Mitä varten nuo pienet tarrat hedelmissä ja vihanneksissa ovat

Calgary

PLU-koodit ovat samat jokaiselle tuotteelle riippumatta siitä, missä niitä myydään

Lähetetty:
Viimeisin päivitetty: 12. maaliskuuta 2018
Viimeisin päivitetty: Maaliskuu 20, 2018

Tämä juttu julkaistiin alun perin 12. maaliskuuta

Vähemmistö ihmisistä ei kiinnitä paljon huomiota hedelmissä ja vihanneksissa oleviin pieniin tarroihin, mutta Calgaryn jäte- ja kierrätysohjelmalle ne voivat olla melkoinen riesa.

Lähiaikoina kaupungin viralliselta tililtä lähetetyssä twiitissä muistutettiin calgarilaisia siitä, että tarrat eivät ole biohajoavia, ja ne on poistettava ennen kuin hedelmien ja vihannesten kuoret ja nahat heitetään vihreisiin kärryihin kompostoitavaksi.

Materiaali seulotaan koko kompostointiprosessin ajan, ja mahdollisimman moni tarra poistetaan, mutta osa pääsee silti läpi, kaupungin tiedottaja sanoo.

Ja tämä herättää kysymyksen … miksi niitä tarroja ylipäätään on elintarvikkeissamme?

Alkoi 1980-luvun puolivälissä

Nimeltään PLU-tarra – lyhenne sanoista product look up (tuotetarra) – niissä on neli- tai viisinumeroinen numero, jonka avulla kassatyöntekijät tietävät, mistä tuotteesta on kyse ja kuinka paljon se maksaa.

Omena on toki helppo erottaa viinirypäleestä, mutta Golden Delicious- ja Spartan-omenalajikkeiden, jotka eroavat toisistaan hinnaltaan, erottaminen ei ole aina helppoa.

Kun PLU-koodien käyttö lisääntyi, numerot standardoitiin vuoden 1990 tienoilla kansainvälisen tuotestandardiliiton (IFPS) alaisuudessa.

Kaikki nelinumeroiset numerot alkavat 3:lla tai 4:llä – mikä tarkoittaa, että tuote on kasvatettu tavanomaisesti – ja nelinumeroiset yhdistelmät alkavat 9:llä (ja sen jälkeen tulee tuotteen nelinumeroinen koodi), mikä tarkoittaa, että tuote on kasvatettu luonnonmukaisesti.

8:a käytettiin aikoinaan merkitsemään GMO-tuotteita, mutta siitä luovuttiin muutama vuosi sitten, koska GMO-merkintä ei vaikuttanut hintaan.

Maailmanlaajuisesti käytetyt koodit

Ostatpa banaanit Calgaryssa sijaitsevasta kaupasta, Kentuckyssa sijaitsevasta liikkeestä tai Kölnissä Saksassa sijaitsevasta myyntikojusta, PLU-koodi on sama (4011).

Sama pätee myös napa-appelsiiniin (3107), siemenettömiin vihreisiin viinirypäleisiin (4022) ja jopa passionhedelmiin (3038 granadilla-lajikkeelle).

”Kyseessä on maailmanlaajuinen järjestelmä”, sanoo Jane Proctor, Kanadan tuottajamarkkinointiyhdistyksen politiikasta ja ongelmien hallinnasta vastaava varapuheenjohtaja.

”Yhdysvalloissa, Kanadassa, Meksikossa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Norjassa, Ruotsissa – näissä maissa niitä käytetään koko toimitusketjun ajan. Ja kaikki muutkin maat, jotka toimittavat näihin maihin, käyttävät niitä.”

Miten koodit annetaan?

Kun syntyy uusi hedelmä- tai vihanneslajike, jolle viljelijän tai valmistajan mielestä pitäisi antaa oma numero, he voivat hakea PLU-numeroa (hakemus maksaa 1 000 dollaria IFPS:n jäsenille ja 2 000 dollaria muille kuin IFPS:n jäsenille).

IfPS:n komitea kokoontuu sähköisesti neljä kertaa vuodessa päättämään, mitkä hakemukset hyväksytään ja mitkä ei.

Viimeisin määräaika oli 1. helmikuuta – tällä hetkellä käsiteltävänä on noin 15 uutta tuotetta, mitä Proctor kutsui hieman suureksi määräksi – ja päätökset on tehtävä 30. huhtikuuta.

Muut hakuajat ovat vuosittain 1. toukokuuta, 1. elokuuta ja 1. marraskuuta, ja päätökset on tehtävä 31. heinäkuuta, 31. lokakuuta ja 31. tammikuuta.

Päävaatimuksena on, että tuotetta on myytävä vähintään kolmessa vähittäiskauppiaassa, joilla on vähintään 25 toimipistettä. Vähittäiskauppiailta pyydetään myös tukikirjeitä.

”Kaikki lajikkeet eivät saa uutta PLU-yksikköä”, sanoi Proctor. ”Tarkastelemme muun muassa sitä, onko tämä kaupallisesti elinkelpoinen. Onko se ainutlaatuinen lajike? Alallamme tapahtuu jatkuvasti innovaatioita, mutta kaikki nämä lajikkeet eivät pääse vähittäismyyntihyllylle.”

Käytössä on nyt noin 1 400 koodia.

Voitko syödä tarroja?

Lyhyt vastaus on Proctorin mukaan kyllä, mutta et luultavasti halua syödä niitä.

”Ne menevät suoraan läpi, ne eivät hajoa elimistössäsi”, hän sanoi. ”Niitä säätelevät maiden terveysviranomaiset, joten täällä se olisi Health Canada. Jos syöt niitä, niistä ei ole mitään haittaa.”

Vaihtelevia malleja

Tarrojen tarkoituksena on, että kassatyöntekijä voi lukea koodin helposti kirkkaan muovipussin läpi, joten suunnittelulle on asetettu joitakin vaatimuksia.

Tarroissa, joissa on vain numero, kirjasinkoon on oltava vähintään 14 pistettä, ja uudemmissa PLU-tarroissa tarran on sisällettävä viivakoodi, jonka fontin on oltava vähintään 10- tai 12-pistettä. Lisäksi siinä on oltava mahdollisimman paljon kontrastia, ja ihanteellisena pidetään mustaa kirjainta valkoisella pohjalla. Kirjasimelle ei ole asetettu enimmäiskokoa.

Muuten valmistajat voivat vapaasti keksiä omia mallejaan, mikä tekee joistakin tarroista eräänlaisia keräilyharvinaisuuksia.

• LISÄTIETOJA CALGARY NEWS | Miksi liian nuorena naimisiin meneminen voi olla haitallista tunneterveydellesi
• LISÄTIETOJA CALGARY NEWS | Ruokarekat pysyvät poissa ruokalistalta Okotoksessa