet, paksu takki ja muut henkilökohtaiset suojaimet voivat estää loukkaantumiset. Kaikki nisäkkäät voivat kantaa raivotautivirusta. Älä käytä paljaita käsiä, kun autat nisäkkäitä. Ole varovainen, ettei eläin pure, nuole tai naarmuta sinua.

Valmistele säiliö

Valmistele tukeva laatikko tai eläinkuljetuslaatikko, johon eläin mahtuu. Roskakorit, kierrätysastiat ja muovisäiliöt toimivat hätätilanteessa eläimen koosta riippuen. Varmista, että sinulla on kansi, joka sopii tukevasti laatikon yläosaan.

Eläimen kiinniottaminen

Lähesty eläintä takaapäin, pudota pyyhe eläimen päälle, pää mukaan lukien, kokoa eläin nopeasti pyyhkeeseen ja aseta se sitten välittömästi säiliöön. Peitä ja sulje laatikko, jotta eläin ei pääse pakenemaan säiliöstä.

Kuljetus

Kuljeta eläin johonkin seuraavista paikoista:

  • paikallinen eläinlääkäriasema
  • Villieläinten kuntouttaja (etsi kuntouttaja läheltäsi)
  • paikallinen eläinsuojeluviranomainen

Kuljetuksen aikana pidä eläin laatikossa tai häkissä, pidä auto hiljaisena (radio pois päältä).

ÄLÄ pidä eläintä pitkiä aikoja, esim. yön yli. Aseta eläin säiliöön ajoneuvosi takapenkille, ei auton takakonttiin, ja tarkkaile kuljetuksen aikana, ettei se karkaa!

Huomaa! Tufts Wildlife Clinic ei pysty kuntouttamaan raivotautia levittäviä lajeja, vaan se lopettaa nämä eläimet inhimillisesti, jos ne tuodaan meille. Covid-pandemian vuoksi lepakot ovat tällä hetkellä poikkeus tästä säännöstä. Soita klinikalle numeroon 508-839-7918 kello 9-17 saadaksesi lisätietoja lepakoista ja siitä, mitä tehdä.

Lisätietoja raivotaudista saat Mass Health & Human Services Departmentin Rabies Information -sivulta.

Tietoa raivotautia levittävistä lajeista

Jos olet löytänyt orvoksi jääneen, sairaan tai loukkaantuneen pesukarhun, metsäkauriin, haisunäädän (varoitus: voi suihkuttaa) tai lepakon, ÄLÄ koske tähän eläimeen paljain käsin. Kaikkia näitä lajeja pidetään raivotautia levittävinä lajeina, mikä tarkoittaa, että ne ovat Massachusettsissa yleisimpiä luonnonvaraisia eläinlajeja, jotka levittävät raivotautia muihin eläimiin tai ihmisiin. Rabies on virustauti, joka leviää yleensä tartunnan saaneen eläimen syljen välityksellä, ja se tarttuu toiseen eläimeen tai ihmiseen ihon repeämän tai silmien, nenän tai suun kautta. Sieltä se leviää hermostoon ja johtaa lähes 100 prosentissa tapauksista lopulta kuolemaan. Jos löydät loukkaantuneen tai sairaan pesukarhun, metsämurmelin, haisunäädän tai lepakon, soita johonkin seuraavista numeroista saadaksesi apua:

  • Massachusettsin paikalliset eläinsuojeluviranomaiset
  • Villieläinten kuntouttaja lähelläsi
  • Muut ammattilaiset

Olosuhteet, jotka EIVÄT ole turvallisia, ovat mm. sairaat tai loukkaantuneet nuoret tai aikuiset pesukarhut tai aikuiset supikoirat, metsäkauriit, haisunäädät tai lepakot, jotka:

  • ovat edelleen valppaina läsnäolostasi
  • voivat helposti liikkua
  • ja/tai sijaitsevat alueella, joka ei ole turvallinen pelastamisen kannalta, esim.esim. keskellä tietä.

Vaikkakin raivotautivirus leviää tavallisesti raapimalla tai puremahaavan kautta, kaikkea paljain käsin tapahtuvaa kosketusta raivotautia levittävän lajin kanssa pidetään mahdollisena altistumisena. Ainoa tapa testata, onko eläimellä raivotautia, on tutkia aivokudosta. Jos siis olet paljain käsin kosketuksissa raivotautia levittävän lajin kanssa tai jos raapii tai puree raivotautia levittävä laji, kyseinen villieläin on lopetettava raivotautitestejä varten.