Miten alkoholi tulee olueen?
Miten tämä prosenttiosuus saadaan? Ensi silmäyksellä tämä vaikuttaa alkemialliselta prosessilta, joka on taikuuttaan kutovan lahjakkaan panimon etuoikeus. Mutta itse asiassa ja ohramestareiden salaisten laskelmien monimutkaisuudesta huolimatta alkoholipitoisuus saadaan aikaan luonnollisella kemiallisella reaktiolla. Puhutaanpa sitten kiihkeimmästä luostarioluesta tai rohkeasta skotlantilaisesta oluesta, menetelmä on sama, vain kesto on erilainen.
Alussa on maltaat, jotka voidaan uuttaa mistä tahansa jyvistä – mutta oluen valmistuksessa suositaan tietysti ohraa. Tämä johtuu siitä, että tämä vilja itää hyvin nopeasti ja on runsas entsyymien ja tärkkelyksen lähde.
Luomutusprosessin aikana entsyymituotanto aktivoituu, mikä puolestaan auttaa ohran siementä muuttamaan tärkkelyksen sokereiksi kosteassa ympäristössä. Tämän vaiheen jälkeen ohran itäminen lopetetaan ja seuraava vaihe on käymisprosessi. Tämän jälkeen itäminen keskeytetään kuumentamalla ohranjyviä.
Lämpötila määrää oluen värin ja tyypin (vaalea, ruskea, meripihkainen tai stout). Tämän jälkeen saatu vierre käydään lämmittämällä jyvät uudelleen ja lisäämällä siihen hiivaa. Tämä heikentää tiivistetyt sokerit alkoholiksi ja hiilidioksidiksi. Jälkimmäinen poistuu asteittain säiliöstä, jolloin alkoholi kehittyy ja tiivistyy. Mitä tiiviimpää vierre on, sitä suurempi on alkoholi tilavuusprosentti. Panimomestari tarkistaa tämän hydrometrillä.
Keittoprosessin aikana vierteen tilavuus myös haihdutetaan ja humalaa lisätään keittämisen alussa oluen katkeruuden määrittämiseksi. Tämä voidaan tehdä myös keittoprosessin lopussa aromin lisäämiseksi.
Tilavuusalkoholi lasketaan vertaamalla alkoholin tiheyttä (sen paino kilogrammoina) veden tiheyteen (litroina). Hydrometri tarkistaa tämän tiheyden flotaation avulla. Alkoholipitoisuudesta riippumatta oluen makua voidaan parantaa myös lisäämällä humalaa toisen käymisen aikana, eli kun alkoholi on riittävän väkevää. Tätä kutsutaan ”kuivahumppaukseksi”. Voit myös lisätä mausteita, jotka muokkaavat